2G: n tultua markkinoille vuonna 1991 aiemmat langattomat mobiiliverkot nimettiin takautuvasti 1G: ksi. tekijät, jotka erottivat 2G: n edeltäjästään, olivat puheluiden digitaalisesti salatut, taajuuksien huomattavasti suurempi hyötysuhde ja datapalvelujen käyttöönotto mobiilissa.
laitteistojen ja infrastruktuurin kehitys johti parempiin datanopeuksiin, sitä ei virallisesti ristitty ”2.5 G: ksi”, mutta koska se oli vain muutaman askeleen 3G: tä alempi, se on lähinnä sitä. Tämän verkkotyypin eri variaatiot on esitetty alla:
a) GPRS: yleinen pakettiradiopalvelu (30-40 kbps)
tämäntyyppistä verkkoa kutsutaan yleensä palkkien vieressä olevalla G-kirjaimella.
B) EDGE: parannettu tieto GSM: n kehityksestä (100-120 kbps)
merkitään E: llä, tätä verkkoa kutsutaan usein nimellä 2.75 G, jotta se voidaan erottaa GPRS: stä.
verkkoja parannettiin vuosina 2004-2007, jotta ne kykenisivät käsittelemään paljon enemmän dataa. Tämä verkko pystyy tarjoamaan nopeudet jopa 2 Mbps.
tätä verkkoa kutsutaan usein nimellä ”3.5 G” ja se on paljon nopeampi kuin 3G-yhteydet.
kehittynyt High Speed Access-verkko luotiin ennen 4G: n syntymistä. tämä verkko tarjoaa nopeimmat mahdolliset nopeudet 3G-verkossa. Ne pystyvät jäljittelemään 4G: n nopeuksia, mutta niitä ei pidetä sellaisina, koska ne eivät pysty täyttämään ITU: n tai Kansainvälisen televiestintäliiton standardeja.
kansainvälisellä Televiestintäliitolla tai ITU: lla on erityiset standardit, jotka verkkojen on täytettävä, jotta niitä voidaan kutsua 4G: ksi. alla on esitetty eri tyypit:
a)LTE:
enintään 15 Mbit / s Verkko aikoo korvata 3G-verkot kokonaan lisäämällä niiden nopeutta huomattavasti, ja myös tiedon siirtotapoja parannetaan.
b) WiMax:
tämä verkko oli alun perin tarkoitettu langattomaksi kotilaajakaistapalveluksi, mutta nyt sitä parannetaan, jotta myös matkapuhelimet voisivat käyttää sitä. Vaikka nykyinen versio mahdollistaa jopa 40Mbps, parannuksia, jotka on tarkoitus tehdä lupaa tarkistuksia jopa 1Gbps.