Apostolinen uskontunnustus on yksi kirkon vanhimmista tunnustuksista. Monet protestanttiset kirkkokunnat ja roomalaiskatolinen kirkko käyttävät sitä vielä tänäkin päivänä. Silti se sisältää erityisen lauseen, joka on aiheuttanut suurta keskustelua kautta aikain.
tässä on uskontunnustus:
uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan. Uskon Jeesukseen Kristukseen, hänen ainoaan poikaansa, Herraamme, joka tuli Pyhästä Hengestä ja syntyi Neitsyt Mariasta. Hän kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. Hän laskeutui helvettiin. Kolmantena päivänä hän nousi jälleen kuolleista. Hän nousi taivaaseen ja istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella. Sieltä hän tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Uskon Pyhään Henkeen, pyhään katoliseen (tai universaaliin) kirkkoon, pyhien ehtoolliseen, syntien anteeksiantoon, ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Aamen.
juuri lause ”Hän laskeutui helvettiin” on aiheuttanut jatkuvaa kiistaa kirkossa. Mitä Jeesukselle tapahtui sen jälkeen, kun hän kuoli perjantaina ja nousi kuolleista sunnuntaina? Laskeutuiko hän helvettiin? Jos ei, minne hän meni?
katsotaanpa tätä tärkeää, kiehtovaa kysymystä.
Raamatun Tuonpuoleisen terminologian ymmärtäminen
ensin tarvitaan jokin kriittinen vivahde. Kun kysytään: ”laskeutuiko Jeesus todella helvettiin?”, meidän on määriteltävä ehtomme. Jos sanalla ”helvetti” tarkoitamme kidutuksen paikkaa, jonne ne, jotka eivät ole Kristuksessa, menevät kokemaan Jumalan vihan välitilassa ja sitten ikuisuuden, niin vastaus on ei. Jeesus ei mennyt sinne.
helvetillä oli kuitenkin antiikin maailmassa eri merkitys, ja ”helvettiä” tarkoittanut latinankielinen termi tarkoitti jotain ”kuolleiden paikkaa”.”Muinaiset kansat, juutalaiset ja varhaiskristityt mukaan luettuina, uskoivat, että ruumiisi haudattiin tai hävitettiin eri tavoin ja että sielusi lähti kuolleiden paikkaan. Kun varhaiskristilliset kirjoittajat sanoivat: ”Hän laskeutui helvettiin” tai ”hän laskeutui kuolleiden luo”, sitä he tarkoittivat. He tarkoittivat, että Jeesus koki kuoleman niin kuin kaikki ihmiset. Hänen ruumiinsa haudattiin ja hänen sielunsa lähti kuolleiden paikkaan.
Uusi testamentti käyttää muutamia eri termejä viitatakseen kuolleiden paikkaan-mitä me kutsuisimme ”välitilaksi.”Joskus se on yleinen termi, jossa se viittaa paikkaan, jossa jokaisen sielu menee, kun he kuolevat, tekemättä eroa vanhurskaan ja epävanhurskaan välillä. Roomalaiskirjeen 10:7: ssä oleva” syvyys ” on yksi esimerkki.
mutta muualla Uudessa testamentissa käytetään erityisiä termejä. Esimerkiksi ”paratiisi” on esimerkki vanhurskaiden vainajien paikasta. Toinen vastaava termi on” Aabrahamin povi ” Luukkaan 16. Sitten sinulla on sellaisia termejä kuin ”Gehenna”, ”Haades”, jotka viittaavat epävanhurskaiden kuolleitten paikkaan.
perusajatus sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa on, että vainajilla on yksi paikka, ja se on jaettu niin sanotusti vanhurskaaseen osastoon (esimerkiksi paratiisi, Abrahamin povi jne.) ja epävanhurskas osasto (esim.Gehenna, Haades, Šeol jne.).
Entä 1. Pietari 3?
kun ajattelemme Jeesuksen polveutumista, meidän on nyt tarkasteltava 1.Piet. 3:18-22: ta, raamatunkohtaa, joka valaisee suuresti tätä aihetta, mutta on myös ollut varsin kiistanalainen koko kirkkohistorian ajan. Näin se sanoo:
sillä Kristuskin kärsi kerran syntien tähden, vanhurskaat epävanhurskaitten puolesta, että hän johdattaisi meidät Jumalan tykö; hänet surmattiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän meni ja julisti vankeudessa oleville hengille, koska he eivät aikaisemmin totelleet, kun Jumalan kärsivällisyys odotti Nooan päivinä, kun valmistettiin arkkia, jossa muutamat, se on, kahdeksan henkeä, tuotiin turvallisesti veden läpi. Kaste, joka vastaa tätä, ei nyt pelasta sinua lian poistamisena ruumiista, vaan hyvän omantunnon pyytämisenä Jumalalta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella, kun enkelit, vallat ja voimat on alistettu hänen alaisuuteensa.
tämä teksti käsittelee mielestäni melko yksinkertaisesti sitä, mitä Jeesukselle tapahtui hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa välillä. Pietari ei puhu tässä ainoastaan Jeesuksen polveutumisesta, vaan koko Kristuksen tottelevaisuuden vaelluksesta—hänen elämästään, ristiinnaulitsemisestaan ja ylösnousemuksestaan.
mutta sitten on se lause, ” hengessä, jossa hän meni ja julisti hengille vankilassa.”Toiset tulkitsijat ovat suhtautuneet asiaan eri tavalla, mutta näen sen viittaavan siihen, mitä Jeesus teki kuolemansa ja ylösnousemuksensa välillä.
jos tämän lauseen lukee viittauksena hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa väliseen ajanjaksoon, silloin Kristus meni ja ”julisti” voittonsa—sijaiskuolemansa kautta-Saatanasta, kuolemasta ja kaikesta pahasta. Tämä on hänen voittoilmoituksensa vanhurskaille kuolleille. Aivan kuin Jeesuksella olisi ” Hei kaikki, minä voitan!”hetki laskeutumisessa, saarnaten voittoaan kaikille kuolleille.
muista, että muinoin manalaa eli kuolleiden paikkaa ei pidetty vain paikkana, jossa kuolleet asuvat, vaan myös paikkana, jossa Saatana ja pahat enkelit asuvat. 1. Piet. 3: ssa hän julistaa sitä maan alla oleville. Sitten, lainatakseni kieltä Fil. 2: 10-11: stä, Kristus julistaa voittonsa maan päällä oleville ylösnousemuksensa jälkeen ja myöhemmin taivaassa oleville ylösnousemuksensa jälkeen.
sekä 1. Pietari 3: ssa että Filippiläiskirjeen 2: ssa kaikki taivaassa, maan päällä ja maan alla—siis kuolleiden paikassa-olevat tunnustavat hänet Herraksi.
vaikka en usko Filippiläiskirjeen 2: n tarkoittavan laskeutumista, niin kerronnallisessa mielessä uskon sen tukevan ajatusta siitä, että Jeesuksen voitto julistetaan, ei vain niille, jotka ovat nyt elossa, tai niille, jotka ovat taivaassa (eli enkeleille), vaan myös niille, jotka ovat maan alla. Jeesus tunnetaan kuninkaana sielläkin. 1. Pietarin kirjeen 3. luvussa kuvaillaan, miten se tapahtui.
miten Jeesus tunnetaan kuninkaana? Hän meni alas ja julisti siellä voittonsa.
kirjailija Michael Heiser esittää kirjassaan The Unseen Realm (which I don ’ t confirm in its complete) mielenkiintoisen väitteen siitä, että tämä kuolleiden paikka on todellisuudessa Vanhan testamentin käärmeen valtakunta. Laskeutuessaan Jeesus potki alas käärmeen valtakunnan portit ja osoitti olevansa kuningas sielläkin. Tämä on sopusoinnussa Vanhan testamentin juonen kanssa-että Jahve ei ole vain kuningas Israelissa, hän on kaiken kuningas. Jumala astui Jeesuksen persoonassa jopa kuoleman valtakuntaan ja julisti voittonsa polveutuessaan.
mitä menetämme, jos hylkäämme polveutumisen
uskon, että on olemassa useita merkittäviä systemaattisia opillisia syitä, joiden vuoksi meidän täytyy vahvistaa Jeesuksen polveutuminen hänen ristiinnaulitsemisensa jälkeen. Suurin syy on se, että se antaa meille selkeän vision miksi muinainen harhaoppi Apollinarismi ei ole totta.
Apollinarismi esittää, että ruumiillistuessaan Poika-Jumala otti vain ihmisruumiin, mutta ei ihmissielua. Toisin sanoen Jeesus oli maan päällä vain—ihmisluontonsa puolesta—aineellinen olento Apollinaarisen ajattelun mukaan. Hän oli vain fyysisessä kehossaan ja prosesseissa, joilla keho toimi.
mikä olisikaan parempi oppi tämän harhaopin torjumiseksi kuin Jeesuksen polveutuminen—oppi, jonka mukaan Jeesus ihmissielunsa mukaan tietoisesti laskeutui kuolleiden paikkaan ja julisti siellä voiton? Se oli alkuseurakunnassa todella tärkeää. Itse asiassa, uskon, että on olemassa todisteita, jotka viittaavat siihen, että kun polveutumislauseketta korostettiin apostolisen uskontunnustuksen eri toistoissa, se johtuu siitä, että kirkko taisteli kiivaasti Apollinarismia vastaan sillä hetkellä.
lisäksi varhaiskirkko korosti Jeesuksen polveutumista käsitellessään myös sitä, mistä aiemmin keskustelimme—että Jeesus on kaiken, myös kuoleman valtakunnan, kuningas. Se on tärkeää soteriologian kannalta. Jeesuksen syntyperä kertoo meille jotakin siitä, mitä Hänen sovitustyönsä sai aikaan pelastukseksemme.
laskeutuessaan Jeesus kukisti vihollisen valtakunnan. Hän teki sen jo ristillä tekemänsä työn takia. Hän ei tehnyt mitään uutta laskeutumisessaan. Sen sijaan hän otti sen, mitä hän jo sai aikaan, ja sovelsi sitä kuolleitten valtakuntaan. Koska hän jo kuoli kuoleman, jonka me ansaitsimme synnistä—ristillä, rangaistusseuraamuksena—kuolemalla ei ole valtaa vanhurskaisiin. Koska hän kuoli ristillä, hän voittaa itse kuoleman ja kuolleiden valtakunnan.
oppi Jeesuksen polveutumisesta vahvistaa, että hänen avaintoimintansa pelastuksessa oli korvata itsensä syntisillä hänen ristiinnaulitsemisessaan. Tällä korvaamisella on vaikutuksia, joihin sisältyy hänen voittonsa kuolleiden valtakunnasta ja sen tähden hänen kykynsä herättää meidät kuolleista ja uuteen elämään hänessä.
vasta-argumenttien käsittely
Jeesuksen polveutuminen ei ole nykyään yleinen oppi monissa evankelisissa piireissä. Usein tämän uskomuksen vastaiset perustelut perustuvat Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikana lausumiin sanoihin. Katsotaanpa lyhyesti niitä.
ensimmäinen on Jeesuksen julistus,” se on täytetty ” Joh.19:30 juuri ennen hänen kuolemaansa. Jotkut sanoisivat: ”jos Jeesuksen lunastustyö oli todella päättynyt, miksi hänen piti laskeutua kuolleiden paikkaan?”
kun Jeesus sanoi: ”Se on päättynyt”, hän tarkoitti, että hänen aktiivinen tottelevaisuutensa oli tehty. Hän eli täydellistä elämää, jota emme voi elää, ja hän kuoli ansaitsemamme kuoleman. Siinä suhteessa ei ollut enää mitään tehtävissä.
laskeutumisessaan, ylösnousemuksessaan ja taivaaseenastumisessaan hän sovelsi tätä työtä todellisuuteen. Polveutuessaan hän on todella kuollut, koska kuolema on osa synnin rangaistusta. Jeesus koki rangaistuksen korvaamisen ja Jumalan vihan ristillä. Hän otti paikkamme ja kantoi rangaistuksemme.
mutta laskeutuessaan hän sovelsi valmiin työnsä kuolleiden valtakuntaan julistaen jo saavuttamansa voiton. Hän ei taaskaan tehnyt mitään uutta. Hän sanoi: ”Hei kaikki täällä, sen seurauksena mitä olen jo tehnyt, arvatkaa mitä? Minä voitin!”
ylösnousemuksen jälkeen hän sovelsi valmiin ristintyönsä ruumiilliseen elämäänsä, ylösnousemuksen jälkeiseen opetukseensa ja palvelukseensa sekä maan valtakuntaan. Hänen ylösnousemuksessaan se on sama asia—hänen hallintonsa ja hänen ruumiillinen ylösnousemuksensa ovat seurausta siitä, mitä hän on jo saavuttanut.
täydellisen elämänsä ja sovittavan kuolemansa vuoksi Kristus hallitsee nyt kaikkea. Kaikki nämä asiat eivät ole uusia toimia, joita hänen piti tehdä pelastaakseen. Ne ovat sovellutuksia siihen, mitä hän on jo tehnyt pelastaakseen, jokaisessa todellisuuden maailmassa—maan alla, maan päällä ja taivaissa.
toinen vasta-argumentti tulee usein Luukkaan 23:43: sta, jossa Jeesus sanoo ristillä olevalle varkaalle: ”totisesti minä sanon sinulle: tänään sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.”Kuten muistatte, ”paratiisi” oli yksi monista vertauskuvallisista termeistä, joita Raamattu käyttää viitatessaan kuolleiden paikan vanhurskaaseen osastoon. Et voi kaivaa maata ja löytää kuolleiden paikkaa, jossa ihmissielut asuvat.
kun kuolleet odottavat ylösnousemusta, he odottavat-käyttääkseen Raamatun spatiaalista, vertauskuvallista kieltä – ”alas” kuolleiden paikalla. Kun Jeesus kuolee, hän menee niin sanotusti ”alas” paratiisiin.
nyt Jeesuksen ylösnousemuksen vuoksi paratiisin luonne on muuttunut. Vanhurskaat kuolleet eivät enää odota Messiasta, vaan Messias on parhaillaan heidän keskellään. Tänään puhumme taivaaseen menemisestä, koska siellä Jeesus on, ja siellä vanhurskaat kuolleet ovat.
mutta alas meneminen-ottaen huomioon hänen kuolemansa ristillä, ja mitä hän sanoo varkaalle, ja miten se liittyy vanhan ja Uuden testamentin kieleen kuolleiden paikasta-olisi ollut normaalia. Jokainen olisi tunnustanut: ”Niin, Jeesus meni alas kuolleitten paikkaan, paratiisiin, vanhurskaaseen osastoon, koska hän oli vanhurskas.”
nyt asiat ovat kuitenkin ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen vuoksi muuttuneet. Tilakieli siis muuttuu. Nyt Kristus on tullut vanhurskaiden keskelle. Hän on taivaan valtaistuinsalissa, ja he ovat hänen kanssaan. Kun kuolemme, puhumme taivaaseen menemisestä, emmekä alas kuolleiden paikkaan, koska kuolleiden paikan luonne on muuttunut.
HUOM: Dr. Emerson ja Dr. Brian Arnold keskustelevat tästä opista tarkemmin Faith Seeking Understanding-kirjan jaksossa 25.
Toht. Matthew Emerson on uskonnon professori, Floyd K. Clark kristillisen johtajuuden puheenjohtaja ja Oklahoman Baptistiyliopiston teologian, Taiteiden ja humanististen tieteiden dekaani. Hän on kirjoittanut kirjan ”hän laskeutui kuolleisiin”: an Evangelical Theology of Holy Saturday (IVP Academic, 2019). Tri Emerson on suorittanut tohtorin tutkinnon Southeastern Baptist Theological Seminaryssa.