tämä tutkimus koskee hankkeen 2000 koulutetut sairaanhoitajat terveyden edistämisessä sairaalaympäristössä. Historiallisesti hoitajilla on katsottu olevan oma roolinsa hoitajiensa terveyden edistämisessä. Viime aikoina, Maailman terveysjärjestön vuonna 1978 aloittaman terveyttä kaikille-liikkeen myötä, on jälleen keskitytty siihen, mitä sairaanhoitajat voivat tehdä tämän tavoitteen saavuttamiseksi, vaikka suurin osa tutkimuksesta on tehty lähihoitajien ja perusterveydenhuollon osalta. Sairaanhoitajakoulutuksen muutoksia, erityisesti hankkeen 2000 sairaanhoitajakoulutusta, on pidetty mahdollisuutena varustaa sairaanhoitajat tehtävään sopivilla tiedoilla ja taidoilla, jotka on nähty puuttuvan monista sairaanhoitajakoulutusohjelmista. Varhainen työ tämän asian parissa on tuottanut ristiriitaisia tuloksia näiden koulutusmuutosten onnistumisesta. Tutkimuksessa käytettiin tutkimuksellista, laadullista lähestymistapaa sen selvittämiseen, mitä terveyden edistämisen näkökohtia skotlantilaisessa sairaanhoito-ja kätilöopistossa (college of nursing and Kätilöopisto) hankkeen 2000 läpikäyneet sairaanhoitajat toteuttavat sairaalaympäristössä ja kokivatko nämä sairaanhoitajat, että he ovat koulutusohjelmansa aikana valmistautuneet riittävästi tähän tehtävään. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että haastatelluilla sairaanhoitajilla oli hyvin laaja käsitys terveyden edistämisestä, johon kuuluivat terveyden edistämisen radikaalimmat näkökohdat, kuten neuvottelu, yhteistyö ja voimaantuminen. Terveyden edistämiseen nähtiin kuuluvan myös yksilöiden terveyteen vaikuttavia psykososiaalisia tekijöitä. Yleensä haastatellut sairaanhoitajat kokivat koulutuksensa valmistaneen heitä terveyden edistämisen rooliin. Kliinisten harjoittelupaikkojen arvo terveyden edistämiseen liittyvien taitojen kehittämisessä todettiin.