Hugo Bouter
’kaikki liha on ruohoa, ja kaikki sen kauneus on kuin kedon kukkanen…Ruoho kuihtuu, kukkanen lakastuu, mutta Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.” Jesaja 40:6-8 (NKJV)
ruoho kuihtuu
Raamattu käyttää ruohon kuvaa kuvaamaan ihmisen kuolevaisuutta ja turmeltuvuutta, hänen, jonka Jumala muodosti maan tomusta (1.Moos. 2:7; 3: 19). Se kuvaa ihmiselämän haurautta. Ruoho kuihtuu, kun paahtava itätuuli puhaltaa sen yli. Kukka kuihtuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Samoin elämämme on lyhyt ja palaamme tomuun Jumalan määräämänä aikana (Saarn. 3:20; 12:7). Mitään ei jää jäljelle edes ihmiselämän kauneudesta ja viehättävyydestä. Jesaja sanoo, että se haalistuu kuin kukka.
profeetta ei ollut ensimmäinen, joka tämän huomasi. Job esitti saman rinnakkaisuuden: ’naisesta syntynyt mies on vähäväkinen ja täynnä vaikeuksia. Hän tulee esiin kuin kukka ja lakastuu ’ (Job 14: 1,2). Ja on useampia raamatunkohtia, jotka tekevät saman vertailun.
Psalmien todistus
Psalmit sisältävät selvän todistuksen tästä totuudesta. Mooses käytti tätä kuvaa Psalmissa 90 Ja Daavid Psalmissa 103. Nämä Psalmit viittaavat myös ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisiin lukuihin. Ihminen on kuolevainen, tehty tomusta ja palaamassa tomuun. Langennut ihminen on Jumalan vihan kuluttama. Mooses koki tämän, kun Jumalan tuomiot iskivät erämaassa ollutta kapinallista kansaa yhä uudelleen. Aamulla he olivat kuin ruoho, joka kasvaa, mutta illalla se kaadettiin ja kuihtui. Jumalan viha kulutti heidät. Kuitenkin Mooses pani toivonsa Jumalan sääliväisyyteen, Hänen armoonsa, hänen työhönsä, hänen kirkkauteensa ja kauneuteensa vahvistaakseen heidän kättensä teot. Tämä on myös psalmin 103 tenori. Daavid ylistää Jumalan hyvyyttä, joka ylittää ihmiskunnan haurauden ja turmeltuvuuden: ’sillä hän tuntee meidän kehyksemme; hän muistaa, että me olemme tomua. Ihmisen päivät ovat kuin ruoho, hän kukoistaa kuin kedon kukkanen. Sillä tuuli käy sen yli, ja se on mennyt, eikä sen paikka enää muista sitä. Mutta Herran armo on iankaikkisesta iankaikkiseen ” (vv. 14-17).
huomaamme, että ruohon kuvaa käytetään myös edellisessä Psalmissa, joka puhuu Kristuksen kärsimyksistä ja hänen korottamisestaan Jumalan oikealla puolella: ’sydämeni on murtunut ja kuihtunut kuin ruoho … sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet minut korottanut ja hyljännyt. Minun päiväni ovat kuin varjo, joka pitenee, ja minä lakastun kuin ruoho” (Psa. 102:4,10,11). Tällä Psalmilla on selvä messiaaninen merkitys, Kuten Heprealaiskirje vahvistaa (vrt. Hepr. 1: 10-12 PSA: lla. 102: 25-27). Meidän Herramme päivät maan päällä ovat lyhentyneet, ja hänet otettiin pois kesken hänen päiviensä. Hänen elämänsä katkesi yhtäkkiä ja hän kuihtui pois kuin ruoho, mutta tämä tapahtui, koska hän otti paikkamme Golgatan ristillä ja kärsi Jumalan kuluttavaa vihaa. Suurenmoinen vastaus hänen nöyryytykseensä oli se, että hänet herätettiin kuolleista ja hänelle annettiin kunniapaikka korkeuksissa olevan Majesteetin oikealla puolella. Hän on samanlainen ja hänen vuotensa eivät petä. Ylösnoussut Herra on ikuinen sana, taivaan ja maan Luoja. Hän pysyy ikuisesti samana, ja sillä on tärkeitä seurauksia myös meille. Se johtaa parempaan tulevaisuuteen kuin kuihtuminen pois kuin ruoho.
Jesaja 40 kertoo meille selvästi, että ruoho kuihtuu, kukka lakastuu, ”mutta Jumalamme sana seisoo ikuisesti”. Tämä on sama vastakohta, jonka näimme Psalmissa 102. me näemme Jumalan pysyvän sanan turmeltumattomuuden ihmisen turmeltuvuuden vastakohtana. Jumalan sana pysyy. Ja se on todella Kristus itse, iankaikkinen Sana, sillä hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Hepr. 13:8). Loppujen lopuksi profeetta Jesaja käsittelee ensimmäistä ja toista tulemustaan sekä edelläkävijän Johannes Kastajan työtä (jae 3). Kristus pysyy ikuisesti, vaikka hänen tiensä täytyisi kulkea Kuolemanlaakson läpi. Hän on sama, vaikka hänen täytyisikin ottaa kansansa paikka Jumalan kuluttavalla tuomiolla. Hän seisoo ikuisesti ja ruokkii laumaansa kuin paimen. Hän on hyvä paimen, joka antoi henkensä lampaiden puolesta (jae 11; Joh.10:11).
Uuden testamentin lainaukset
tämä Jesaja 40: n kohta on lainattu kahdesti Uudessa testamentissa, sekä Jaakobin että Pietarin toimesta. Jaakob soveltaa sitä erityisesti rikkaisiin, koska rikas mies katoaa kuin kedon kukka. Hän hiipuu äkisti pyrkimyksissään Herran tulemuksessa, sillä tuomari seisoo ovella (Jaak. 1:10,11; 5:9).
Pietari muistuttaa meitä jälleen vastakkainasettelusta, josta olemme jo keskustelleet: ensimmäisen ihmisen ja toisen ihmisen, taivaan Herran, erosta. Pietari puhuu uudestisyntymisestä, ’ei katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta Jumalan sanasta, joka elää ja pysyy iankaikkisesti’. Ja sitten hän lainaa Jesajan 40: stä: ’sillä kaikki liha on kuin ruoho ja kaikki ihmisen kirkkaus kuin ruohon kukka. Ruoho kuihtuu, ja sen kukkanen häviää, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti” (1. Piet. 1:23-25).
vaikka luonnollinen ihminen kuihtuu kuin ruoho ja menehtyy tuomiopäivänä, kristityllä on elämä ja toivo. Hän on syntynyt uudelleen Jumalan Sanan kautta, joka elää ja pysyy iankaikkisesti. Hän on saanut iankaikkisen elämän uskon kautta Jumalan Poikaan. Hänellä on uusi olemus, ei sen vanhan ihmisen olemus, joka oli kokonaan turmeltunut ja ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, vaan Jumalan elävän ja pysyvän sanan olemus. Uskova osoittaa sen lähteen ominaisuudet,josta hän saa elämänsä. Hän on syntynyt vedestä ja Hengestä. Jumala on istuttanut häneen uuden elämän sanansa ja henkensä välityksellä. Hän on saanut iankaikkisen elämän Kristukselta, Jumalan Sanasta, eikä tule tuomiolle.
johtopäätös kaikesta tästä on, että kristitylle ei ole enää ominaista ensimmäisen ihmisen kuolevaisuus, jota kuihtuva ruoho kuvaa niin silmiinpistävästi. Kristitty on tullut osalliseksi jumalallisesta luonnosta (2. Piet. 1:4). Kuten Peter, hän saa elämänsä Kalliosta: Kristus elävän Jumalan Poika (Matt. 16:16-18). Olemme Yhdistyneet hänen kanssaan, joka oli kuollut, mutta elää ikuisesti. Jos Herra viipyy, niin meidän ruumiimme palajavat tomuun, mutta he pukeutuvat turmeltumattomuuteen ja kuolemattomuuteen, ja heidät siepataan pois kuoleman vallasta kaukana kuoleman ja turmeluksen valtakunnasta, kun hän tulee ja ottaa meidät luokseen omassa kirkkaudessaan. Siten me tulemme aina olemaan hänen kanssaan.