tässä blogikirjoituksessa Sunidhi, Rajiv Gandhin kansallisen oikeustieteellisen yliopiston opiskelija, Patiala on kirjoittanut Intian Mercantile Law’ sta. Blogikirjoitus nostaa esiin Intian kauppalain eri lähteitä.
Johdanto
Kauppaoikeus tai kauppaoikeus on laki, joka säätelee talouden kaupallista toimintaa. Se on hyvin laaja termi, ja kaikki Intian kauppaa säätelevät lait kuuluvat sen piiriin. Tällaisen liiketoimen edellytyksenä on sopimuksen osapuolten välinen voimassa oleva sopimus. Se voi olla joko nimenomaista tai epäsuoraa.
se koskee kaupallisesta liiketoimesta johtuvia elinkeinonharjoittajien oikeuksia ja velvollisuuksia. Elinkeinonharjoittaja voi olla yksityishenkilö, kumppanuusyritys tai yritys. Kaikki Intiassa kauppaa hallitsevat säädökset ovat osa Intian kauppalakia. Esimerkiksi Indian Contract Act, 1872; Sale of Goods Act, 1930; Companies Act, 2013;, jne.
alkuperä
Intian kauppalaki kehittyi Indian Contract Actin säädyttyä vuonna 1872. Ennen tätä, kaikki mainokset liiketoimia säänneltiin henkilökohtaisia lakeja osapuolen sopimus. Esimerkiksi Hindulaki, Muhamettilaki jne. Britit yrittivät kodifioida Intian kauppalain ensimmäisen kerran vuonna 1872 säätämällä Indian Contract Act-lain. Sen jälkeen Intiassa on säädetty lukuisia lakeja, joilla säännellään kaupallisia liiketoimia, kuten Partnership Act, Negotiatable Instruments Act jne.
intialaisen Merkantiililain lähteet
Intian Merkantiililaki on kehittynyt monista lähteistä. Seuraavat ovat tärkeimmät lähteet Intian Mercantile Law:
-
English Mercantile Law:
Intian Merkantiililaki on saanut alkunsa Englannin Merkantiililaista laista. Intia oli hyvin pitkään brittien hallinnassa. Siksi sillä on suora vaikutus Intian lakiin, eikä Intian Mercantile-laki ole siitä poikkeus. Intian oikeus on niin riippuvainen englantilaisesta oikeudesta, että koska asiaan liittyvää säännöstä ei ole, voidaan suoraan vedota Englannin Mercantile-lakiin. Englantilaisen Mercantile Law-lain lähteet ovat Common Law, Equity, Law Merchant ja Statute Law. Englannin Common law tai The judge made law on Intian lain alustava lähde. Englannin kirjoittamaton laki koostuu oikeuden päätöksistä ja tavoista. Ajan kuluessa tästä laista tuli jäykkä. Tämä jäykkyys johti Englannin oman pääoman kehittymiseen.
tapaoikeuden mukainen korjausliike oli saatavilla hankkimalla vääntöjä, mutta vääntö oli hyvin täsmällinen ja vaadittua pienempi. Tämä johti tyytymättömyyteen ihmisten keskuudessa. Ja monissa tapauksissa tapaoikeuden mukainen korjaus ei ollut riittävä. Kansa siis vetosi kuninkaaseen. Kuningas siirsi tapaukset Valtakunnankanslerille, joka ratkaisi ne terveen järjen, luonnollisen oikeuden ja omantunnon mukaan. Tämä johti Osaketuomioistuinten kehittämiseen. Law Merchant on laki, joka koostuu periaatteiden kehitetty ulos periaatteista Tulli ja käyttö. Tästä tuli lopulta osa Englannin Common Law-lakia.
Statute law on Englannin parlamentin säätämä kirjallinen laki. Tämä kirjoitettu laki ohittaa aina kirjoittamattoman lain eli tapaoikeuden ja oikeudenmukaisuuden. Se on yksi Englannin merkantilistisen lain erittäin tärkeistä lähteistä. Esimerkiksi englanti Partnership Act, 1890, Sale of Goods Act, 2015, jne.
-
Intian lainsäätäjän säädökset:
suurin osa Intian Mercantile laki on lainsäätäjä säädetty. Intian parlamentin säätämät lait ovat se oikeuslähde, joka mahdollistaa Intian lainsäädännön yhtenäistämisen. Muutoksia Intian lainsäädäntöön voidaan tuoda tehokkaasti lainsäädännöllä.
-
tuomioistuinten päätökset:
tuomarit tulkitsevat lakia ja panevat eloa lain mustavalkoisiin kirjaimiin sen tehokkaan täytäntöönpanon vuoksi. Tuomarien päätös sitoo kaikkia myöhempiä päätöksiä, ellei ylempi oikeusaste tai suurempi lautakunta kumoa sitä. Esimerkiksi korkeimman oikeuden päätös sitoo kaikkia sen lainkäyttövaltaan kuuluvia alempia tuomioistuimia, ja korkeimman oikeuden päätös sitoo kaikkia Intian tuomioistuimia paitsi itse korkeinta oikeutta. Korkeimman oikeuden päätöksellä on vakuuttavaa arvoa samalle penkille, mutta sillä on asiassa sitova arvo, suurempi penkki perusteli aiemmin antamaansa tuomiota.
aikaisempien tuomiopäätösten sitovuusoppia eli ennakkotapausta noudatetaan yhdenmukaisuuden säilyttämiseksi oikeuden jakamisessa. Aina kun laki vaikenee jostakin asiasta, tuomarit tulkitsevat lakia siten, että lain haukottelevat aukot täytetään oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi. Ennakkotapauksilla on sitova arvo sen varmistamiseksi, ettei kahta samanlaista tapausta ratkaista kahdella eri periaatteella, koska tämä johtaa epäoikeudenmukaisuuteen joillekin. Tämä periaate takaa oikeudenmukaisuuden jokaiselle yksilölle sekä tietyn varmuuden itse laille.
ennen itsenäistymistä Privy Councilin päätökset sitoivat kaikkia alempia oikeusistuimia, sillä se oli intiaanien korkein vetoomustuomioistuin. Tällä hetkellä Intian korkein oikeus on korkein muutoksenhakutuomioistuin, ja sen päätökset sitovat kaikkia Intian tuomioistuimia. Mutta vielä nykyäänkin Privy Councilin ja House of Lordsin päätöksiä kutsutaan ennakkotapauksiksi tietyissä tapauksissa päätettäessä ja tulkittaessa tiettyjä säädöksiä Intiassa.
-
Tulli-ja Kauppakäytännöt:
tulleilla ja käyttötavoilla oli ollut erittäin tärkeä rooli Intian kaupallisten liiketoimien sääntelyssä, kun kodifioitua lakia ei ollut. Itse asiassa Intian kodifioitu laki on antanut tulleille ja käyttötavoille syrjäyttävän toimivallan. Esimerkiksi Intian Sopimuslain 1§: ssä todetaan, ”Mikään tässä mainittu ei vaikuta kaupan käyttöön tai tapoihin, jotka eivät ole ristiriidassa lain kanssa.”Tapa tulee sitovaksi, kun tietyt edellytykset täyttyvät. Esimerkiksi antiikkinen, järkevä, lain mukainen, ei vastoin yleistä järjestystä. Sitten oikeusistuimet tunnustavat tavan, ja siitä tulee laillinen velvollisuus. Hundi on paras esimerkki tästä, ja se on tunnustettu myös siirtokelpoisia instrumentteja koskevassa laissa.
kauppaoikeuden tarve koetaan, kun syntyy riitaa kahden sopimusosapuolen välille. Tietoisuus maan laista on välttämätöntä, sillä tietämättömyys laista ei ole mikään tekosyy. Siksi jokaisella yksilöllä pitäisi olla tietoa maansa kaupallisesta laista. Tiedon puuttuessa ei voi nauttia oikeuksista eikä velvollisuuksista.
Alaviite:
1§, Indian Contract Act, 1872.