of all the memories veterans remembered of their Civil War experiences, lukemattomia muistelmia musiikista löytyy tuhansista kirjeistä ja päiväkirjoista, joissa sotilaat taistelivat molemmin puolin. Musiikilla oli suuri merkitys sodassa ja buglerien kenttämusiikki oli tarpeen paitsi leirin ajan ja tehtävien kertomiseen, myös ohjaamaan joukkojen toimintaa taistelussa. Nämä torvisoittokunnat eivät kuuluneet sodan alussa yleisiin torvisoittokuntiin, vaan muusikoihin, jotka värväytyivät fifereiden ja rumpaleiden kanssa jalkaväki-tai ratsuväkirykmenttiin.
useimmat näistä muusikoista olivat nuoria poikia (jotkut valehtelivat päästäkseen sisään alle 18 vuoden ikärajan), jotka soittivat torvia, fifejä ja rumpuja. Armeijan vuonna 1863 antamat määräykset sallivat värvääjien värvätä sellaisia, ”kuten värvääjiä, joilla on todettu olevan luontainen kyky musiikkiin, joita opetetaan huilulla, torvella ja rummulla ja muilla sotilaallisilla välineillä – – tulee huolehtia niiden värväämisestä, joilla on vain luontainen kyky musiikkiin.”Governor’ s Islandilla New Yorkissa oli koulu (the School of Practice) näiden nuorten muusikoiden kouluttamiseksi, ja käsikirjoja oli saatavilla fife-ja rumpumusiikin opettelua varten. Näitä käsikirjoja olivat muun muassa Ashworthin Fife Instructor, Howen Drum and Fife Instructor, Hartin uusi ja parannettu rumpujen kouluttaja sekä Bruce & Emmettin The Drummer ’ s and Fifers Guide. Monissa ohjekirjoissa oli myös torvisoittoja.
Louis Benz, West Pointin torvensoittaja. Benz oli Yhdysvaltain sotilasakatemian johtava torvensoittaja West Pointissa 40 vuotta, vuosina 1834-1874. Hän esiintyy torvella possunhäntä konnan ja hänen koiransa Hansin kanssa. Benz kuoli aktiivipalveluksessa ja hänet on haudattu West Pointin hautausmaalle.
Kuva yhdysvaltalaisesta ratsuväen torvensoittajasta
torvensoittaja on liittynyt eniten ratsuväkeen ja tykistöön, kun taas rumpua ja fifeä käytettiin paljon jalkaväessä. Kertomuksia ”rummun taputukseen ” siirtymisestä ja” lankeamisesta pitkällä rullalla ” löytyy monista päiväkirjoista ja varmasti monissa kuvissa rumpali seisoo jalkaväkikomppanioiden vieressä. Mutta sodan edetessä kävi ilmi, että musketti-ja tykistötulen yli oli vaikea kuulla rumpujen soimista ja fife-sävelmistä.
aiemmissa sodissa joukot koottiin suuriksi ryhmiksi ja ne kohtasivat vihollisen suurina joukkoina avoimilla kentillä. Rumpu oli tehokas pitämään kadenssia, mutta sisällissodassa oli vaikea kuulla rytmejä metsissä ja kukkuloilla käydyissä taisteluissa, jotka leimasivat sodankäyntiä tuon konfliktin aikana. Ja koska useimmat näistä muusikoista olivat alaikäisiä, heidät komennettiin vihollisuuksien puhjetessa taka-tai ambulanssihommiin. Komentajat huomasivat, että torvi kuului kauempaa ja monet pitivät niitä kyljillään koko ajan. Gustav Shurmann (”pieni torvensoittaja”) ratsasti kenraali Philip Kearnyn ja myöhemmin Daniel Sicklesin kanssa, ja Oliver Norton ratsasti eversti Strong Vincentin vieressä.
John Cook ansaitsi Medal of Honorin sisällissodan aikana palvellessaan Patteristo B: n 4.tykistössä Antietamissa Marylandissa 17. syyskuuta 1862. Hän oli ilmoittautunut 15-vuotiaana vapaaehtoiseksi kanuunankuljettajaksi ja palveli siten asetta vihollisen hirvittävässä tulituksessa.
Gustav Schurmann oli kaksitoistavuotias, joka palveli sisällissodassa Torvensoittajana ja käskynhaltijana kenraaleille Philip Kearnylle ja Daniel Sicklesille. Hän palveli ”Mozartin rykmentissä”, joka koostui newyorkilaisista miehistä. Hän myös tapasi ja ystävystyi Tad Lincolnin kanssa.
sivut: 1 2