vuonna 2019 39% ulkomailla syntyneistä ilmoitti olevansa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia, mutta tämä osuus oli suurempi EU: n ulkopuolella syntyneillä (54%) kuin EU: ssa syntyneillä (16%) maahanmuuttajilla
vuonna 2019 39% ulkomailla syntyneistä kertoi olevansa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia (kuvio 1) itse ilmoitettuihin virallisiin tutkimusaineistoihin (KS. edellä kohdassa ”Näytön ymmärtäminen” näiden tietojen merkittävät rajoitukset, jotka todennäköisesti aliarvioivat kansalaisuuden hankkiminen). Tämä osuus oli suurempi (50%) niillä, jotka olivat olleet maassa vähintään 6 vuotta (vuodesta 2013, käyttäen vuoden 2019 tietoja) ja olivat siten todennäköisemmin oikeutettuja naturalisoimaan.
EU: ssa syntyneet maahanmuuttajat (16%) sanovat harvemmin, että heillä on Britannian kansalaisuus kuin EU: n ulkopuolella syntyneet (54%). Seurauksena tästä on, että EU: n ulkopuolella syntyneet maahanmuuttajat muodostavat suurimman osan ulkomailla syntyneistä Yhdistyneessä kuningaskunnassa (62% tai 5,8 miljoonaa vuonna 2019, ), mutta EU: n ulkopuolisten kansalaisten osuus on vain arviolta 39% (2,5 miljoonaa) kaikista ulkomailla asuvista kansalaisista Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2019.
Kuva 1
paluu huipulle
EU-maista tulevat maahanmuuttajat hakevat Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuutta epätodennäköisemmin kuin EU: n ulkopuolelta tulevat, vaikka EU-kansalaisten hakemukset lisääntyivät EU-kansanäänestyksen 2016 jälkeen
erilaiset tekijät vaikuttavat maahanmuuttajien haluun ja kykyyn tulla sen maan kansalaisiksi, johon he ovat muuttaneet. Aptekar, 2016; Birkvad 2019; Rutter et al, 2008). Syyt kansalaisuuden hakemiseen eivät välttämättä ole ”positiivisia”, ja niihin voi sisältyä maahanmuuttajien pelko huonosta kohtelusta tai syrjinnästä (Sigona and Godin, 2019; Aptekar, 2016).
jotkut maahanmuuttajaryhmät hakevat muita todennäköisemmin asuinmaansa kansalaisuutta. Esimerkiksi kehittyvistä tai poliittisesti epävakaista EU: n ulkopuolisista maista tulevat maahanmuuttajat luonnollisestuvat muita ulkomaalaisia todennäköisemmin, samoin kuin ne, jotka ovat pitkään oleskelleet maassa tai puhuvat kohdemaan kieltä (Dronkers and Vink, 2012). Muutto nuorempana tai kohdemaan kansalaisena olevan kumppanin saaminen on myös yhdistetty suurempaan kansalaisuuden saamisen todennäköisyyteen (Peters et al., 2016). Politiikalla uskotaan myös olevan merkitystä, ja maissa, joissa kansalaisuuspolitiikka on vapaampaa, on yleensä suurempi osuus kansalaisuuden saaneista maahanmuuttajista (Dronkers and Vink, 2012), kuten jäljempänä käsitellään.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa EU-kansalaisista tulee harvemmin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia kuin EU: n ulkopuolisten maiden kansalaisista (Kuvio 2). Tähän on useita mahdollisia syitä. EU: n kansalaiset ovat saattaneet tuntea olonsa turvattomammaksi maahanmuuttoasemassaan EU-lainsäädännön tarjoaman suojan vuoksi ja siten kokeneet, ettei kansalaiseksi tuleminen ole välttämätöntä (Moreh et al, 2018). Prosessin esteillä on saattanut olla merkitystä: kaikilla kansalaisuutta hakevilla on jo oltava todiste pysyvästä asemastaan, mutta viime aikoihin asti prosessi, jolla useimmat EU: n kansalaiset saivat tällaisen asiakirjan, oli melko monimutkainen (Migration Observatory, 2016). Useimmilla EU: n kansalaisilla ei myöskään ole ollut mitään yhteyksiä maahanmuuttojärjestelmään, kun taas EU: n ulkopuolisten maiden kansalaisten on yleensä täytynyt jättää useita hakemuksia (maahantuloviisumia, uusimista ja toistaiseksi voimassa olevaa oleskelulupaa koskevat hakemukset), jolloin he tuntevat prosessin paremmin.
kuva 2
tutkijat ovat väittäneet, että poliittinen ja taloudellinen epävakaus viimeisten kymmenen vuoden aikana on tehnyt muissa EU-valtioissa asuvista EU: n kansalaisista aiempaa todennäköisemmin kansalaisia (Graeber, 2016; Moreh et al., 2019). Tuoreessa tutkimuksessa, joka perustui esimerkiksi EU-siirtolaisten haastatteluihin, havaittiin, että EU-kansalaiset näkivät usein brittinä olemisen keinona ”paeta negatiivista leimaa”, jonka he kokivat liitetyn maahanmuuttajana olemiseen (Sigona and Godin, 2019).
Brexit-kansanäänestyksen jälkeen Britannian kansalaisuuden saaneiden EU-kansalaisten määrä kasvoi jyrkästi aiemmasta alhaisesta. Vuosina 2010-2014 Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisiksi tuli vuosittain keskimäärin 10 800 EU-kansalaista, ja vuoteen 2019 mennessä määrä oli kasvanut noin 48 500: aan (Kuvio 3). Kuitenkin vielä vuonna 2019 EU-kansalaisten osuus kaikista onnistuneista hakemuksista oli vain 30 prosenttia, kun vielä samana vuonna heitä oli arviolta 60 prosenttia muista kuin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisista (Kuvio 3).
Kansalaisuushakemukset lisääntyivät edelleen vuonna 2020 EU-14: n (24%: n lisäys) ja EU-2: n (42%: n lisäys) kansalaisten keskuudessa, mutta pysyivät suhteellisen vakaina EU-8: n kansalaisten keskuudessa (2%: n lasku) (Kuvio 3). Hakumäärien kasvusta huolimatta EU: n kansalaisille myönnettävät kansalaisuusavustukset vähenivät vuoden 2020 aikana, mikä johtui todennäköisesti siitä, että pandemian aikana kansalaisuusseremoniat peruttiin.
kuva 3
mielenkiintoista on, että irlantilaiset hakivat kansanäänestyksen jälkeen kansalaisuutta entistä suuremmalla joukolla, vaikka heillä säilyy oikeus asua ja työskennellä Britanniassa Brexitistä huolimatta. Irlannin kansalaisten kansalaisuushakemukset yli kolminkertaistuivat vuodesta 2015 vuoteen 2019, joskin pohjalukemissa (173-515 hakemusta).
paluu huipulle
suurimmasta osasta EU: n ulkopuolisista maahanmuuttajista, jotka ovat vielä Yhdistyneessä kuningaskunnassa 10 vuotta alkuperäisen viisumin saamisen jälkeen, on tullut Britannian kansalaisia
mitä pidempään ihmiset ovat asuneet Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sitä todennäköisempää on, että heistä on tullut Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia. Suurin osa EU: n ulkopuolisista maahanmuuttajista, joilla on oleskellut yli 10 vuotta maahantuloviisuminsa jälkeen, on Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia (Kuvio 4). Esimerkiksi vuonna 2006 maahantuloviisumin saaneista EU: n ulkopuolisista kansalaisista 65 prosentista oli tullut Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia vuoden 2016 loppuun mennessä ja 75 prosentista vuoden 2019 loppuun mennessä (Kuvio 4). Osuudet ovat hieman korkeammat (73% vuoteen 2016 mennessä ja 79% vuoteen 2019 mennessä), jos jätämme pois henkilöt, joilla ei ole ILR: ää ja jotka eivät siten yleensä ole oikeutettuja kansalaisuuteen.
Kuva 4
paluu alkuun
maahanmuuttajat, jotka tulevat Yhdistyneeseen kuningaskuntaan perheviisumilla, saavat kansalaisuuden nopeammin kuin ne, jotka saapuvat työ-tai opiskeluviisumilla
kansalaisuuteen kuluva aika vaihtelee sen mukaan, miten henkilö on alun perin kelvollinen tulemaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (Kuvio 5). Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että tie pysyvään asutukseen eli ILR: ään (joka vaaditaan ennen kansalaisuutta) on pidempi joillakin ryhmillä, kuten kansainvälisillä opiskelijoilla. Esimerkiksi niistä henkilöistä, joille myönnettiin maahantuloviisumi vuonna 2006 ja joiden viisumit eivät olleet umpeutuneet, perheenjäsenistä tuli nopeimmin kansalaisia, ja 56 prosenttia oli jo Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia vuoden 2012 loppuun mennessä (eli 6-7 vuoden kuluttua). Kansainväliset opiskelijat kestivät kauemmin tulla Britannian kansalaisiksi, mutta ero kaventui merkittävästi 10 vuoden kuluttua saapumisesta – joten vuoteen 2019 mennessä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten osuus oli vain hieman pienempi maahanmuuttajille, joilla on opiskelijaviisumi kuin niille, joilla on perheen maahantuloviisumi (kuva 5). Tämä heijastaa suuntauksia siirtokuntien tilastoissa, joissa näemme myös, että EU: n ulkopuolisilla opiskelijoilla kestää kauemmin saada ILR, kuten Migration Observatory briefing, Settlement in the UK.
kuva 5
paluu huipulle
todisteet viittaavat siihen, että kansalaisuuden saaminen voi edistää maahanmuuttajien taloudellista ja sosiaalista integroitumista, erityisesti heikommassa asemassa olevien ryhmien
keskuudessa poliittisissa keskusteluissa kansalaisuus nähdään usein asiana, joka voi auttaa maahanmuuttajia kotoutumaan. Esimerkiksi sisäministeriön Kotouttamiskehyksen indikaattorit kuvaavat kansalaisuutta ”tärkeänä peruskalliona jokaisen yksilön integroitumiselle yhteiskuntaan” (Ndofor-Tah et al., 2019: 18).
käynnissä on kuitenkin poliittinen keskustelu kansalaisuuden merkityksestä maahanmuuttajien kotouttamisessa. Toisaalta jotkut ovat väittäneet, että kansalaiseksi tulemisen ei pitäisi olla liian helppoa tai että kansalaisuuspolitiikan pitäisi olla ”palkinto” kotouttamisesta. Esimerkiksi hallituksen vuonna 2008 teettämässä kansalaisuuskatsauksessa ehdotettiin, että ”kansalaisuuden saamista koskevien vaatimusten pitäisi edistää kotoutumista ja kansalaisosallistumista sekä olla todiste siitä, että näitä prosesseja tapahtuu nykyisille kansalaisille” (Goldsmith, 2008).
toisaalta on jonkin verran näyttöä siitä, että kansalaiseksi tulolla on myönteinen vaikutus taloudelliseen ja sosiaaliseen integroitumiseen, mikä viittaa siihen, että korkeat kansalaisuuden esteet voivat vaikeuttaa kotoutumista. Esimerkiksi OECD: n (2011) mukaan kansalaisuuden saaminen paransi monien ulkomaalaisten ryhmien työmarkkinatuloksia Ranskassa, Saksassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien osalta.
Sveitsiläinen tutkimus osoittaa kansalaisuuden myönteiset vaikutukset yhteiskuntaan integroitumiseen (mitattuna yhdistelmänä tekijöitä, kuten pysyvän oleskelun suunnittelu, paikallisen kerhon jäsenyys ja paikallisten sanomalehtien lukeminen), joilla on suurimmat vaikutukset perinteisesti syrjäytyneisiin maahanmuuttajaryhmiin (Hainmueller et al., 2017). Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että Saksassa kansalaisuuden saamisen nopeutuminen paransi maahanmuuttajanaisten taloudellista tilannetta ja että maahanmuuttajat, joilla oli lyhyempi kansalaisuusvaatimus, investoivat todennäköisemmin kieli-ja ammatilliseen koulutukseen (Gathmann and Keller, 2018). Tällaiset havainnot eivät kuitenkaan ole yleismaailmallisia. Esimerkiksi Bartram (2019) havaitsi, että kansalaiseksi tuleminen ei lisännyt maahanmuuttajien poliittisen osallistumisen toimenpiteitä Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
paluu kärkeen
korkean tulotason maista tulevat EU: n ulkopuoliset maahanmuuttajat saavat vähemmän todennäköisesti Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia
EU: n ulkopuolisten maiden kansalaisten kärkimaiden joukossa korkean tulotason maista tulevat ihmiset ovat yleensä vähemmän todennäköisesti Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia 10 vuoden kuluttua saapumisesta kuin pienituloisemmista tai poliittisesti epävakaista maista tulevat (Kuvio 6). Esimerkiksi niistä EU: n ulkopuolisista kansalaisista, joille oli myönnetty maahantuloviisumi työtä, perhettä tai opiskelua varten vuosina 2005-2009 ja jotka olivat asettuneet Yhdistyneeseen kuningaskuntaan 10 vuotta myöhemmin, yli 80 prosenttia Filippiineiltä, Venäjältä, Somaliasta ja Afganistanista tulleista oli kansalaisia, kun vastaava luku oli alle puolet Yhdysvalloista tai Kanadasta tulleista (Kuvio 6).
tämä on yhdenmukainen eri EU-maissa Havaittujen suuntausten kanssa (Dronkers and Vink, 2012), ja sen arvellaan johtuvan siitä, että pienituloisemmat maahanmuuttajat pitävät uuden kansalaisuuden saamisen suhteellista hyötyä suurempana (Kochenov, 2019)
kuva 6
paluu huipulle
lapsena Britanniaan muuttaneet ovat todennäköisemmin Britannian kansalaisia, ja tämä suuntaus on erityisen selvä EU: ssa syntyneiden
sekä EU: ssa syntyneiden että EU: n ulkopuolella syntyneiden siirtolaisten keskuudessa, jotka muuttivat Britanniaan lapsena (erityisesti 5 – vuotiaana tai nuoremmat) ovat todennäköisemmin Britannian kansalaisia kuin myöhemmin muuttaneet. Tämä johtuu osittain siitä, että nuorempana Britanniaan muuttaneet ovat todennäköisemmin olleet Britanniassa pidempään kuin vanhemmalla iällä muuttaneet. Kuvassa 8 otetaan tämä huomioon ja esitetään Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten osuus maahanmuuttajista, jotka tulivat Yhdistyneeseen kuningaskuntaan eri-ikäisinä, mutta pitävät heidän asumisvuotensa Yhdistyneessä kuningaskunnassa vakiona (toisin sanoen me näytämme siirtolaisiän ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisena olemisen välisen suhteen, joka ei ole sidoksissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa asumisen vuosiin). Tämä vahvistaa aiemman tutkimuksen, joka osoittaa, että maahanmuuttajat, jotka muuttavat nuorempina, tulevat todennäköisemmin kansalaisiksi (Peters et al., 2016; Chiswick and Miller, 2009). Aikuisina Yhdistyneeseen kuningaskuntaan muuttaneiden ihmisten todennäköisyys saada Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen ei kuitenkaan liity heidän muuttoikään (Kuvio 7).
Kuva 7
paluu huipulle
vuonna 2019 oli arviolta 1.1 miljoonaa Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolella asuvaa lasta, joista noin 470 000 syntyi Yhdistyneessä kuningaskunnassa
Yhdistyneessä kuningaskunnassa syntyneet lapset eivät välttämättä ole automaattisesti Britannian kansalaisia. Katso sisäministeriön rekisteröinti Britannian kansalaiseksi: lapset yksityiskohtaisia tietoja alaikäisten Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiseksi tulemisesta. Vuonna 2019 Britanniassa asui arviolta 1 140 000 alle 18-vuotiasta lasta, jotka eivät olleet Britannian kansalaisia, joista suurin osa oli EU-kansalaisia (kuvio 8). EU-kansalaisuuden saaneista lapsista arviolta 48 prosenttia (362 000) on syntynyt Britanniassa. EU: n ulkopuolisista lapsista osuus oli pienempi: 27 prosenttia eli 108 000. Huomaa, että lasten kansalaisuuden APS-tiedoissa ilmoittavat yleensä heidän vanhempansa, ja joissakin tapauksissa vanhemmat eivät välttämättä tiedä, ovatko heidän lapsensa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia kansalaisuussääntöjen monimutkaisuuden vuoksi (KS.edellä oleva ”Understanding The Policy”).
Kuva 8
paluu huipulle
Kansalaisuusmaksut ja kielivaatimukset voivat luoda esteitä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiseksi tulemiselle
Kansalaisuusmaksut ovat Yhdistyneessä kuningaskunnassa korkeat verrattuna moniin muihin maihin. Migrant Integration Policy Index-indeksin (2020) mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan muut kuin EU-kansalaiset, jotka haluavat asettua pysyvästi tai tulla Britannian kansalaisiksi, joutuvat kehittyneen maailman korkeimpiin kustannuksiin. Vuodesta 2018 Aikuisten kansalaisuushakemuksen hinta oli £1,330, vuodesta £268 vuonna 2005 (kuvio 9). Tätä verrataan arvioituun £372: n kustannukseen kunkin hakemuksen käsittelemiseksi (sisäministeriö, 2019), ja ”ylijäämää” käytetään maahanmuuttojärjestelmän muiden osien rahoittamiseen.
maksujen vaikutuksia kansalaisuushakemusasteeseen on vaikea mitata, vaikka riippumattoman rajatarkastuksen ja maahanmuuton ylitarkastajan vuonna 2019 julkaisema raportti dokumentoi lakimiesten, kansalaisyhteiskunnan ja hakijoiden huolia kansalaisuuden rekisteröinnin korkeiden kustannusten vaikutuksista erityisesti lapsiin (ICIBI, 2019; Katso myös Ealing Law Centre, 2014). Lapsimaksu on kuitenkin lainvoimainen, ja hovioikeus totesi sen lainvastaiseksi vuonna 2021 (KS.Vassiliou, 2021 tarkemmat tiedot).
EU: n kansalaiset Yhdistyneessä kuningaskunnassa ovat maininneet maksun merkittävänä pelotteena (Sigona ja Godin, 2019), ja Yhdysvalloissa (jossa maksut ovat alhaisempia) saadut todisteet ovat osoittaneet, että maksutuet lisäsivät huomattavasti hakemusmääriä (Hainmueller et al, 2018).
Kuva 9
vuonna 2020 pandemia loi myös hallinnollisia esteitä kansalaisuuden saamiselle. Kaiken kaikkiaan sekä EU-maiden että EU: n ulkopuolisten kansalaisten kansalaisuushakemusten määrä pysyi pandemiasta huolimatta suunnilleen tasaisena vuonna 2020. Vuonna 2020 kansalaisuutta haki noin 171 000 ihmistä, kun vuonna 2019 vastaava luku oli 174 000. Kansalaisuusavustukset kuitenkin putosivat samana aikana 159 000: sta 131 000: een. Tämä 40 000: n ero apurahojen ja hakemusten välillä on suurempi kuin aiempina vuosina ja saattaa johtua kansalaisuusseremonioiden peruuntumisesta, mikä on estänyt monia hakijoita saattamasta kansalaisuusprosessia päätökseen vuonna 2020.
aiemmassa tutkimuksessa on havaittu useita muita esteitä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiseksi pääsemiselle maksujen lisäksi, mukaan lukien ”Life in the UK test” (KS. esim. van Oers, 2014).; Valdez-Symonds, 2019). Britanniassa vuonna 2005 käyttöön otetut niin sanotut kansalaisintegraatiokokeet, kuten Life in the UK, ovat yleistyneet Euroopan maissa 2000-luvun alusta lähtien (Goodman, 2011).
kansalaisuushakemuksista hylättiin vuonna 2019 yhteensä noin 6 623 eli 4 prosenttia (pois lukien peruutetut hakemukset). Yleisin kieltäytymisen syy oli hyvän luonteen testin läpäisemättömyys (Kuva 10). Sisäministeriön mukaan 10-vuotiaita tai vanhempia kansalaisuuden hakijoita ei pidetä hyvämaineisina, jos he ovat syyllistyneet rikokseen, eivät ole maksaneet verojaan, ovat olleet tahallaan epärehellisiä tai petollisia asioidessaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kanssa, ovat rikkoneet maahanmuuttolakia tai heiltä on aiemmin riistetty kansalaisuus (Home Office, 2019).
Kieltäytymistiedot eivät kerro, mitkä ovat suurimmat kansalaisuuden esteet niille, jotka eivät ole Britannian kansalaisia; tämä johtuu siitä, että emme tiedä, kuinka moni ulkomaan kansalainen on jättänyt hakematta, koska he uskovat, että heiltä evätään maksu tai heillä ei ole varaa siihen.
Kuva 10
vuoden 2020 Q3: ssa Life in the UK-testin läpäisyaste oli 80% (Home Office, 2020, taulukko LUK_01). Luku sisältää määritelmän mukaan vain kokeen suorittaneet, eikä siitä käy ilmi, estettiinkö ihmisiä hakemasta kansalaisuutta, koska he uskoivat, etteivät he läpäisisi koetta.
paluu huipulle
EU: n ulkopuolelta tulleet maahanmuuttajat Yhdistyneessä kuningaskunnassa ovat todennäköisemmin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia kuin EU: n ulkopuolelta tulleet maahanmuuttajat muissa EU14-maissa ovat kyseisten maiden kansalaisia
EU: n/EFTA: n ulkopuolelta tulleet maahanmuuttajat ovat todennäköisemmin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia (74% vuonna 2019) kuin EU-14-maista tulevat maahanmuuttajat ovat näiden maiden kansalaisia (58%), kun otetaan huomioon yli 10 vuotta täyttäneet maahanmuuttajat asuinpaikan. Sen sijaan EU-/EFTA-syntyneet maahanmuuttajat ovat vähemmän todennäköisesti EU-ja EFTA-maiden kansalaisia kuin EU-ja EFTA-maiden maahanmuuttajat, jotka asuvat EU-14-maissa (kuvio 11).
yleisesti ottaen maissa, joissa on osallistava kansalaisuuspolitiikka, kuten Ruotsissa tai Portugalissa, on yleensä enemmän kansalaisuuden saaneita maahanmuuttajia (kuvio 11). Suotuisan kansalaisuuspolitiikan katsotaan yleensä sisältävän muun muassa kaksoiskansalaisuuden tunnustamisen, asuinmaassa syntyneiden automaattisen kansalaisuuden, 5 vuoden oleskeluvaatimuksen, maksuttomat ja joustavat kielikurssit ja-kokeet, alhaiset kansalaisuushakemusmaksut sekä aseman turvaamisen myöntämisen jälkeen (Migrant Integration Policy Index, 2020). Huomaa kuitenkin, että EU-maiden ja EU: n ulkopuolisten maahanmuuttajien kansallinen koostumus vaihtelee EU-14-maiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä, ja tämä saattaa myös selittää joitakin eroja.
kuvassa 11 ei eroteta toisistaan ulkomailla syntyneitä, jotka ovat saaneet kansalaisuuden (toisin sanoen saaneet asuinmaansa kansalaisuuden täyttämällä tietyt vaatimukset) ja niitä, joiden kansalaisuus on tunnustettu syntyperän perusteella (eli koska heidän vanhempansa tai esivanhempansa ovat syntyneet kyseisessä maassa). Yhdistyneessä kuningaskunnassa kansalaisuus syntyperän perusteella on mahdollista vain yhdelle sukupolvelle. Muissa maissa, kuten Saksassa, monille entisessä itäblokissa ja Neuvostoliitossa asuville ”etnisille” saksalaisyhteisöille on kuitenkin myönnetty automaattisesti Saksan kansalaisuus. Tämä voisi selittää EU-syntyneiden Saksan kansalaisten suuren osuuden Saksassa (64%), joka on hieman EU: n ulkopuolella syntyneiden (60%) yläpuolella.
Kuva 11
näyttöaukkoja ja-rajoituksia
kaksoiskansalaisuutta koskevassa todistusaineistossa on suuri aukko. Kuten edellä todettiin, Yhdistyneen kuningaskunnan main population survey (APS) ei ota huomioon useampaa kuin yhtä kansalaisuutta eikä aseta etusijalle Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuutta, jos henkilöllä on useampi kuin yksi kansalaisuus. Joissakin muissa tietolähteissä, jotka keräävät tietoa kaksoiskansalaisuudesta, on tietoja vain passista, jolla joku on; kaksoiskansalainen voi kuitenkin päättää olla uusimatta passiaan, jos hän ei tarvitse sitä matkustaakseen, joten nämä luvut todennäköisesti aliarvioivat kaksoiskansalaisuuden yleisyyttä.
Yhdistyneen kuningaskunnan käytettävissä olevat tietolähteet eivät kerro, milloin henkilöstä tuli Kansalainen (esim. kansalaisuuden myöntämisvuosi) tai miten he saivat kansalaisuuden (esimerkiksi syntyperän tai asumisen perusteella Yhdistyneessä kuningaskunnassa), mikä vaikeuttaa kansalaiseksi tulemisen vaikutusten tutkimista yksilöihin ja perheisiin.
on myös hyvin vaikeaa mitata kansalaisuuden myöntämiseen liittyvien erityisten politiikkojen vaikutuksia – esimerkiksi sitä, kuinka moni on estynyt saamasta kansalaisuutta maksujen tai kielitaitovaatimusten vuoksi. Vaikka laadullinen tutkimus viittaa siihen, että näillä politiikoilla voi olla merkittävä vaikutus, harvat tutkimukset ovat pystyneet tuottamaan määrällisen arvion vaikutuksista (poikkeuksista katso Hainmueller et al, 2017 ja Hainmueller et al, 2018).
kiitokset
tutkimusta tähän tiedotustilaisuuteen rahoittivat Paul Hamlyn Foundation, Joseph Rowntree Charitable Trust ja Research England ’ s Strategic Priorities Fund (SPF) QR allocation. Kiitokset Roxana Barbulesculle ja Jill Rutterille kommenteista tämän tiedotustilaisuuden aiemmasta luonnoksesta. Kiitos Vishwesh Sundarille tutkimusavusta.
- Aptekar, S., 2016. Järkevää kansalaisuuden: mitä kansalaisuus tarkoittaa kansalaisuuden maahanmuuttajien Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Journal of International Migration and Integration 17: 1143-1161. Saatavilla verkossa.
- Chiswick, B., & Miller, P. W. (2009). Kansalaisuus Yhdysvalloissa: roolit maahanmuuttajien ominaisuudet ja Alkuperämaa. Research in Labor Economics, 29 (2009), 91-130.
- Dronkers, J., & Vink, M. P. (2012). Euroopan kansalaisuuden saatavuuden selittäminen: miten kansalaisuuspolitiikka vaikuttaa kansalaisuuden saamiseen. Euroopan Unionin Politiikka, 13(3), 390-412.
- Fougère, D. and Safi, M. (2009),” Naturalization and employment of immigrants in France (1968-1999)”, International Journal of Manpower, Vol. 30 nro 1/2, s. 83-96. https://doi.org/10.1108/01437720910948410
- Gathmann, C., & Keller, N. (2018). Kansalaisuuden saaminen ja maahanmuuttajien taloudellinen sopeutuminen. Talouselämä-Lehti, 128(616), 3141-3181.
- Goodman, S. W. (2011). Controlling Immigration through Language and Country Knowledge Requirements, West European Politics, 34: 2, 235-255, DOI:10.1080/01402382.2011.546569
- Hainmueller, J., Hangartner, D., & Pietrantuono, G. (2017). Catalyst or crown: edistääkö kansalaisuuden myöntäminen maahanmuuttajien pitkäaikaista sosiaalista integroitumista?. American Political Science Review, 111(2), 256-276.
- Hainmueller, J., Lawrence, D., Gest, J., Hotard, M., Koslowski, R., ja Laitin, D., 2018. Satunnaistettu hallittu muotoilu paljastaa kansalaisuusesteet pienituloisille maahanmuuttajille. Proceedings of the National Academy of Sciences, 115 (5) 939-944.
- Halliday, Iain, 2019. Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvien Euroopan kansalaisten tie Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuteen. Vapaa Liikkuvuus, 2. Huhtikuuta 2018. Saatavilla verkossa.
- Sisäministeriö, 2018. Britannian tulevaisuuden Osaamisperusteinen maahanmuuttojärjestelmä. Lontoo: Sisäministeriö. Saatavilla verkossa.
- sisäministeriö (2019) kansalaisuus: hyvän luonteen vaatimus. Saatavilla verkossa.
- Joppke, C. (2007). Kansalaisuuden muuttaminen: asema, oikeudet, identiteetti. Kansalaisuustutkimukset, 11(1), 37-48.
- Joppke, Christian, 2010. Kansalaisuus ja maahanmuutto. Polity Press.
- MHCLG, 2019. Yhdennettyjä Yhteisöjä Koskeva Toimintasuunnitelma. Lontoo: MHLG. Saatavilla verkossa.
- Migration Observatory, 2016. Täällä tänään, poissa huomenna? Yhdistyneessä kuningaskunnassa jo asuvien EU-kansalaisten asema. Oxford: Migration Observatory. Saatavilla verkossa.
- Moreh, C., McGhee, D., & Vlachantoni, A. (2018). Kansalaisuuden palauttaminen? Empiirinen arvio oikeudellisesta integraatiosta radikaalien sosiolegaalisten muutosten aikoina. International Migration Review, 0197918318809924.
- Ndofor-Tah, C., Strang, A., Phillimore, J., Morrice, L., Michael, L., Wood, P., & Simmons, J. (2019). Home Office Indicators of Integration framework 2019 kolmas painos. Lontoo: Sisäministeriö. Saatavilla verkossa.
- OECD (2011), Naturalisation: Passi maahanmuuttajien parempaan kotoutumiseen?, OECD Publishing, Paris Doi: 10.1787 / 9789264099104-en
- Rutter, J., Latorre, M., & Sriskandarajah, D. (2008). Kansalaisuuden myöntämisen lisäksi: Kansalaisuuspolitiikka superliikkuvuuden aikakaudella. Institute for Public Policy Research, Lontoo.
- Sigona, N and Godin, M (2019)Naturalisation and (dis) integration Eurochildren Brief Series, nro 6. Saatavilla verkossa.
- Vasilliou, J. 2021. Hovioikeus vahvisti lainvastaiseksi 1 012 lapsen kansalaisuusmaksun. Vapaa Liikkuvuus Blogi, 19 Helmikuu 2021. Saatavilla verkossa.