se, miten ihmiset suhtautuvat omaan luontoonsa, on jokaisen eettisen järjestelmän perustaksi asetettu kysymys. Jotkut yleiset näkemykset kieltävät minkään elämän tarkoituksen olemassaolon tai minkään jumalallisen suunnitelman olemassaolon, joka tekee ihmisistä mitenkään erilaisia kuin muut olennot. Nämä mielipiteet pitävät ihmiskuntaa pohjimmiltaan kehittyvänä eläimenä. Toinen näkökulma korostaa liikaa elämän hengellistä puolta, mikä johtaa maailmasta luopumiseen ja siihen, että oman ruumiin kiduttaminen on sielua palveleva hyve.
kolmas näkemys ihmisluonnosta pyrkii ylikorostamaan elämän älyllistä puolta, joka jättää huomiotta sen tosiasian, että ihmiset tarvitsevat älyn lisäksi jumalallista ohjausta. Eräs toinen näkemys asettaa synnin suhteettoman korkealle, mikä johtaa pessimistiseen elämänkatsomukseen, joka saa ihmiset tuntemaan, että heidän syntinsä ahdistavat heitä jatkuvasti.
Islamilainen näkemys ihmisestä
Islam pitää ihmistä aivan erillisenä muista olennoista, sillä ihmiset ovat Jumalan luottomiehiä maan päällä. Tällä katsantokannalla on ihmisen ajattelutapaan tärkeimmät vaikutukset, jotka voitaisiin tiivistää neljään perusasiaan. Ensimmäinen on itsensä hyväksyminen oivaltamalla oma luontonsa, oli se sitten heikkouksia tai vahvuuksia. Tämä johtaa henkiseen tasapainoon: ihmisiä eivät ahdista heidän syntinsä ja heikkoutensa eivätkä liian ylimieliset vahvuutensa. Toinen seikka on se, että kun he ymmärtävät ihmisten olevan Jumalan luottamusmiehiä, heidän tulee noudattaa niitä rajoituksia, jotka hän asetti heille maan päällä. Nämä rajoitukset eivät ole ristiriidassa yksilön omistuksen kanssa; ne vain estävät ihmisiä käyttämästä väärin Jumalan heille antamia lahjoja. Ympäristön epäviisasta käyttöä tai tuhoamista pidetään moraalisena rikoksena.
esimerkiksi Islam pitää ympäristöä henkilökohtaisena luottamuksena eikä henkilökohtaisena omaisuutena. Tämän vuoksi ympäristön tuhoamista tai epäviisasta käyttöä pidetään moraalisena rikoksena. Itsemurhaa pidetään myös moraalisesti vääränä, koska ruumis on yksi Jumalan ihmisille uskotuista lahjoista, joita heidän tulisi käyttää täyttääkseen tehtävänsä luottamushenkilöinä. Rahaakin pidetään rahastuksena; ihmiset eivät voi polttaa sitä ja väittää olevansa vapaita käyttämään omaisuuttaan mielensä mukaan. Ihmisten itsensä hyväksyminen ja luottamusmiesrajoitukset johtavat integroituun elämänkatsomukseen, joka kieltää eron henkisten ja aineellisten elämän osa-alueiden välillä. Tämä estää sekaannuksen, joka syntyy, kun elämä jaetaan kahteen eri alueeseen ja asetetaan tiettyjä sääntöjä, jotka pätevät yhteen alueeseen toisesta riippumatta. Yksi jae Koraanissa sanoo, Mitä tarkoittaa
(Al-Mulk 67:1-2)
tämä tarkoittaa sitä, että islamilainen näkökulma pitää elämää testinä, joka osoittaa, että elämä ei ole vain kokemus, jonka ihminen käy läpi ilman tarkoitusta. Päinvastoin, ihmisrodun arvo ja arvo on siinä, että se hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla materialistisia, älyllisiä ja hengellisiä kykyjään voittaakseen heikkoudet ja puutteet ja täyttääkseen tehtävänsä luottamushenkilöinä. Tämä islamilainen näkökulma ei pyri vain yksilölliseen hurskauteen, vaan se tarjoaa dynaamisemman elämänkatsomuksen, joka vaatii ihmisiltä aktiivista osallistumista vääryyden oikaisemiseen ja rauhan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden saavuttamiseen. Islamilainen näkemys maailmankaikkeudesta. Yksilön eettiseen näkemykseen ja hänen käyttäytymiseensä vaikuttaa paitsi henkilön näkemys omasta luonteestaan, myös ihmisen näkemys ympäröivästä maailmasta. Islam pitää maailmankaikkeutta välineenä, joka auttaa ihmiskuntaa suoriutumaan tehtävästään Jumalan luottomiehenä maan päällä.
Islam pitää koko maailmankaikkeutta ihmiskunnan alamaisena …
eräs Koraanin jae selittää tämän näkökannan:
(An-Nahl 16:14)
tämä todistaa, että toisin kuin jotkut yleiset näkemykset luonnonilmiöistä ihmisten vastustajana, Islam katsoo koko maailmankaikkeuden alistuvan ihmiskunnalle täyttääkseen velvollisuutensa.Neljätoistasataa vuotta sitten Koraani selvensi, että Jumala loi koko maailmankaikkeuden ja teki siitä ihmiskunnan alamaisen voidakseen tutkia ja valjastaa luonnon.Tähän viitataan Koraanissa, jossa Allah sanoo, Mitä tarkoittaa:
(Al-Jathiyah 45:13)
toinen jae viittaa luonnonilmiöiden valjastamiseen ja pohtimiseen moraalisena velvollisuutena ja osana ihmisten luottamusta maan päällä:
(Al-A ’ raf 7:185)
palvonnan käsite Islamissa
islamissa palvonta ei tarkoita vain tiettyjen uskonnollisten rituaalien suorittamista, koska mitä tahansa islamissa tapahtuvaa toimintaa voidaan pitää palvontatekona, kunhan kaksi pääehtoa täyttyvät. Yksi ehto on tämän toiminnan takana oleva puhdas ja tervehenkinen aikomus ja se, että se on tarkoitettu tottelevaisuuteen Jumalaa kohtaan toiminnan lajista riippumatta. Toinen ehto on, että tämä toiminta tulee suorittaa Jumalan määräämissä rajoissa. Siinä mielessä uskovan koko elämä voisi pohjimmiltaan olla jatkuvaa palvontaa, olipa ihminen työssä tai koulussa tai jopa ostoksilla ja virkistäytymishetkiä. Yksi jae Koraanissa viittaa siihen sanomalla, Mitä tarkoittaa
(Al-A ’ raf 7:32)
toinen keskeinen jae Koraani sanoo, Mitä tarkoittaa
(Adh-Dhariyat 51:56)
tietenkään ei voi tulkita tätä jaetta niin, että Jumala käskee ihmisiä rukoilemaan jatkuvasti. Se merkitsee vain sitä, että elämällä Jumalan käskyjen mukaan puhtain ja tervehenkisin aikomuksin jokaisen toiminnan takana elämästä tulee todellisuudessa jatkuvaa palvontaa.
oppiminen Islamissa
itse oppimista pidetään islamissa palvontatekona edellyttäen, että se tapahtuu Jumalan rajoissa ja sen taustalla on hyvä motiivi. Aivan ensimmäinen Koraanissa paljastettu sana oli ” luettu.”Oppimisen tärkeyden korostaminen Islamissa, Koraani ja profeetallinen perinne kannustavat oppimiseen. Koraanin ensimmäinen sana oli IQRA`(Lue) (Al- ’ Alaq 96:1). Tämän saman suuran (luvun) ensimmäisissä jakeissa opetus mainitaan kahdesti ja kynä mainitaan yhtenä oppimisen välineenä.Yksi jae kertoo, mitä tarkoittaa
(Fatir 35:28)
tämä merkitsee sitä, että ihmiset, joilla on oikea tieto ja vilpittömyys tutkia huolellisesti ja objektiivisesti, olisivat tietoisempia Jumalan voimasta ja armosta ja pelkäisivät Jumalaa enemmän kuin ne, jotka ovat tietämättömiä. Toinen jae kertoo, mitä tarkoittaa:
(äl-Mujadila 58:11)
jakeessa ei täsmennetä, millaista tietoa ihmisen oletetaan oppivan, koska Islamissa kaikkea ihmiskunnalle hyödyllistä tietoa pidetään keinona saada korkeampia tutkintoja. Profeetta Muhammad (rauha hänelle) ilmoittaa meille yhdessä hänen sanontojaan, että enkelit laajentaa siipiään ihmisille, jotka etsivät tietoa, mikä osoittaa, että on tärkeää vilpittömästi etsivät tietoa ja miten enkelit ovat tyytyväisiä ja tyytyväisiä, että teko.
siinä mielessä oppiminen tasapainoisen sivilisaation rakentamiseksi, jossa aineellinen ja moraalinen edistys yhdistyvät, on itse asiassa jokaisen muslimin velvollisuus, sekä miehen että naisen.
islamilaisen Moraalikoodin perusteet
elämä on testi, josta ihmisen on selviydyttävä kunniallisesti ja onnistuneesti.
maallisella tai uskonnollisella eettisellä teorialla on edessään neljä perusongelmaa, joihin ei ole selvää vastausta. Ensimmäinen on, mikä on perimmäinen hyvä, että henkilö pyrkii? Jotkut filosofit vastasivat tähän kysymykseen sanomalla, että perimmäinen hyvä on onnellisuus; toiset ajattelivat, että se on velvollisuudentunne; ja toinen ryhmä sanoi, että se on täydellisyys. Perimmäinen hyvä islamilaisesta näkökulmasta on tavoitella Jumalan mielihyvää ja täyttää luottamustehtävän rooli. Siksi elämää pidetään koetuksena, josta ihmisen on selviydyttävä kunniallisesti ja onnistuneesti.
on kaksi kriteeriä, joiden perusteella voidaan arvioida, onko teko lopullinen hyvä vai ei. Ensimmäinen on se, että tämän teon on autettava saavuttamaan Jumalan nautinto, ja toinen on se, että tämä teko auttaa ihmisiä läpäisemään elämän menestyksellisesti miellyttämättä Jumalaa tai estämättä mitään muuta hyvää toimintaa. Toinen kysymys kuuluu: mikä on oikean ja väärän tiedon perimmäinen lähde? Erilaisia vastauksia saatiin, kuten kokeiluja, intuitiota ja älyä. Islam ei varmastikaan torju kaikkien näiden lähteiden käyttöä, vaan se vain asettaa nämä lähteet perspektiiviin jumalallisen ilmoituksen laajassa ohjauksessa. Tämä merkitsee sitä, että lopullisen eron tekeminen oikean ja väärän välillä on ilmoitus, mikä on tieto, joka tulee Jumalalta, jolla ei ole mitään puutteita tiedossaan.
kolmas ja neljäs kysymys, joka käsittelee moraalipakotteita, ovat: kenellä on oikeus valvoa moraalilakia, ja mitkä ovat moraalilakia noudattavien ihmisten motiivit? Muslimille moraalia ja sen taustalla olevia motiiveja koskevat sanktiot ovat yhdistelmä sekä pelkoa että rakkautta. Jumalan pelkääminen, ei pelkäämällä häntä, vaan pelkäämällä häntä siinä mielessä, että hän ei halua olla miellyttämättä häntä, jolle ihmiset ovat kiitollisuudenvelassa kaikesta, myös omasta olemassaolostaan. Jumalan rakkauden tavoitteleminen tunnustamalla hänen lahjansa ja pysymällä erossa kaikesta, mikä ei miellytä häntä, mikä on jalompi vaikutin. Näin eettiseen teoriaan vastataan islamilaisissa puitteissa.
Tohtori Jamal Badawi