keskustelee suufilaisen liikkeen keskeisistä piirteistä keskiajan Intiassa.

suufilaisuus tai islamilaisissa teksteissä ”Tasawwuf” on jumalallisen ihmisen sisäisen tavoittelua. Suufit kääntyivät asketismiin ja mystiikkaan vastalauseena kalifaatin kasvavalle materialismille uskonnollisena ja poliittisena instituutiona. Suufit pyrkivät tulkitsemaan Koraania henkilökohtaisten kokemustensa perusteella ja seuraamalla profeetta Muhammedin esimerkkiä, jota he pitivät täydellisenä ihmisenä.

Suufiliikkeen piirteet ovat seuraavat:

  1. suufit järjestäytyivät erilaisiin silsilahjoiksi kutsuttuihin veljeskuntiin. Jokainen näistä silsilah esim. Suhrawardi, Qadiri, Chishti, jne. sen perusti johtohahmo, joka lainasi sille nimensä. Silsilah koostui henkilöistä, joista oli tullut tietyn suufilaisen pyhimyksen opetuslapsia. Vaikka eri silsilahoilla oli yksilölliset erityispiirteensä, kaikilla oli joitakin yhteisiä piirteitä.
  2. suufilaisuus korosti suufilaisen polun kulkemisen tärkeyttä keinona luoda suora yhteys jumalalliseen todellisuuteen.
  3. suufilaisten uskomusten mukaan aloittelijan on läpäistävä peräkkäiset vaiheet ja muuttuvat psykologiset olosuhteet kokevat Jumalan.
  4. vain hengellinen johtaja tai Pir, joka on itse onnistuneesti kulkenut Suufin polun, voi johtaa opetuslapsensa kohti suoran yhteyden luomista Jumalaan.
  5. opetuslapsen on harjoiteltava hengellisiä harjoituksia, kuten itsensä kuolettamista, Jumalan nimen muistamista ja edistymistä vaiheiden läpi keskittymisen ja mietiskelyn saavuttamiseksi.
  6. järjestettiin Tekeytyviä musiikillisia resitaaleja, ja tarkoituksena oli herättää mystistä hurmostunnetta. Jotkut Suufilaiset silsilahot eivät kuitenkaan tukeneet tätä käytäntöä .
  7. suufilaisen ritarikunnan toiminnan keskus oli Saattohoito. Siellä Pir antoi hengellistä valmennusta opetuslapsilleen. Saattohoitokodin määrä ja Suosio riippuivat Pir: n maineesta. Saattokoteja tuettiin lahjoituksilla ja hyväntekeväisyydellä.

suufilaisuus oli kriittinen vastaus Islamissa kehittyneille dogmaattisille perinteille. 1100-luvulle tultaessa se keräsi joukkoseurantoja ja kehittyi hyvin kehittyneeksi liikkeeksi, jolla oli runsaasti kirjallisuutta Quranistisista tutkimuksista ja Suufilaisista käytännöistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.