Disjointed Increementalism

esitettyään vahvoja epäilyjä rationaalisesta mallista sekä toteutettavuuden että taustalla olevan teorian kannalta sen kriitikot ovat ehdottaneet vaihtoehtoista näkemystä suunnitteluprosessista. Vaihtoehtoisesta lähestymistavasta on käytetty termejä inkrementalismi, hajanainen inkrementalismi, muddling through ja perättäiset suppeat vertailut, joiden näkyvin puolestapuhuja Lindblom on ollut.7

Lindblom katsoo, että arvon selvittäminen heti alussa, vaikka se periaatteessa kuulostaa houkuttelevalta, ei yleensä ole käytännöllistä. Sen sijaan tärkeintä on päästä yhteisymmärrykseen tavoitteista. Politiikka on loppujen lopuksi” kompromissien taidetta”, ei optimoinnin taidetta. Hän ehdottaa, että mahdollisten toimintatapojen kirjo ei saisi sisältää täysimittaista kattavaa mallia. Hänen mukaansa suunnittelijoiden pitäisi pikemminkin nopeasti keksiä lyhyt lista vakavia mahdollisuuksia ja keskittyä niihin. Hän katsoo, että ennakkotapausten ja kokemusten pitäisi vaikuttaa voimakkaasti suunnittelijoihin ja poliittisiin päättäjiin ja että heidän pitäisi tunnustaa sellaisten toimintavaihtoehtojen edut, jotka edustavat marginaalisia tai vähittäisiä muutoksia aiempaan politiikkaan verrattuna. Perustelu marginaalimuutoksen korostamiselle on kaksijakoinen. Ensinnäkin politiikka, joka on vain aikaisemman politiikan mukauttamista tai hienosäätöä, saa paljon todennäköisemmin hyväksynnän kuin se, joka on radikaali lähtö. Toiseksi marginaaliset tai inkrementaaliset muutokset vaativat vähemmän tietoa ja teoriaa. Vaikka emme todellisuudessa tietäisikään, miksi jokin politiikka tai ohjelma toimii niin kuin se toimii, voimme usein nähdä, että jos korjaamme sitä tällä tavalla tai tällä tavalla, se todennäköisesti toimii paremmin. Lindblomin lauseessa rationaalinen malli on ”ahne faktoille”:

se voidaan konstruoida vain suuren faktakokoelman kautta. … Sitä vastoin vertailumenetelmä sekä säästää tosiasioiden tarpeellisuutta että ohjaa analyytikon huomion juuri niihin tosiasioihin, joilla on merkitystä päätöksentekijän kohtaamien hienojen valintojen kannalta.8

faktojen ahneus ei ole pikkujuttu. Tosiasioiden kerääminen vie aikaa ja maksaa rahaa, ja joskus tosiasioita ei voi saada, vaikka kuinka ponnistelisi. Samanlaisia havaintoja voidaan tehdä teoriasta. Rakennusteoria vie aikaa ja rahaa, ja joskus, kun kaikki on sanottu ja tehty, vaihtoehtoiset teoriat osoittautuvat yhtä uskottaviksi. Mihin sitten voi luottaa? Ehkä on parasta luottaa hajanaisen inkrementalismin hienosäätöön. Pianon viritys on inkrementaalinen prosessi ja se tuntuu toimivan.

inkrementaalisen eli muddling-through-lähestymistavan argumentit ovat voimakkaita, ja useimmat rationaalisen mallin puolestapuhujat myöntänevät, että on aikoja, jolloin inkrementalismi on käytännöllisin tie. On kuitenkin todettava, että on olemassa yksi tärkeä tilanne, jossa asteittainen lähestymistapa ei ole hyvä—tilanne, jossa on tehtävä päätös siirtyä uuteen suuntaan. Jos ongelma on uusi, on vaikea nähdä, miten asteittainen lähestymistapa voisi toimia. Yhdysvallat alkoi 1960-luvulla ratkoa ydinjätteen loppusijoitusongelmaa. Ei yksinkertaisesti ollut olemassa ohjelmaa, joka voitaisiin vähitellen säätää käsitellä ongelma, joka ei ollut olemassa vuosikymmen aiemmin. Ehkä syy siihen, että meillä on satojatuhansia” kuumia ” polttoainesauvoja väliaikaisessa varastossa kymmenissä kohteissa ympäri maata, on juuri se, että otimme asteittaisen lähestymistavan.

inkrementaalisen mallin kriitikko voi myös väittää, että liiallinen riippuvuus inkrementaalisesta lähestymistavasta voi tehdä ihmisen liian riippuvaiseksi ennakkotapauksista ja aiemmista kokemuksista ja siten sokeaksi arvokkaille uusille ideoille. Niinpä runsas turvautuminen lisääntymiskykyyn voi johtaa liialliseen varovaisuuteen ja hukattuihin tilaisuuksiin.

jossain määrin valinta rationaalisen mallin ja inkrementaalisen mallin välillä voi olla osoitus halusta ottaa riskejä. Rationaalinen malli voi elätellä toiveita isoista voitoista, koska alkuun palaaminen voi tuottaa uuden ja paljon ylivoimaisemman lähestymistavan. Mutta jos palataan alkuun ja asiat menevät aivan pieleen, on mahdollisuus isoihin tappioihin. Inkrementaalinen lähestymistapa, pitämällä kiinni kokemuksen ja ennakkotapauksen kaiteesta, vähentää mahdollisuuksia sekä suuriin voittoihin että suuriin tappioihin. Taulukossa 19-1 esitetään yhteenveto olosuhteista, joissa voisi suosia jompaakumpaa mallia.

taulukko 19-1 mikä malli käyttää

suosii rationaalista mallia suosii inkrementaalista mallia