vuonna 1947 ja alle kaksi vuotta Saksan antautumisen jälkeen toisessa maailmansodassa W. H. Auden julkaisi eeppisen runon, joka kiteytti otsikossaan the condition of the twentieth-century Western heart: ”The Age of Anxiety.”Vaikka Auden itse sanoi sen olevan ”pelottavan pitkä”, hän vangitsee alusta alkaen jakeeseen ihmisen pyrkimyksen löytää identiteetti ja tarkoitus mekaanisessa, yksinäisessä maailmassa. Auden oli oikeassa. Ahdistus on länsimaisen nykykulttuurin alati kasvava ja vallitseva ominaisuus. Mutta vaikka huolet ovat lisääntyneet viimeiset seitsemänkymmentä vuotta, niin se on tosiaan Yleismaailmallisen inhimillisen tilan ongelma. Hyvä uutinen on, että kauan ennen kuin sellaiset henkilöt kuin Sigmund Freud tai B. F. Skinner kehittäisivät nykyaikaisen psykologian tieteen, Raamattu käsitteli tätä ihmispsyyken valtavaa ongelmaa omassa viisaan elämän reseptissään.
yksi tärkeimmistä ja vielä yksinkertaisimmista kysymyksistä, joita voimme kysyä pyrkiessämme käsittelemään ahdistuneisuuden ongelmaa, on: mikä on ahdistuneisuus? Heti kun kätemme hikoilevat, vatsamme vääntyy solmuun tai neulat iskevät sormenpäihimme, tiedämme, että koemme huolta, joka on tullut vahingolliseksi jopa kehollemme. Huolestuneisuus, kuten monet tieteelliset tutkimukset osoittavat, verottaa terveyttämme. Luukkaan 12: 32: ssa Jeesus sanoo: ”Älä pelkää, pieni lauma”, käyttäen kreikan kielen ahdistusta merkitsevän sanan synonyymiä. Meidän täytyy kuulla Jumala-ihmisen lempeä sävy, kun tulemme siihen kuuluisaan hetkeen Vuorisaarnassa, jossa Jeesus antaa meille käskyn: ”älkää olko huolissanne” (Matt. 6:25). Kristus sanoo kansalleen, että toisaalta huoli on niin vakava (siis käsky), että meidän täytyy taistella sitä vastaan sielumme elämän puolesta. Toisaalta, kuten Ed Welch on osoittanut, Jeesus sanoo sen näin: ”Olen tullut auttamaan sinua, pieni lauma.”Toisin sanoen ahdistus ei ole hyväksi. Se ei ole OK. Se on psykologinen tila, joka johtuu elämästä kirotussa, langenneessa todellisuudessa. Jeesus kuitenkin tietää, ettei kukaan halua olla huolissaan ja että useimmiten tuntuu siltä kuin se tapahtuisi meille enemmän kuin me aktiivisesti valitsisimme olla huolissamme.
Jumalan sana auttaa meitä ensin määrittelemällä ahdistuksen niin, että ymmärrämme tarkasti, mitä meillä on vastassamme. Jeremian 17: 8: ssa on ilmoitus, joka panee käsitteen lihaksi. Jeremia kirjoittaa psalmin 1 siunatun miehen tavoin: ”hän on kuin veden istuttama puu, joka ojentaa juurensa virran varrelle eikä pelkää helteen tuloa, sillä sen lehdet pysyvät vihreinä eikä se murehdi kuivana vuonna, sillä se ei lakkaa kantamasta hedelmää.”Tämä on esimerkki heprealaisesta runoudesta, jossa käytetään kahta termiä rinnakkain, minkä vuoksi ne tulisi ottaa synonyymeiksi. Termit ovat ”pelko” ja ” ahdistunut.”Aina kun olosuhteet käyvät kuumiksi tai kun maailma ulkopuolellamme näyttää olevan kuin aalto, joka syöksyy päällemme, se, joka pelkää Jumalaa, pystyy leijumaan. Jeremian 17. luvun vertausta käyttääkseni Herraa pelkäävän juuret ovat kyllin syvällä, etteivät olosuhteet kuihduta hänen sydämensä lehtiä. Vaihtoehtoisesti, mitä enemmän juuremme on istutettu väliaikaisiin ja ohikiitäviin haluihin, sitä enemmän pelko tai ahdistus voittaa meidät. Jeremiah sanoo, että ahdistus on eräänlaista pelkoa.