Friisiläinen oli kuolla sukupuuttoon 1900-luvulla, kun monikäyttöhevosten markkinat katosivat. 1900-luvun puolivälissä asukasluku oli noin 500. Tämän jälkeen perustettiin ratsastusseura nimeltä De Oorsprong (lähde) edistämään rotua. Jäsenet järjestivät ristiretken ympäri maata ja veivät friisiläisiä hevosia ympäriinsä muistuttaakseen ihmisiä rodusta, joka oli heidän perintönsä. Kiinnostus heräsi uudelleen, ja nykyään friisiläiset elävät elpymisen aikaa. Friisiläisiä on maailmanlaajuisesti noin 25 000, suurin osa heistä Alankomaissa.
friisiläiset ovat ulkonäöltään melko yhdenmukaisia. Hevosten säkäkorkeus on keskimäärin 15-16 kättä (60-64″). Ne ovat pienikokoisia ja vahvoja ja painavat 1 200-1 400 kiloa. Väri on Yksivärinen musta, joskin aikaisemmat rekisteritiedot listaavat myös värin ”blue”, johon on saattanut kuulua blue silver dapple, roan tai mahdollisesti harmaa. Harja ja häntä ovat pitkiä ja aaltoilevia, ja runsaasti karvoitusta (tai ”höyhenenevää”) on alaraajoissa. Pää on pieni ja kaula on asetettu korkealle olkapäälle.
Friisiläishevosia toivat Pohjois-Amerikkaan hollantilaiset uudisasukkaat 1600-luvulla, ja näillä hevosilla oli todennäköisesti vaikutusta useisiin amerikkalaisiin rotuihin, kuten Morganeihin ja Standardirotuihin. Erillistä puhdasrotuista populaatiota ei kuitenkaan ylläpidetty, ja friisiläiset kuolivat sukupuuttoon tässä maassa. Kolmesataa vuotta myöhemmin, 1970-luvulla, ajoharrastajat toivat rodun uudelleen Pohjois-Amerikkaan. Friisiläinen Hevosyhdistys perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 1983. Vain ne hevoset, jotka on hyväksytty Alankomaiden standardien mukaisesti, voidaan rekisteröidä, ja jalostukseen käytettävien oriiden on läpäistävä niiden konformaation ja suorituskyvyn tarkka tarkastus. Vuonna 2014 Yhdysvaltain väkiluvuksi arvioitiin yli 8 000, kun koko maailman väkiluku on yli 60 000.
Friisiläinen rotu valmistui Kotieläinsuojeluliiton prioriteettilistalta vuonna 2014.