olipa lomakaudella kaksi kuukautta sitten, tai Ystävänpäivä kaksi viikkoa sitten, on hyvä mahdollisuus, että viime viikkoina tai kuukausina lähetit kortteja ja / tai kirjeitä. Ja jos teit niin, ehkä istuit työpöytäsi tai keittiön pöydän ääressä valmiina sinetöimään ne postitusta varten ja ajattelit: ”Pitäisikö minun Nuolla tämä postimerkki tai kirjekuoren läppä?”
minun täytyy myöntää—minulla on järjetön pelko kirjekuoriläpsähdyksistä. Vakavasti. Tiedäthän, miten ihmiset aloittavat kielellään läpän toisesta päästä ja liukuvat sitten läpän pituudelta kostuttaakseen liiman? En voi olla murehtimatta sitä, että samalla teen kieleeni pahan haavan. Joten sen sijaan teen sarjan pieniä nuolaisuja, kohtisuoraan läppää vastaan, pitkin kuoren pituutta. Hullua, mutta totta. Joka tapauksessa…
mitä ihmeellistä kirjekuoriläpän liiman nuolemisessa on? (Muuta kuin hullun huoleni…) koska mahdollinen gluteenin esiintyminen kirjekuoria ja leimoja tiivistävässä liimassa on yksi gluteenittoman yhteisön sitkeimmistä myyteistä. Blogeissa on runsaasti varoituksia mahdollisista piilevistä gluteenilähteistä, ja kirjekuoria ja postimerkkejä on usein kyseisillä listoilla. (Olemme saattaneet syyllistyä tähän itsekin tämän blogin alkuaikoina, vaikka en ole mennyt takaisin ja etsinyt postauksiamme vahvistaakseni…)
jopa blogien ulkopuolella ”gluteeni liimoissa” – myytti on ollut läsnä monissa arvostetuissa lähteissä. Vuonna 2006 julkaistiin vertaisarvioidussa Nutrition in Clinical Practice-lehdessä artikkeli, jossa Mayo Clinicin Joseph Murray oli toisena osapuolena. Äskettäin the Nurse Practitioner: the American Journal of Primary Healthcare-lehdessä ollut artikkeli teki samoin. Nopea Internet-haku löytää oodles ja oodles muita esimerkkejä. Mutta onko se totta?
sanalla sanoen: ei.
Gluten-Free Living magazine julkaisi tämän numeron taannoin, kuten myös gluteeniton ravitsemusterapeutti erinomaisessa postauksessaan, mutta se ilmestyy edelleen. Joten ajattelin, että teen tavallista journalistista juttua ja tutkin lähdeaineistoa päästäkseni faktojen ytimeen.
kirjekuorien läpässä käytetty liima kuuluu tärkkelys-ja dekstriinipohjaisten liimojen luokkaan. Tällaisia liimoja voidaan valmistaa monista tärkkelyspitoisista kasvimateriaaleista, kuten maissista, perunasta, tapiokasta, saagosta ja—eek!—vehnä. Käytännössä kuitenkin maissi ja peruna ovat mitä todella käytetään, kuten todetaan kirjekuoren valmistajat Association Foundation raportti, ”kirjekuori liimat tekninen paperi.”Sen sisarjärjestö EMA toteaa tarkemmin, että kirjekuoriliima on nykyään valmistettu maissista ja se on gluteenitonta.
mitä postimerkkeihin tulee, Yhdysvaltain postilaitoksen mukaan nekin ovat gluteenittomia. Se on tosin aika kyseenalaista, sillä lähes 100% postimyynnistä on nykyään paineliimaleimoja, jotka irrotetaan ja kiinnitetään suoraan kirjekuoreen kostuttamatta lickillä.
tarkoittaako tämä, että kaikki kirjekuoriliimat ovat ikuisesti gluteenittomia? En tietenkään. Joku valmistaja voisi jonain päivänä siirtyä valmistamaan tärkkelyspohjaisia liimojaan vehnästä. Riski vaikuttaa kuitenkin uskomattoman pieneltä.
kun on kyse kirjekuorilipuista ja postimerkeistä, johtopäätös on, että anna mennä ja nuole se. Ei tarvitse mennä postal yli tämän asian. Ne ovat gluteenittomia, joten lakkaa murehtimasta etanapostisi gluteenitilannetta ja vietä enemmän aikaa keittiössä tehden loistavaa gluteenitonta ruokaa.
–Pete
P. S. Jos olet edelleen huolissasi, voit aina valita kuorintavaihtoehdot tai käyttää kirjekuoren läpän tiivisteisiin muuta kostutinta (muuta kuin kieltäsi).
Image courtesy iprole / SXC.hu