runo ”what if a much of a which of a wind” kuvaa jatkuvaa kauhun ja tuhon vaikutusta. Ensimmäinen, toinen ja kolmas säkeistö ovat kaikki erilaisia tapoja, joilla kommunikoida tämän teeman. Ensimmäisessä säkeistö ”summer’ s lie ” on enemmän kuin todennäköistä viittaa siihen, kuten vaikka ilo on itse asiassa ihmiset typerästi uskovat sen kestävän ikuisesti. Tuuli tai ”puhallus”, johon viitataan koko runon ajan, näyttää” antavan totuuden ” Summerin valheelle, enemmän kuin todennäköisesti tarkoittaa, että tuuli tai mikä tahansa voima tunnistetaan näiden sanojen avulla, lopettaa kesän olemassaolon ja ihmiset, jotka uskovat sen olevan ikuisesti. Tämä on hyvin synkkä tapa tarkastella sitä, mutta niin runo näyttää menevän. Loppupuolella ensimmäinen säkeistö, jossa ”taivas on hirtetty ja meret hukkunut” tämä on enemmän kuin todennäköistä viittaa apokalypsi, tempaus, tai jokin muu maailma päättyy tapahtuma. Kuitenkin tässä synkässä ja häiritsevässä tulevaisuudessa ”yksi salaisuus on yhä ihminen”, mikä tarkoittaa, että vaikka kaikki on päättynyt, ainoa mysteeri maailmassa olisi ihmisrotu.
toinen säkeistö alkaa taas puheella tuulesta, mutta tällä kertaa kyse on enemmän talven kuin loppukesän tuulista. Tämä perustuu enemmän reaalimaailmaan talviaikaan. Siinä puhutaan siitä, miten on ”kirkuvia” mäkiä lumen peitossa ja miten ”tukahduttaa metsä valkeana sitten” tarkoittaa, että talven kylmät tuulet ovat tulleet ja ottavat maailman jäiseen otteeseen. Tämä ote on luonnollisempi kuin voima, johon viitataan ensimmäisessä säkeistössä. Toisessa säkeistössä puhutaan myös siitä, miten jokin tai joku itkee kevättä. Tällä viitataan siihen, kuinka yleinen joukko ihmisiä todella inhoaa talvisesonkia ja toivottaa kevään avosylin tervetulleeksi ja antaa sitten talvelle eräänlaisia kylmiä toisinajattelijoita.
kolmas säkeistö muistuttaa enemmän ensimmäisen tyyliä. Siinä kuitenkin puhutaan tuhoisammasta voimasta, joka”puree maailmankaikkeuden kahtia”. Kirjailijan seurassa näyttää olevan myös toinen henkilö, joka on selviytynyt näistä apokalyptisista tapahtumista. Hän jatkaa puhuen siitä, miten ”mitä enemmän kuolee, sitä enemmän me elämme” merkitsee sitä, että mitä enemmän kuolee eloonjääneitä, sitä vauraampi tämä eloonjäänyt pari tulee olemaan.
toinen läsnä oleva kirjallinen elementti on alliteraatio. Joitakin esimerkkejä seuraa:
”what if a much of a which if a wind”
”what if a Dawn of a doom of a dream”
”all nothing’ s only our hugest home”
”the single secret will still be man”
kaiken kaikkiaan tämä runo on hyvä esimerkki nykykirjallisuudesta. Ensimmäisen maailmansodan kauhuista ja Sigmund Freudin kaltaisten henkilöiden teoksista vaikutteita saaneet modernistikirjailijat keskittyvät sisäisen minän, tietoisuuden ja sivistyksen rappion ympärille. Yleisesti ottaen nykykirjallisuus vaikuttaa varsin synkältä. Sillä ei myöskään ole selvää alkua, keskikohtaa eikä loppua, vaan se on enemmänkin tajunnanvirtaa. Jos jotain, ”mitä jos paljon mikä tuuli” varmasti vangitsee pelon tunteen, ja se on melko hämmentävää seurata, ilman helposti havaittavaa toimintaa tai konfliktia.