geneettisesti muunnetut organismit ja vesisärötys ovat kaksi 2000-luvun innovatiivisinta ja kiistanalaisinta uutta teknologiaa. Kysykää monilta teollisuusjohtajilta, niin he kertovat teille, että näillä uusilla teknologioilla on valtavia potentiaalisia hyötyjä yhteiskunnalle. Kysykää arvostelijoilta, niin he viittaavat niihin vakaviin vaaroihin, joita nämä teknologiat aiheuttavat sekä ihmisille että ympäristölle. Tämän jännitteen vuoksi päätökset siitä, edistetäänkö näitä uusia teknologioita ja miten niitä kehitetään, edellyttävät huolellista harkintaa ja sääntelyä.
UC Berkeley Science Governance & Risk Futures Working Group on kiinnostunut käsittelemään kysymyksiä parhaista sääntelytoimenpiteistä, joita on tulossa näiden ja muiden 2000-luvun teknologioiden rinnalle. Ryhmän perustivat UC Berkeleyn bioetiikan ja yhteiskunnan apulaisprofessori David Winickoff ja Tri Samuel A. Weiss Evans, Associate Director for Research, the Matrix-affiliated Center for Science, Technology, Medicine, & Society (CSTMS), joka ylläpitää yhteistä kiinnostusta analysoida kehittyvien tieteen ja teknologian hallintoa.
työryhmä keskittyy analysoimaan tieteellisen löydön vaikutuksia nykyään ja ”etsii tapoja rakentaa kiinnostuneiden tutkijoiden yhteisö Lahden alueelle”, Evans selittää. Ryhmän kokoukset kokoavat yhteen tutkijoita eri tieteenaloilta, kuten oikeustieteestä, historiasta ja antropologiasta; ryhmä sai apurahan UC Institute for Global Conflict and Cooperationilta, ja se järjestää tapahtumasarjan, jossa tarkastellaan joitakin kysymyksiä, joita syntyy, kun käytetään olemassa olevia hallintomuotoja kehittyvien tieteen ja teknologian riskien hallitsemiseksi.
tämän aloitteen avulla Evans ja Winickoff tarkastelevat tieteellisen innovoinnin sääntelytoimenpiteiden historiallisia ennakkotapauksia tavoitteenaan kehittää parempia hallintotapoja. He ovat kirjoittaneet kappaleita, joissa analysoidaan geotekniikan hallintaa (esim. ) ja synteettistä biologiaa (geneettisesti muunnetut organismit), ja laativat parhaillaan tutkielmaa kehittyvien teknologioiden yhteisistä hallintotavoista.
” syksyllä 2014 pidetyn Työpajan lisäksi”, Evans selittää, ”keskitymme edelleen geoteknisiin hallinto-ongelmiin sekä fossiilisten polttoaineiden ”biopolttoainevaihtoehtojen” kehittämiseen.”
työryhmä jatkaa niiden lähestymistapojen hahmottelemista, joita nykyiset hallintorakenteet tarjoavat tieteellisen ja teknologisen kehityksen sääntelemiseksi, ja tutkii samalla, miten sääntelyrakennetta on ehkä kehitettävä pysyäkseen nopeasti kehittyvien alojen tahdissa. Haasteena on Winickoffin mukaan se, että monia tieteellisen innovaation riskeistä ei vielä tunneta, minkä vuoksi strategioita näiden riskien lieventämiseksi on vaikea ottaa käyttöön. Vaikka teknologioiden kehittämiseen liittyvästä riskienhallinnasta on olemassa kansallisia ohjeita, niissä ei oteta huomioon tuntemattomia riskejä, jotka ”odottavat”, eikä niissä yleensä käsitellä kansainvälisen yhteistyön tarvetta.
Puolestapuhujilla ja virkamiehillä on ollut merkittävä rooli tieteellisten kokeiden säätelyssä aiemminkin. Monissa näistä tapauksista ihmiskoehenkilöille aiheutuneet haittariskit ovat olleet suoria ja välittömiä. Nürnbergin kokeet, Afrikan AZT-kokeet, Tuskegee-syfilis-tutkimus ja Stanfordin vankilakokeet ovat kaikki tapauksia, joissa tieteelliset toimet tulivat julkisiksi, kohu seurasi, asetuksia muutettiin ja eettisiä standardeja myöhemmin päivitettiin ja säänneltiin.
Science Governance and Risk Futures-ryhmä toivoo oppivansa näistä tapauksista ja tekevänsä tutkimustyötä uusissa maisemissa, sillä tieteellisten ja teknologisten innovaatioiden panokset ovat suuremmat kuin koskaan. He tutkivat myös poliittisen toiminnan mahdollisuuksia silloin, kun riski on vähemmän välitön, mutta ennakoitavissa. ”Nykyisillä maailmanlaajuisilla tuotantokyvyillä turvallisuusriski muodostuu usein siitä, kenellä on tietoa jostakin, eikä siitä, kenellä on itse asia”, Winickoff sanoo.
työryhmässä pohdittiin muun muassa sitä, pitäisikö aktivistiryhmillä ja muilla kiinnostuneilla kansalaisilla olla valta säännellä kokeellista toimintaa—ja jos on, niin miten? Tieteen ja teknologian marssiessa eteenpäin, miten sitoudumme tehokkaasti eettiseen ja oikeudenmukaiseen tulevaisuuteen ja työskentelemme sen eteen?
nämä kysymykset ovat välittömästi kiireellisiä, ja tämän työryhmän tutkimus tarjoaa vakuuttavia vertailevia näkökulmia teknologiseen hallintoon nyt ja tulevaisuudessa. Kuten Evans toteaa, ” työryhmä on jatkossakin paikka nopean keskustelun Bay Area johtajat miettimään hallintoa kehittyvän teknologian.”
Kuvaluoto.