While they might not be prehistoric, biometrics have been around for tuhansia vuosia. Viime vuosituhansien aikana biometriikka on muuttunut karkeista luokittelumenetelmistä identiteetin todentajiksi käyttäen monenlaisia modaliteetteja. Palataan ajassa taaksepäin ja katsotaan, missä biometriikka on ollut ja kuinka pitkälle olemme päässeet.
siellä, missä se alkoi
vaikka varhaisimmat biometriset tiedot voidaan ajoittaa jo 500 eKr Babylonian valtakunnassa, ensimmäinen biometrisen tunnistusjärjestelmän merkintä oli 1800-luvulla Pariisissa, Ranskassa. Alphonse Bertillon kehitti kriminaalimittausmenetelmän rikollisten luokittelua ja vertailua varten. Vaikka tämä järjestelmä oli kaukana täydellisestä, se sai pallon liikkeelle käyttäen ainutlaatuisia biologisia ominaisuuksia identiteetin todentamiseksi.
sormenjälkien ottaminen seurasi 1880-luvulla paitsi rikollisten tunnistamiskeinona myös sopimusten allekirjoitusmuotona. Tunnistettiin, että sormenjälki symbolisoi henkilön henkilöllisyyttä ja sen avulla saattoi joutua vastuuseen. Kautta on keskusteluja siitä, kuka tarkalleen yllytti sormenjälkien tunnistamista, Edward Henry on merkitty kehittämiseen sormenjälkien standardi nimeltään Henry luokittelujärjestelmä.
tämä oli ensimmäinen sormenjälkien ainutlaatuisiin arkkitehtuureihin perustuva tunnistusjärjestelmä. Järjestelmä otettiin nopeasti käyttöön, kun lainvalvojat korvasivat Bertillonin menetelmät ja siitä tuli rikollisten tunnistamisen standardi. Tästä alkoi vuosisadan mittainen tutkimus siitä, mitä muita ainutlaatuisia fysiologisia ominaisuuksia voitaisiin käyttää tunnistamiseen.
biometrinen buumi
seuraavalla vuosisadalla biometriikka kasvoi tutkimusalana eksponentiaalisesti. 1900-luvulla oli niin paljon edistysaskeleita, että olisi hullua yrittää luetella ne kaikki, joten tässä ovat kohokohdat vuosisadan jälkipuoliskolta.:
- 1960-luvulla kehitettiin puoliautomaattisia kasvojentunnistusmenetelmiä, jotka vaativat ylläpitäjiä analysoimaan kasvonpiirteitä kuvan sisällä ja poimimaan käyttökelpoisia ominaisuuspisteitä. Paljon enemmän manuaaleja kuin niitä, joilla voimme avata puhelimia!
- vuoteen 1969 mennessä sormenjälki-ja kasvojentunnistusta käytettiin lainvalvonnassa niin laajalti, että FBI pani rahoituksen automatisoitujen prosessien kehittämiseen. Tämä toimi katalysaattorina kehittämällä kehittyneempiä sensoreita biometriseen talteenottoon ja tiedon louhintaan.
- 1980-luvulla National Institute of Standards and Technology kehitti Puheryhmän tutkimaan ja viemään eteenpäin puheentunnistusteknologian prosesseja. Nämä tutkimukset ovat pohjana nykyisille ääniohjaus-ja tunnistusjärjestelmille.
- vuonna 1985 ehdotettiin käsitettä, jonka mukaan sormenjäljet, iirikset, olivat kaikille ainutlaatuisia, ja vuonna 1994 patentoitiin ensimmäinen iiriksen tunnistusalgoritmi. Lisäksi havaittiin, että silmien verisuonikuviot olivat ainutlaatuisia kaikille ja niitä käytettiin myös tunnistautumiseen.
- vuonna 1991 kehitettiin kasvojentunnistustekniikka, joka mahdollisti reaaliaikaisen tunnistamisen. Vaikka näissä prosesseissa oli monia vikoja, se nosti huimasti kiinnostusta kasvojentunnistuksen kehittämiseen.
- 2000-luvulle tultaessa satoja biometrisiä tunnistautumisalgoritmeja oli toimivia ja patentoituja Yhdysvalloissa. Biometriikkaa ei enää otettu käyttöön vain suuryrityksissä tai valtiollisessa ympäristössä. Niitä myytiin kaupallisina tuotteina ja ne toteutettiin laajamittaisissa tapahtumissa kuten vuoden 2001 Super Bowlissa.
silloin tähän päivään asti
pelkästään viimeisten 10 vuoden aikana biometrisen teknologian tutkimus on edennyt nopeasti. Biometriikka on siirtynyt uutuustekniikasta osaksi arkea. Vuonna 2013 Apple sisällytti iPhonen avaamiseen sormenjäljen, joka aloitti biometrisen tunnistautumisen laajan hyväksymisen. Nykyään useimmissa matkapuhelimissa on biometriset ominaisuudet ja monet sovellukset käyttävät biometriikkaa arkisten toimintojen todentajana.
tulevaisuudennäkymät
kaikesta kasvusta huolimatta biometrisen tunnistamisen ja tunnistamisen kehitysmahdollisuudet ovat vielä kaukana. Biometriikan tutkimuksen jatkuessa näemme sen sulautuvan tekoälyyn. Tarkoituksena on rakentaa biometrisiä laitteita ja järjestelmiä, jotka voivat oppia ja sopeutua käyttäjiinsä. Saumattoman ja kitkattoman todennuskokemuksen luominen.
biometriikan yleistyessä tunnistusmerkintöjen käyttö saattaa lakata. Kun voi käyttää itseään todisteena omasta identiteetistään, ei tarvitse enää kantaa mukanaan avaimia, korttia tai fobeja. Tulevaisuus, joka on oikeutetusti tunnistettu yhteiskunta kitkaton liiketoimia, vuorovaikutusta, ja kulunvalvonta voisi olla horisontti.
Älä jää ajasta jälkeen! Pysy edellä ja varmista, että kulunvalvontajärjestelmäsi ovat ajan tasalla biometrisen tunnistuksen kanssa.