laryngoskopia nenän kautta käyttää pientä ohutta endoskooppia. Tämä on huolellisesti läpi nenän, ja sitten alas takana kitalaen tutkia kurkun ja kurkunpään.
tätä voidaan kutsua myös ”joustavaksi kuberoptiseksi laryngoskopiaksi” tai distaaliseksi sirun tähystykseksi – molemmat toimenpiteet ovat samoja potilaan tuntemusten suhteen. Erona on tutkimuksessa käytetty kameran tai endoskoopin tekniikka.
suun kautta tehtävässä Laryngoskopiassa voidaan käyttää jäykkäkulmaista teleskooppia. Potilas istuu haisteluasennossa leuka ja kasvot eteenpäin ikään kuin haistelisi kukkaa. Tutkija pitää potilaan kieltä ja endoskooppi asetetaan suun kautta. Kuvat tallennetaan ja kuvataan tietokoneen näytöllä.
laryngoskopia voidaan tehdä useista syistä, mm.:
käheys
kurkkukipu
kurkkukipu
refluksi
hengitysvaikeus
nenätipan jälkeinen
yskä
syövän laajuuden tai leviämisen arviointi
laryngoskopia on avain useimpien kurkkutautien havaitsemiseen. Hyvänlaatuiset tilat, kuten kystat ja polyypit, havaitaan laryngoskopian avulla. Samoin laryngoskopian aikana havaitaan leukoplakiaa ja syöpiä.
Stroboskopia
Stroboskopia on fonaation aikana tapahtuvaa laulupoimujen tutkimista eli äänen tuottamista. Stroboskopia on perustutkimus, joka suoritetaan jokaiselle potilaalle, jolla on ”käheä” ääni.
Stroboskopia toimii sillä periaatteella, että laulupoimut värähtelevät 100-300 kertaa sekunnissa normaalin äänentuotannon aikana. Mitä korkeammalla sävelkorkeus tuotetaan, sitä useammin laulunopasteet värähtelevät. Stroboskopian aikana yksilön kaulaan asetetaan pieni mikrofoni, joka havaitsee äänipoimujen taajuuden. Pieni kamera sijoitetaan joko nenän kautta tai suun kautta juuri äänipoimujen yläpuolelle. Sitten välkkyvä valo vilkkuu päälle ja pois niin usein kuin äänipoimu värähtelee. Näin tutkijan tarkastella intracices vocal kertainen tärinä ja havaita poikkeavuuksia, kuten vocal kertainen arpi, kystat, ja polyypit.
kurkunpään stroboskooppista tutkimusta kutsutaan usein ” videostroboskopiaksi.”