1. Määritelmä
laajassa merkityksessä informaatiokertomus on jompikumpi näistä kahdesta asiasta: I) raportti, jossa esiintyy joko substantiivi ”informaatio” tai verbi ”informoida” tai adjektiivi ”informatiivinen” tai jokin muu derivaatta. II) kertomus, joka voidaan mukailla ensimmäisen kaltaiseksi kertomukseksi.
esimerkkejä:” a ilmoittaa B: lle P: stä”,” tietokanta DB1 sisältää enemmän tietoa kuin tietokanta DB2″,” tietolähde S1 on epäluotettavampi kuin tietolähde S2″,”on laitonta, että a salaa B: ltä tiedon P”.
suppeassa merkityksessä informaatioraportti on mikä tahansa raportti, joka (iii) esittää joko muotoa ”signaali s kantaa informaatiota p”, (iv) tai voidaan muotoilla uudelleen tällaisessa muodossa.
2. Huomautuksia
kyse ei ole standardifitinitoneista, koska informaatioraporteista ja niiden semantiikasta ei ole vakiintunutta teoriaa. Määritelmä pyrkii laajassa merkityksessä kokoamaan teknisen kirjallisuuden monipuoliset tuotokset ainakin Foxista (1983) lähtien.
suppeassa merkityksessä informaatioraportti on laajassa merkityksessä informaatioraportti. Mutta Israelin ja Perryn vaikutus (1991), jossa ensin mainitut määritellään, oikeuttaa eron.
vähennys (ii): (i) ja (iv): (iii) ei ole aina yhtä selvä, joten on kätevää keskittyä (i) ja (iii) tiedon käsitteeseen. Kuitenkin, on olemassa selkeitä tapauksia mahdollista vähentämistä, koska se tapahtuu raportteja, kuten ”S tarkoittaa p”, koska niitä tutkitaan Grice (1957) tai Barwise ja Perry (1983).
3. Metodologinen relevanssi
analyyttisessä filosofiassa se yleensä argumentoidaan (Fox 1983: 20-29), että informaatiota koskeva käsitteellinen tutkimus on aloitettava informaatioraportteja koskevalla ennakkotutkimuksella. Tämä ei merkitse luopumista käsitteiden ja todellisuuksien tutkimisesta pelkän kielen opiskelun hyväksi. Strategiana on ottaa kieli lähtökohdaksi. Ensin sovitaan, että todellisuus X on ilmaisun ”X”merkitys. Sitten käsitellään ”X”: n kielellisiä käyttötarkoituksia, koska tämä on objektiivisempi kenttä kuin suora keskustelu X: stä. Lopuksi palaamme X: n tutkimiseen, tällä kertaa intersubjektiivisesta sopimuksesta ja käsitteellisestä rajauksesta, joka juontuu aiemmasta keskustelusta ”X”: n käyttötarkoituksista.
4. Esimerkit
koska informaatioraporteista ei ole standarditeoriaa, on varmempaa ottaa ne käyttöön konkreettisten esimerkkien avulla sen sijaan, että ne esitetään alusta alkaen alustavasti. Katsotaan kaksi. Ensimmäinen tulee Israelista ja Perrystä (1991), toinen Floridista (2006). Edellinen esimerkki edellyttää jonkin verran tietoa propositional attitude reports (McKay y Nelson 2008). Jälkimmäinen vaatii joitakin perusasioita modaalisesta episteemisestä logiikasta (Hendricks and Symons 2009).
Esimerkki 1:”signal s carries the information that p”
Israel and Perry (1991) omistaa ensimmäisen osuutensa informaatioraporttien loogis-lingvistiselle tutkimukselle. Paradigmaattisia esimerkkejä ovat:
(1) ”röntgenkuvien mukaan Jackien jalka on murtunut.”
(2) ”se, että röntgenkuvassa on tällainen ja tällainen kuvio, osoittaa, että Jackiella on murtunut jalka”.
sekä (1) että (2) substantiivin alkulause sekä verbi tai verbilauseke muodostavat informaatiokontekstin; kyseisen lausekkeen osoittama propositio on informaatiosisältö. Ensimmäisen substantiivilausekkeen (1) osoittama objekti on tiedon kantaja; ensimmäisen substantiivilausekkeen (2) osoittava tosiasia.
- ne ovat factive: jos informaatioraportti on totta, sen informaatiosisältö on totta liian.
- ne eivät ole totuustoiminnallisia: koska ”s ilmoittaa, että p” ja looginen ekvivalenssi p: n ja q: n välillä, ei tehdä johtopäätöstä ”s ilmoittaa, että q”.
- ne jakaantuvat konjunktioon: jos ”s ilmoittaa, että p ja q”, niin ”s ilmoittaa, että p ja s ilmoittaa, että q”.
- ne eivät jakaudu disjunktioon: koska ”S ilmoittaa, että p tai q”, ei päätetä ”s ilmoittaa, että p tai s ilmoittaa, että q”.
- ne ovat epäselviä määräisten kuvausten suhteen: koska ”s ilmoittaa, että c: llä on ominaisuus P” ja tasa-arvo c = ”Se x, joka omistaa Q: n”, ei tehdä johtopäätöstä ”s ilmoittaa, että X: llä, joka omistaa Q: n, on myös P”.
Esimerkki 2: ”agent A: lle ilmoitetaan, että p”
- on informatiivinen: arviointi tilanteesta, jossa p tuo tietoa välittäjälle.
- tiedon saaminen: prosessi, jolla asiamies saa tiedon p. tämän prosessin tuloksena on tilanne, jossa asiamiehelle ilmoitetaan.
- tiedon saaminen: tekijän kognitiivinen tila, jonka perusteella sillä on tieto s. sen voidaan nähdä johtuvan informaation saamisen vaikutuksesta.
- BARWISE, J. & PERRY, J. (1983). Tilanteet ja asenteet. Cambridge: Cambridge (Massachusetts): MIT Press.
- BARWISE, J. & SELIGMAN, J. (1997). Tiedonkulku. Hajautettujen järjestelmien logiikka. Cambridge: Cambridge University Press.
- DRETSKE, F. I. (1981). Tieto ja tiedonkulku. Cambridge (Massachusetts): MIT Press.
- FLORIDI, L. (2006). The logic of being informed (suom. Logique et Analyse, Vol. 49(196), s.433-460.
- FOX, C. J. (1983). Tietoa ja väärää tietoa. Tutkimus käsitteistä tiedottaminen, disinformaatio, tiedottaminen, ja väärää tietoa. Westport (Connecticut): Greenwood Press.
- GRICE, P. (1957). ”Merkitys”. The Philosophical Review, Vol. 66, s. 377-388.
- HENDRICKS, v. & SYMONS, J. (2009). Tietoteoreettinen Logiikka. . Stanford: The Stanford Encyclopedia of Philosophy (kevään 2009 Painos). <http://plato.stanford.edu/entries/logic-epistemic/>. .
- ISRAEL, D. & PERRY, J. (1991). ”Mitä tieto on?”. Philip Hanson (toim.). Informaatio, kieli ja kognitio. Vancouver: Brittiläisen Kolumbian yliopisto.
- McKAY, T. & NELSON, M. (2008). Propositionaaliset Asenneraportit. . Stanford: The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Fall 2008 Edition). <http://plato.stanford.edu/entries/prop-attitude-reports/>. .