Amphibious Bird | Bio-antenni Locomotion

lähde: Wikipedia

Atlantinlunnit ovat todella merkittäviä lintuja. Lunnit voivat uida veden alla ja lentää ilmassa. Ne ovat kehittäneet nopeat siipensä ja peräsimensä räpyläjalkojen kaltaisiksi, minkä ansiosta ne voivat uida tehokkaasti veden alla, missä ne pyydystävät pieniä kaloja, kuten silliä ja tuulenkalaa. Ne voivat sukeltaa 200 jalan syvyyteen ja pysyä veden alla 20-30 sekuntia. Veden alla lunni periaatteessa lentää, mutta sillä on vain enemmän vastusta kuin ilmassa.

miten Lunni onnistuu sukeltamaan ja uimaan vedessä niin tehokkaasti? Lunni taittaa osittain siipensä ja suuntaa käsisiivensä taaksepäin. Tämän ja sen kyvyn räpytellä hyvin nopeasti vuoksi lintu kiihdyttää syöksylaskun aikana ylöspäin ja eteenpäin veden läpi. Sitten ylösvedon aikana lintu kiihdyttää alaspäin ja harvoin myös eteenpäin. Useimmiten ylänousu kuitenkin vain saa Lunnin hidastumaan.

vaikka ne eivät pysty hengittämään veden alla yhtä kauan kuin pingviini, joka voi pidättää hengitystään noin 20 minuuttia, niillä on toinen ominaisuus–erittäin nopea lento.

Lunni voi räpyttää siipiään jopa 400 kertaa, mikä on itse asiassa niin nopeaa, että se näkyy katsojalle sumennuksena. Tämän siivenopeuden ansiosta ei ole yllätys, että Atlantinlunni voi saavuttaa nopeuden, joka lähestyy 85 mailia tunnissa.

Lunni voi kantaa nokassaan jopa 62 kalaa. Kuvalähde: Courier Mail, Australia

vaikka lunnit eivät ole uhanalainen laji, niitä uhkaa ihmisen toiminta. Monin paikoin Lunnikanta on pienentynyt liiallisen metsästyksen, liikakalastuksen vuoksi alueilla, joilla lunnit pyytävät kalaa, ja turismin vuoksi alueilla, joilla lunnit tarvitsevat yksinäisyyttä lisääntyäkseen.

seuraavassa videossa jotkut lunnit sukeltavat kielekkeiltä veteen ja räpyttelevät voimakkaasti veden läpi.

seuraavassa videossa lunni nousee ilmaan ja lentää pois.

lainatut teokset:

  • Puffin facts 1
  • Puffin Facts 2, Project Puffin
  • L. Christoffer Johansson * ja Björn S. Wetterholm Aldrin, Kinematics of diving Atlantic lunnins( Fratercula arctica L.): evidence for an active upstroke, J. Experimental Biology (2001)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.