Lumen Gentium alkaa herätellä käsityksiä kirkosta mysteerinä, sakramenttina ja Jumalan kansana. Sen sijaan että vatvoisimme kirkon rakenteita ja hallintoa, dokumentti keskittyy meidän kutsuumme kansana, joka on Yhdistynyt toisiinsa ja Jumalaan ja jonka tarkoituksena on saada aikaan valtakunnan hallitus täällä maan päällä ja taivaassa.
kasteensa kautta nähdään kaikilla uskollisilla olevan yhteinen kutsu osallistua Kristuksen tehtävään. Kaikki kutsutaan papiksi, profeetaksi ja kuninkaaksi. Kaikki osallistuvat yhteiseen pappeuteen ja kutsuun pyhyyteen, joka perustuu Jumalan rakkauteen ja lähimmäisenrakkauteen.
tässä yleisessä kastekutsussa on erilaisia rooleja ja erityisiä tapoja elää kutsun mukaisesti, kuten pappisvihkimys, maallikot ja uskonnolliset. Mitään tiettyä tapaa ei pidetä muita parempana tai pyhempänä. Jokainen kirkon osa osallistuu lähetystyöhön omalla tavallaan. Maallikoilla osoitetaan olevan oma kutsumuksensa tavallisessa perhe-ja työelämässä. Tämä palauttaa kirkon maallikkojäsenten oikeutetun paikan Jumalan kansan joukossa.
katsellessamme varhaiskirkkoa voimme nähdä, että kastetut kuuluivat yhteisöön, joka uskoi jokaisella olevan henkilökohtaisia lahjoja, joita he voivat käyttää koko yhteisön ja sen mission hyväksi. Ihmisiä kutsuttiin käyttämään näitä erilaisia lahjoja, mutta ei ollut olemassa tärkeyseroa, vaan se kaikki kuului yhteen ruumiiseen. St Paul kirjoittaa: ”aivan kuten jokaisella ruumiillamme on useita osia ja jokaisella osalla on erillinen tehtävä, niin me kaikki Kristuksen yhteydessä muodostamme yhden ruumiin, ja sen osina me kuulumme toisillemme. Lahjamme vaihtelevat armon mukaan.”
200-luvulle tultaessa tämä ihannoitu tasa-arvo oli menetetty. Sana laos ei enää soveltunut kaikkiin Jumalan kansaan, vaan ainoastaan niihin, jotka eivät hoitaneet mitään papillista tehtävää. Vuosisatojen kuluessa kaikki valta ja auktoriteetti kirkossa siirtyi papeille. Heidän nähtiin olevan tekemisissä pyhän ja pyhän kanssa. Varhaiskirkossa hyvin aktiivisesti mukana olleet maallikot joutuivat nyt alistetuiksi ja toimettomiksi. Heidän nähtiin olevan vähemmän pyhiä. Heidän odotettiin tottelevan kirkon ja sen pappien auktoriteettia.
vähitellen 1800-luvulla ja 1900-luvulle tultaessa kirkon hierarkia ja teologit alkoivat arvioida uudelleen maallikoiden asemaa. Valistuneet ajattelijat, kuten kardinaali Newman (1801-1890) ja Society for Catholic Action-järjestön perustajat, näkivät, että maallikoille tuli antaa valta omaan tehtävään. Johannes XXIII: ta edeltäneet kolme Pius-nimistä paavia olivat maallikkojen osallistumisen edistäjiä kirkon lähetystyöhön. Nämä ajattelutavan muutokset muodostivat perustan Vatikaanin II kirkolle ja maallikkojen roolille.
maallikoiden rooli kirkon tasa-arvoisina jäseninä punoutuu paljolti Lumen Gentiumin kautta. Neljännessä luvussa tarkastellaan erityisesti maallikoita. Sen lisäksi, että maallikoilla nähdään olevan erityinen osa kirkossa, he osallistuvat kaikkien uskollisten yhteiseen kastekutsuun. Sen sijaan että maallikot olisivat vähäisempiä siksi, että heillä olisi paikkansa maallisessa maailmassa, heidän nähdään omaavan kutsumuksensa auttaessaan Jumalan valtakunnan aikaansaamisessa maailmassa. ’Maallikkoja kutsutaan nyt erityisellä tavalla tekemään kirkko läsnäolevaksi ja toimivaksi niissä paikoissa ja olosuhteissa, joissa vain heidän kauttaan siitä voi tulla maan suola.”(LG 33)
maallikkojen on löydettävä pyhyytensä tavallisessa avioliitto-ja perhe-elämässään, työssään ja sosiaalisessa elämässään. Kaikki heidän elämänsä todistavat Kristuksesta maailmalle. Heitä kehotetaan myös olemaan aktiivisia luomakunnasta huolehtimisessa ja oikeudenmukaisuuden ja rauhan sekä yhteisen hyvän edistämisessä. Tärkeintä on vaikuttaa maailmaan. Maallikoilla nähdään olevan myös hengellisiä ja käytännöllisiä lahjoja tarjottavanaan kirkon sisällä. Vihittyjä ja maallikoita kannustetaan tiiviimpään yhteistyöhön, jotta vastuu ministeriöstä ja johtamisesta jakaantuisi.
tämä muutos kirkon ajattelussa on johtanut valtavaan muutokseen seurakuntaelämässä. Maallikot toimivat aktiivisesti liturgisissa ja pastoraalisissa tehtävissä kirkon rakentamiseksi. He hoitavat kirkon johto-ja johtotehtäviä. He osallistuvat erityisesti katolisten koulujen opetukseen ja katekeettiseen työhön. Kiinnostus Raamatun ja teologian tutkimiseen ja maallikkojen johtamiin liikkeisiin on lisääntynyt valtavasti. Maallikot ovat mukana muun muassa yhteiskunnallisessa oikeudenmukaisuudessa, rauhassa, elämän suojelussa ja kaikkien ihmisten ihmisarvossa. He ovat mukana myös politiikassa ja mediassa. Nämä ovat tapoja toteuttaa kirkon tehtävää maailmassa.
Lumen Gentiumin julkaisemisen jälkeisinä vuosina on ollut monia kirkon asiakirjoja, jotka ovat käsitelleet maallikoiden asemaa. Nämä ovat vahvistaneet, että maallikkojen ensisijainen kutsumus on viedä Kristuksen valo maailmaan pyhittääkseen maailman. Avioliitto ja perhe-elämä koetaan hyvin tärkeäksi, perustavaksi tavaksi osallistua kirkon elämään ja missioon. Sanonta ’kotiseurakunta’ (LG 11) otettiin uudelleen käyttöön Familiaris Consortio 1981 (FC 21) ja Pontifical Council for the Family vuonna 2001. Paavi Johannes Paavali II kutsuu maallikoita ”uudelleenevankeloimaan kulttuuriamme” ja olemaan mukana maailmassa uudella tavalla Christifdelis Laicissa 1988.
maallikoiden rooli on yksi Ecclesian tutkituista alueista Oseaniassa. Tämä vuoden 2001 asiakirja kattaa Roomassa vuonna 1998 pidetyn Oseania-Synodin tärkeimmät päätelmät ja suositukset. Uuden-Seelannin piispamme osallistuivat tähän Tyynenmeren alueen piispojen kokoukseen. He esittivät uudelleen kirkon varhaisemman maallikkoja koskevan opetuksen. ”Se on maallikkojen peruskutsu uudistaa ajallinen järjestys kaikkine monine elementteineen.'(EO 137) synodi lupasi myös tukea maallikoille, jotka työskentelevät Jumalan saattamiseksi maailmaan. ’Tällä tavalla kirkosta tulee hiiva, joka hapattaa koko ajallisen järjestyksen leivän.'(EO 43) nuoria kutsutaan’ maan suolaksi ja maailman valoksi ’ (Mt 5:13, 14) ja osallistumaan kirkon elämään ja tehtävään. Avioliiton ja perhe-elämän tärkeyttä korostetaan sitoutumalla suurempaan pastoraaliseen tukeen. Naisten ja kirkon uusien kirkollisten liikkeiden myönteinen vaikutus päättää maallikkoja koskevan jakson.
viime vuosina sekä Palmerston Northin että Wellingtonin hiippakunnat ovat kouluttaneet maallikkojohtajia työskentelemään paimentolaisalueilla, jotka on muodostettu pappispulan vuoksi. Näillä maallikkojohtajilla on kirkossa erityinen rooli yhteisöjensä palvelijoina. Heidän työnsä on auttaa pitämään kirkon liturgiset ja pastoraaliset palvelut toiminnassa. Kirkon ja useimpien maallikkojen tehtävänä on edelleen vaikuttaa maailmaan. Wellingtonin kirkko rukoilee Helluntaisynodilleen vuonna 2006 pitämässään rukouksessa
” as salt, may we refresh and enrich
the world you greatly love.
valona loistakoon uskollinen
todistaja ilolle ja toivolle.”
Mary Bennett on Palmerston Northin hiippakunnan Johtajakoulutusohjelmassa. Kiitos tutor Elizabeth Julian rsm ja piispa Peter Cullinane ehdotetuista muutoksista.