kesällä 1845 Henry David Thoreau (1817-1862) muutti pieneen spartalaiseen mökkiin, jonka hän oli rakentanut Walden Pond-lammen metsäiselle reunalle Concordissa, Massachusettsissa. Hän asui siellä niin yksinkertaisesti kuin tunsi voivansa, kaksi vuotta, kaksi kuukautta ja kaksi päivää. Omien sanojensa mukaan tässä syy:
menin metsään, koska halusin elää tahallani, vain elämän olennaisten tosiasioiden eteen ja nähdäkseni, voisinko oppia, mitä siinä oli opetettavaa, enkä kuoltuani huomaisi, etten ollut elänyt. En halunnut elää sellaista, mikä ei ollut elämää, eläminen on niin rakasta. (Walden, 31)
”eläminen on niin ihanaa.”Thoreau tunsi tämän syvästi. Hän ei halunnut huomata liian myöhään, että hän oli menettänyt elämän olennaisen arvokkuuden. Hän tiesi, että tämä on todellinen vaara. Katsellessaan ympärilleen hän näki paljon pinnallista elämää.
etsiessään todellista elämää
hän näki, että suuri enemmistö sekä uskonnollisista että ei-uskonnollisista ihmisistä uppoutui pikkuasioihin, kuten muotiin ja sosiaaliseen asemaan ja hienoon ruokaan ja parhaisiin viineihin ja isompiin taloihin ja varallisuuden kasautumiseen ja kaikkeen siihen elämää vievään työhön, jota tämän omaisuuden saavuttaminen ja ylläpitäminen vaati. Ihmiset vain olettivat, että sen, mitä kaikki muut näyttivät arvostavan, täytyy olla arvokasta, ja hyvin harvat pysähtyivät pohtimaan, oliko se totta vai ei. Thoreauta häiritsi se, että
huijauksia ja harhaluuloja arvostetaan terveimpien totuuksien puolesta, kun taas todellisuus on satumaista. Jos ihmiset vain noudattaisivat vakaasti realiteetteja eivätkä antaisi pettää itseään, niin elämä, jos sitä vertaisi sellaisiin asioihin kuin me tiedämme, olisi kuin satua ja Arabian iltojen viihdettä. (32)
Thoreau uskoi, että huijauksia ja harhoja jahdatessaan ”ihmismassat elävät hiljaisen epätoivon elämää” (4). Hän päätti olla elämättä näin.
halusin elää syvällä ja imeä kaiken elämän ytimen, elää niin jykevästi ja Spartalaismaisesti, että karsia kaiken, mikä ei ollut elämää, leikata laajan alueen ja ajella läheltä, ajaa elämän nurkkaan ja alentaa sen alimmilleen, ja jos se osoittautui ilkeäksi, miksi sitten saada sen koko ja aito ilkeys ja julkaista sen ilkeyden maailmalle; tai jos se oli ylevää, tuntea sen kokemuksen kautta, ja pystyn antamaan siitä todellisen selonteon seuraavalla retkelläni. (31)
hän julkaisi kertomuksensa vuonna 1854 kirjassa, josta tuli hänen kuuluisin: Walden tai elämä metsässä.
pitkä jono silmäätekeviä
löysikö Thoreau etsimänsä? Imikö hän elämän ytimen-tuhlaamatta edes elämän luita ravinnoksi?
hän onnistui hyvin paljastaessaan monia ihmishenkiä tuhlaavien päivittäisten harrastusten harhaisen luonteen-harrastukset, jotka ovat vain moninkertaistuneet Thoreaun päivistä lähtien. Jo tästä syystä Waldenin lukeminen on hyödyllistä. Hän teki hyvin yksinkertaistaessaan elämäänsä voidakseen nauttia syvästi luomakunnan syvistä ihmeistä-ihmeistä, joita on kaikkialla ympärillämme. Sekin on Waldenin lukemisen etu, jos me todella pyrimme toimimaan samoin omissa yhteyksissämme.
mutta ”runteliko hän kaiken, mikä ei ollut elämää”? Saiko hän selville, mitä elämä pohjimmiltaan on? Kuten monet häntä edeltäneet ja hänen jälkeensä eläneet, Thoreau tunnisti turhamaisuuden loiset, jotka imevät niin paljon aikaa, energiaa ja resursseja ihmisten elämästä, mutta eivät löytäneet elämän olennaista olemusta tai tarkoitusta. Thoreaun kokemus olisi saanut hänet olemaan yhtä mieltä Saarnaajan kanssa siitä, että ”viisaalla on silmät päässään, mutta tyhmä vaeltaa pimeydessä”, mutta hän myös ”ymmärsi, mitä heille kaikille tapahtuu” (Saarn.2:14).
yksinkertaisuus ja yksinäisyys Waldenin metsissä tuottivat thoreaulle hyödyllisiä pohdintoja elämästä — erityisesti siitä, miten ei pitäisi elää. Mutta elämän ydin ei ollut yksinkertaisuudessa ja yksinäisyydessä. Muuten hän ei olisi lopettanut spartan-kokeiluaan. Thoreau oli Transsendentalisti, ei kristitty. Hän viittaa enemmän hindulaisiin Walden-teksteihin kuin raamatullisiin teksteihin. Mutta on mielenkiintoista, että hänen loppuhuomautuksensa kirjassa ilmaisevat hänen kaipauksensa ”ylösnousemukseen ja kuolemattomuuteen” (106). Walden auttoi häntä näkemään asioita, mutta hän ei ollut vieläkään löytänyt etsimäänsä.
mistä löytää luuytimen
ja se johtuu siitä, että elämän ydin ei löydy vain yksinkertaisuudesta ja yksinäisyydestä ja pyrkimyksestä päästä lähemmäs elämää sykkivää luontoa ja kouristella kuolemassa. Elämä ei ole tämän päivän minimalismiliikkeessä tai sustainable living-liikkeessä, eikä unelmataloissa tai ämpärilistan harrastuksissa. Kaikki tämä on ”turhuutta ja tuulen tavoittelua” (saarnaaja 1:14), ellemme löydä elämän olemusta, sen tarkoitusta elämän luojasta. Kastamaton elämä on elämä, jonka saamme häneltä ja elämme hänelle (Joh.1:12-13).
mutta Thoreau tunnisti raamatullisen totuuden punnitessaan monien ihmisten elämänpyrkimysten turhuutta:” ole varovainen ja ole varuillasi kaikkea ahneutta vastaan, sillä ihmisen elämä ei koostu hänen omaisuutensa runsaudesta ” (Luuk.12: 15). Hyvä kysymys meille hyvinvoivan Lännen kristityille on: huolehdimmeko kaikesta ahneudesta ja olemmeko varuillamme? Onko meillä mitään käsitystä siitä, kuinka suuren osan elämästämme riistävät alituiset vaatimukset saavuttaa tai ylläpitää haluttuja elämäntapojamme? Onko meillä aavistustakaan siitä, miten paljon hyvää emme voi tehdä toisille näiden alituisten vaatimusten vuoksi?
elämän ydin ei ole omaisuudessamme, arvonimissämme, tutkinnoissamme tai missään muussakaan, joka tämän iän myötä katoaa. Ydin löytyy ihmisestä Kristuksesta Jeesuksesta ja Hänen meille antamastaan tehtävästä. Kaikki Jumalan antamat tilapäiset lahjat ovat meidän nautittavaksemme ja käytettäväksemme hänen kutsumassaan tehtävässä (1.Tim. 6:17-19). Mutta jos etsimme niistä elämän ydintä, löydämme ne ontoista luista.
se, mitä Thoreau ei koskaan saanut
tätä tyhjyyttä osoittaa se, mitä on tapahtunut Thoreaun kokeessa tavoitella elämän ydintä. Walden on monille lähes pyhää maata, jota muistellaan graniittikivillä kuin hautaa. Paikalla käy vuosittain puoli miljoonaa pyhiinvaeltajaa, koska he resonoivat Thoreaun Jumalan antaman käsityksen kanssa siitä, ettei elämää pitäisi tuhlata. Ironista kyllä, alueella on nyt huippumoderni vierailukeskus ja lahjatavarakauppa.
Thoreaun yksinkertaisuudessa ei ole niinkään kyse siitä, että hän viittaisi elämään johtavaan tiehen. Hänen päättyvissä sanoissaan, hänen intuitiivisessa aistissaan, täytyy olla parempi tulevaisuus kuin tämä – ” ylösnousemus ja kuolemattomuus.”Hänen intuitionsa oli oikeassa, vaikka hänen uskonnolliset johtopäätöksensä eivät olleet.
Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä” (Joh.11: 25). Siksi Paavali sanoi: ”elämä on Kristus, ja kuolema on voitto” (Fil. 1: 21). Ja siksi Paavali sanoi, että ne, jotka panevat toivonsa ylösnousemukseen ja elämään, ”kokoavat aarteen itselleen hyväksi perustukseksi tulevaisuutta varten, jotta he voisivat tarttua siihen, mikä on todellista elämää” (1.Tim. 6:19).
kukaan taivaassa ei kadehdi tämän maailman rikkaita. Kukaan ei himoitse kuuluisia. Kukaan ei ylistä voimakkaita. He ovat havainneet, mitä merkitsee ” elää syvällä ja imeä kaikki ydin elämästä.”He ovat löytäneet sen, mikä on todella elämää: Jeesuksen Kristuksen.