puhuimme Päätutkijamme Salim Valeran kanssa ymmärtääksemme enemmän…..
holografia on menetelmä 3D-kuvan tuottamiseksi kohteesta, ja sen resoluutio on kaikista kuvantamismenetelmistä korkein.
sitä pidetään 1950-luvulla keksittynä, mutta suurin osa ihmisistä ei tajua, että luonto ehti ensin.
perhoset käyttävät esimerkiksi hologrammityyppisiä rakenteita ohjatakseen siipiensä värin ulkonäköä. Kuoriaiset antavat ruumiilleen 2D-holografisten rakenteiden aiheuttaman metallisen värin. Lopuksi riikinkukkojen höyhenissä on fotonisia kiteitä, jotka luovat metallisia värikuvioita, joista ne ovat kuuluisia.
imitointi on imartelun vilpittömin muoto – holografia ei ole poikkeus.
miten hologrammeja käytetään lisätyssä todellisuudessa (ar)?
AR-kuulokkeilla, kuten älylaseilla, käyttäjät voivat nähdä digitaalisia kuvia päällekkäin reaalimaailman päällä.
on olemassa kaksi keskeistä elementtiä, joiden avulla nämä kuvat voidaan nähdä – valonlähde, kuten minuuttiprojektori ja keino siirtää kuva projektorista käyttäjän silmiin.
rakentamaamme osaa kutsutaan aaltoputkeksi ja se siirtää kuvan projektorista silmään – pohjimmiltaan se ohjaa valoa.
miten hologrammit siis auttavat AR-vaatteita rakennettaessa?
hologrammit ovat avainasemassa teknologiassamme, sillä ne mahdollistavat valon manipuloinnin: sen virtauksen ja suunnan ohjaamisen.
käytämme holografisia tekniikoita 2D-pupillien laajentamiseen. Käytämme pientä projektoria, jossa on suhteellisen pieni oppilas. Holografinen aaltoputki kloonaa tämän pupillin monta kertaa, jolloin silmä voi tarkastella koko kuvaa useista eri paikoista.
milloin olisimme nähneet holografiaa käytettävän AR: n ulkopuolella?
olisit nähnyt hologrammien ilmestyvän luottokortteihin turvallisuussyistä; niitä voidaan myös käyttää minkä tahansa aalto-radio, röntgenkuvat, akustiikka.
optisessa laskennassa tehdään paljon tutkimusta, jossa informaatiota kuljettavat ja käsittelevät elektronien sijaan fotonit (valon kvantti). Hologrammit tarjoavat kätevän tavan manipuloida tai’ prosessoida ’ valoa tätä tarkoitusta varten.
voitko antaa meille esimerkin siitä, milloin olisimme voineet luulla jotain hologrammiksi, kun se ei ollutkaan?
”Musion 3D-hologrammit” on hyvä esimerkki ”Faux-kuvauksesta”. Se perustuu itse asiassa Pepperin haamu-illuusioon, joka on peräisin 1800-luvulta.
Pepperin haamu, vaikka sitä joissakin tiedotusvälineissä virheellisesti kuvailtiin hologrammiksi, on todellisuudessa harha, joka perustuu heikkoihin heijastuspeileihin. Olet ehkä nähnyt, että sitä käytetään Kummituskartanoissa huvipuistoissa tai karnevaaleissa luomaan aaveen ulkonäköä.
toinen esimerkki on sellainen, jonka saatat löytää lentokentältä – melko usein löydät sen, mitä väitetään olevan ihmisen informaatio – oppaan hologrammi-mutta tämä on vain tavanomainen 2D-projektio muotoillulle näytölle.
mikä holografiassa kiinnostaa sinua?
holografia on tunnistamaton tekniikka, joka mahdollistaa useita erilaisia sovelluksia.
jokainen 3D-kohde tuottaa valaistessaan aaltorintaman. Aaltorintamassa on tietoa kohteesta kimpoavien valonsäteiden suunnasta ja voimakkuudesta – hologrammilla on kyky vangita ja jäädyttää aaltorintama.
holografinen kuva säilyttää valon voimakkuuden ja kulkusuunnan, ja oikein sytytettynä se voi toistaa 3D-kuvan. Valokuva taas säilyttää vain valon voimakkuuden.
3D-holografinen kuva otetaan, kun kohteesta heijastuva koherentti valo saadaan häiritsemään vertailusädettä.
mikä on holografian tähän mennessä suurin keskustelu?
yllättäen se on filosofinen. Kysymys kuuluukin, onko maailmankaikkeus seurausta alempiulotteiselle rajalle koodattujen ’merkkijonojen’ interferenssistä universumiin, aivan kuten holografinen 3D-kuva on seurausta kaksiulotteiseen hologrammiin koodatun valokentän rekonstruktiosta?
mutta ehkä on parasta, että säästämme tuon keskustelun toiseen päivään!