Konsensusteoriat-kasvatus

X

Yksityisyys & evästeet

tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Lue lisää, mukaan lukien evästeiden hallinta.

Got It!

mainokset

* arvioi ne
* mitä konsensusteoriat uskovat

oppitunnin tavoite tutkia, mihin konsensusteoriat uskovat
oppituntien tulokset

mitkä ovat konsensusteoriat näkemykset koulutuksesta?

Konsensusteoriat Funktionalistit, Uusoikeisto, Postmodernistit jne. toteavat, että koulutuksella on kaksi päätehtävää:

toissijainen sosiaalistaminen ja ihmisten auttaminen saamaan työtä. Konsensusteorioiden yhtenäinen argumentti on, että koulutusjärjestelmä on meritokraattinen. Tällöin järjestelmää pidetään oikeudenmukaisena ja yhtäläisiä mahdollisuuksia tarjoavana.

Funktionalistit

Durkheim pitää koulutusjärjestelmää keskeisenä sen varmistamisessa, että yksilöt sosiaalistetaan hyväksymään yhteiskunnan normit ja arvot – sosiaalinen solidaarisuus. Hän tunnisti neljä koulutuksen peruspiirrettä:

1) yhteiskunnan kulttuurin välittäminen ja sosiaalisen solidaarisuuden rakentaminen.

koulutus täyttää keskeisen toiminnallisen vaatimuksen levittämällä yhteiskunnan normeja ja arvoja Piilo-opetussuunnitelman ja avoimen opetussuunnitelman, esim.kansalaisuuden, kautta.

2) liittäen partikularistiset normit/ arvot ja perheen aseman universalistisiin standardeihin/ arvoihin ja saavutettuun yhteiskunnan asemaan.

Durkheim totesi, että koululaki on yhteiskunnan mikrokosmos (pienempiä versioita). Koulut ovat paikkoja, joissa tapahtuu toissijaista sosialisaatiota, ja tämä tasoittaa tietä partikularistisille standardeille/ arvoille ja perheen ja universalististen standardien/ arvojen sekä saavutetun yhteiskunnan statukselle. Tämän seikan selittämiseksi lapsi hoidetaan yksilöllisesti kotona. Esimerkiksi, et odota 5 vuotias tehdä pesu samanlainen hänen 13 vuotias veli. Yhteiskunnassa se kuitenkin perustuu universalistisempiin normeihin, joissa ihmisen paikka yhteiskunnassa perustuu hänen saavutuksiinsa.

3) inhimillisen pääoman kehittäminen.

tämän loi alun perin Schultz (1971), jonka mukaan yhteiskuntaan sijoittaminen on avainasemassa, koska se kouluttaa ihmisiä menestymään kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa elämme. Koulujen tavoitteena on osoittaa oikeaa kulttuuripääomaa yksilöille sen mukaan, mitä talous tarvitsee. Näin yhteiskunta selviää. Jos esimerkiksi kätilöistä on pulaa, yksityishenkilöille myönnetään lisää kulttuuripääomaa, jotta nämä paikat täytetään. Tätä kutsutaan työnjaoksi.

4) ihmisten valinta ja kohdentaminen työhönsä arvosanan perusteella.

tämä johtaa ja liittyy suoraan edelliseen, jolloin tämän luokittelun prosessi perustuu siihen, miten opiskelijoita arvioidaan. Mitä korkeampia arvosanoja opiskelijoilla on, sitä paremmin he menestyvät ja ovat valmiita yhteiskuntaan. Davis ja Moore (1967) esittävät, että tämä opettavainen kilpajuoksu menestykseen on kaikkien saavutettavissa (meritokratia).

Parsons lisäsi tähän, että koulut toimivat siltana kodin ja yhteiskunnan välillä. Hän laati kaksi standardia, jotka tapahtuivat koulussa.

1) Partikularistiset standardit – joissa lapsia kohdellaan yksilöinä, esim.Uraneuvonta.

2) Universalistiset standardit – opiskelijan työn merkiksi laaditun merkintäjärjestelmän mukaan

näiden kahden standardin tasapaino riippuu taloudesta ja siitä, mitä se tarvitsee.

Davis ja Moore synnyttävät toisen keskeisen termin nimeltä roolijako, jossa koulutus valmistaa ihmisiä tuleviin rooleihinsa.

Uusoikeisto

Uusoikeisto jakaa monia yhtäläisyyksiä funktionalismin kanssa sikäli, että sen mukaan koulun tarkoitus ei ole taata meritokratiaa, vaan tukea yhteiskuntaa työnjaon kautta. Koulutuksen pitäisi sosialisoida nuoret kollektiivisiksi alueiksi ja vastuullisiksi kansalaisiksi. Uusi oikeisto esittää, että koulutusta pitäisi hoitaa kuin bisnestä, joka mahdollistaisi vanhemmille valinnanvapauden oppilaskoulussa. Heidän mukaansa nykyinen koulutusjärjestelmä on epäreilu eikä meritokraattinen, ja ottamalla yritykset mukaan järjestelmään opiskelijat saavat enemmän mahdollisuuksia yhteiskunnassa.

Uusoikeiston näkemykset heijastuvat lähinnä Konservatiivihallituksiin ja useimpiin oikeistopuolueisiin. Chubb ja Moe (1990) väittävät, että markkinavoimien käyttöönotto koulutuksessa, jota kutsutaan markkinoinniksi, on hyödyllistä koulutusjärjestelmälle, koska se auttaa parantamaan standardeja ja tehokkuutta. He väittivät, että valinnanvapauden lisääminen (ajatelkaa erilaisia koulutyyppejä, joita nykyään on) oppilaille heidän koulutuksessaan johtaisi parempaan menestykseen.

kritiikki konsensusteorian näkökulmista.

Konsensusteorioita on kritisoitu niiden idealistisista näkökulmista. Tosiasia on, että tietyt opiskelijaryhmät (tutkitaan myöhemmin perusteellisemmin, mutta esimerkkinä työväenluokka jne.) saavuttavat paljon keskiarvoa alhaisempia tuloksia.

Konsensusteorioissa ei myöskään tunnisteta yksittäisiä negatiivisia kokemuksia, vaan oletetaan, että koulutusjärjestelmä hyödyttää kaikkia.

kun valinnanvapaus otetaan käyttöön, kaikki opiskelijat eivät pysty hyödyntämään tätä valintaa. Esimerkiksi heillä ei välttämättä ole rahaa matkustaa hyviin kouluihin, koska he ovat köyhiä.

Jatkoaika:

Uusi Oikeus.

Uusoikeistolla on Funktionalisteina monia yhtäläisyyksiä arvojen suhteen. Uusoikeiston mielestä tasa-arvoa ei pidä toteuttaa, koska kyvykkäämmillä opiskelijoilla pitäisi oikeuden mukaan olla paremmat työpaikat. Konfliktien välttämiseksi kansalaisuuden kaltaiset aiheet edistävät sosiaalista yhteisvastuuta, mikä tekee koulutuksesta erittäin tärkeää. New Right thinkers, kuten Chubb and Moe (1990) katsoo, että koulutus, jota hallitus valvoo ja jota ei yksityistetä, ei ole tehokasta, koska se ei vastaa vanhempien tai opiskelijoiden tarpeisiin, koska kaikki ovat erilaisia. Niissä todetaan, että on oltava valinnanvaraa, vapaat markkinat ja että kaikki ovat itsenäisesti johdettuja kouluja, joita johdetaan kuin yrityksiä ja jotka heijastavat paikallisen yhteisön näkemyksiä. Tätä prosessia kutsutaan markkinoinniksi (jota tutkitaan tarkemmin myöhemmin kurssin aikana). Uusi oikeisto näkeekin koulutuksen myönteisenä voimana (kunhan se yksityistetään).

Uusi oikeisto otti käyttöön vuoden 1988 Koulutusuudistuslain ja uskoi markkinointiin ja Parentokratiaan kansallisen opetussuunnitelman puitteissa ja ofstedin valvomalla opetuksella ja oppimisella.

Uusoikeiston perusperiaatteet

he katsovat, ettei valtio (hallitus) pysty täyttämään ihmisten tarpeita.

tehokkain tapa vastata ihmisten tarpeisiin on vapailla markkinoilla-keskenään kilpailevien yksityisten yritysten kautta.

talouskasvu on tärkeä kokonaistavoite – joka saavutetaan antamalla yksilöille vapaus kilpailla keskenään.

uuden oikeuden Keskeiset Opetusideat-

Uusi oikeus loi ”koulutusmarkkinat” – kouluja johdettiin kuin yrityksiä – oppilaat kilpailivat keskenään ja vanhemmat saivat valita, mihin kouluun he lähettävät lapsensa, sen sijaan että heidät rajoitettaisiin lähikouluun omalla vaikutusalueellaan. Tämä johti sarjataulukoiden luomiseen

kouluissa tulisi opettaa aineita, jotka valmistavat oppilaita työhön, joten koulutuksen tulisi tähdätä talouskasvun tukemiseen. Siksi: Uusi Kutsumus!

valtion tuli tarjota puitteet sen varmistamiseksi, että kaikki koulut opettavat samaa asiaa ja välittävät samoja yhteisiä arvoja – tästä johtuu Kansallinen opetussuunnitelma

YouTube-juliste
YouTube-juliste
YouTube-juliste
mainokset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.