Karnaattinen musiikki on klassinen musiikin muoto, jota on esiintynyt pääasiassa Intian eteläosissa. Tämä alue, joka koostuu osavaltioista Tamil Nadu, Karnataka, Andhra Pradesh, Telangana ja Kerala, on ollut vastuussa tämän taidemuodon kasvusta ja kehityksestä, jota pidetään peräisin Sama Veda. Alkuperänsä vuoksi karnaattisen musiikin uskotaan olevan yksi maailman vanhimmista musiikkijärjestelmistä.
Karnaattiselle musiikille ovat ominaisia tarkasti määritellyt periaatteet, jotka ovat kestäneet ajan kokeen. Guru (Opettaja) välittää nämä periaatteet Shishyalle (oppilas). Se rakentuu melodian, rytmin, sanoitusten ja estetiikan varaan.
M Balamuralikrishna, yksi karnaattisen musiikin tärkeimmistä eksponenteista viime aikoina, oli todennut, että Karnaattinen musiikki on maailmanmusiikin perusta. Monimutkaiset tieteelliset rakenteet, joissa on runsaasti tulkinnanvaraa, improvisaatiota ja innovaatiota, tekevät tästä genrestä loistavan tähden musiikkimaailmassa. On yleisesti tunnustettu tosiasia, että Karnaattinen musiikki on hieno yhdistelmä taidetta ja tiedettä. Ilmeisesti tämä musiikkimuoto on saanut enemmän hyväksyntää ympäri maailmaa erillisten esitysten ja yhteistyötoimien kautta. Carnatic music on saanut tunnustusta ja arvostusta suosituilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten Olympic Arts Festival, Berlin Jazz Festival, Morocco Music Festival, Royal Albert Hall of London, Grammy, BBC Proms, Carnegie Hall of New York, Theatre de la Ville Pariisissa ja Sydneyn oopperatalo.
karnaattisen musiikin suuruuden ei pitäisi aiheuttaa pelottelua kokea tai oppia sitä. Aiheen ymmärtäminen avaa useita ikkunoita arvostukseen ja oppimiseen. Aluksi voi lähteä liikkeelle tutustumalla sen peruskäsitteisiin.
karnaattisen musiikin komponentit
”Shruti maata, Laya pita” lainataan usein Karnaattiseen musiikkiin. Se kääntyy – Shruti (melodia) on äiti, Laya (rytmi) on isä. Siksi Shruti ja laya ovat karnaattisen musiikin pääkomponentteja.
Shruti
sanskritin kielessä sana Shruti tarkoittaa äännettä, joka kuuluu. Karnaattisessa musiikissa shruti tarkoittaa pienintä sävelväliä, jonka ihmiskorva voi tunnistaa. Koska shruti on hyvän melodian olennainen tekijä, se on myös pienin sävelväli, jonka ihmisääni tai soitin voi tuottaa. Shruti liittyy suoraan jokaiseen nuottiin tai swaraan Karnaattisessa musiikkimuodossa. Jokaisella swaralla on oma shrutinsa.
Swara
”Shobillu sapta swara sundarula bhajimpave manasa” (O Mind! Ylistäkää jumalallisia seitsemää nuottia) – näin lauloi suuri pyhä Tyagaraja.
Mitä siis ovat nämä jumalaiset seitsemän säveltä tai karnaattisen musiikin sapta swarat? Ne ovat –
Shaddam tai Sa, Rishabha tai Ri, Gandharam tai Ga, Madhyama tai Ma, Panchama tai Pa, Dhaivata tai Da ja Nishadha tai ni (Sa, Ri, Ga, Ma, Pa, Da, ni)
nämä swarat ovat karnaattisen musiikin rakennuspalikoita. Jokainen swara on värähtely, joka voi tuottaa melodian itse.
kunkin Swaran sijainnin määrittelee adhaaran shadja tai toonikko. Adhaara shadja on perus swara tai piki, jonka perusteella muiden swarojen paikka-arvot on vahvistettu.
seitsemästä swarasta Shadjam ja Panchama ovat nimeltään prakriti swaras. Nämä ovat vakioita ja niillä on kiinteät paikkamäärät tai positiot.
rishabha, Gandhara, Madhyama, Dhaivata ja nishadha ovat nimeltään vikriti swaras. Näistä swaroista on variaatioita eli prabhedoja. Rishabhaa, Gandharaa, Dhaivata ja Nishadhaa on kolmea tyyppiä ja Madhyamaa kahta tyyppiä.
prakriti-ja vikriti-parrat on havainnollistettu seuraavassa taulukossa.
| Swara | Notaatio |
|---|---|
| Shadja | In |
| Shuddha Rishabha | R1 |
| Chatushruti Rishabha / Shuddha Gandhara | R2 / G1 |
| Shatshruti Rishabha / Sadharana Gandhara | R3 / G2 |
| Anthara Gandhara | G3 |
| Shuddha Madhyama | M1 |
| Prathi Madhyama | M2 |
| Panchama | P |
| Shuddha Daivata | D1 |
| Chatushruti Daivata / Shuddha Nishadha | D2 / N1 |
| Shatshruti Daivata / Kaishiki Nishadha | D3 / N2 |
| Kakali Nishadha | N3 |
näistä swaras, seuraavat on säädetty yhteen asentoon, koska ne jakavat saman piki.
•Chatushruti Rishabha ja Shuddha Gandhara
•Shatshruti Rishabha ja Sadharana Gandhara
• Chatushruti Dhaivata ja Shuddha Nishadha
• Shatshruti Dhaivata ja Kaisiki Nishadha
näin ollen karnaattinen musiikkimuoto käsittää 12 Swara Sthanas-tai Swara-kantaa ja kaikkiaan 16 Swara-nimeä.
Raga
a raga on melodia, joka koostuu kaikista tai osasta 16 swarasta. Se on sarja swaroja, joilla on selvä suhde adhara shadjaan. Swarojen sarja tietyssä ragassa noudattaa aina määrättyä järjestystä. Muusikko voi kuitenkin luovasti ja sävykkäästi järjestää nämä swarat uudelleen määritellyssä muodossa. Itse asiassa raga on se perusta, jolle improvisaatio Karnaattisessa musiikissa toteutetaan.
Raga, sanskritin kielessä tarkoittaa värisävyä tai väriä. Ilmeisesti jokainen raga maalaa oman sävynsä ja herättää erillisiä tunteita.
Ragoja on lukumääräisesti liikaa. Ne luokitellaan melakarta-järjestelmään. Laajassa käytössä oleva järjestelmä on venkatamakhin 1600-luvulla kuvailema. Venkatamakhi melakarta-järjestelmä luokittelee ragat 72: een melakarta-ragaan käyttäen erilaisia yhdistelmiä 16 swarasta. Melakartan ragat koostuvat kaikista seitsemästä sävelestä järjestyksessä sekä nousevassa että laskevassa asteikossa. Niitä kutsutaan myös nimellä janaka ragas tai emoragas, koska kaikki muut ragat, jotka tunnetaan nimellä janya ragas, saadaan lainaamalla swaroja heiltä.
Laya
T m Krishna, yksi nykyajan johtavista karnaattisen musiikin edustajista, on kirjoittanut kirjassaan ”A Southern Music” – niin paljon kuin melodia antaa Karnaattiselle musiikille erillisen identiteetin, muodon rytminen puoli antaa sille rakenteen, joka on ainutlaatuinen musiikkimaailmassa. Tämä on karnaattisen musiikin ehkä tunnetuin fakta: sen monimutkainen rytmijärjestelmä ja erilaisten lyömäsoittimien soittotekniikka.
Karnaattisessa musiikissa on pitkälle kehittynyt rytmijärjestelmä. Layana tunnettu rytminen aspekti on rakenne, jolle sävellykset rakentuvat.
Tala on Karnaattisessa musiikissa Layan mitta tai ajan yksikkö. Etnomusikologian tutkijan ja Layan tutkijan David Nelsonin sanoin Tala intialaisessa musiikissa kattaa koko musiikkimittarin aiheen.
tala koostuu kolmesta pääosasta eli angasta.
• Laghu – sitä edustaa yksi lyönti, jossa kämmen on alaspäin, minkä jälkeen lasketaan jokainen yksikkö pikkusormesta. Se on noteerattu I.
•Anudhrutam-sitä edustaa yksittäinen lyönti, jossa kämmen on alaspäin. Se on notoitu U.
•Dhrutam – se koostuu kahdesta lyönnistä, joita edustaa yksi lyönti kämmenellä alaspäin ja toinen lyönti kämmenellä ylöspäin. Sitä ei ole merkitty O: ksi.
riippuen laghun laskujen määrästä, taloilla on luokitukset, jotka tunnetaan nimellä jaathi.
| Jaathi | laskujen lukumäärä Laghussa |
|---|---|
| Thishra | 3 |
| Chaturašra | 4 |
| Khanda | 5 |
| Mishra | 7 |
| Sankeerna | 9 |
sävellykset ja säveltäjät
Karnaattisella musiikilla on laaja valikoima sävellyksiä eri ragoilla, taloilla ja kielillä. Näissä sävellyksissä on runsaasti melodista ja lyyristä sisältöä.
sävellykset vaihtelevat yksinkertaisista harjoitustunneista kuten sarale varase, thara sthayi varase, mandara sthayi varase, dhatu varase, janti swaras, alankaras, geetha ja jati swaras konserttiesityksissä käytettäviin monimutkaisiin sävellyksiin kuten varnas, kritis, keerthanas, thillanas, devaranamas ja vachanas.
säveltäjillä eli Vaggeyakaroilla on valtava vaikutus karnaattisen musiikin kehitykseen ja evoluutioon. Vaggeyakarat muokkaavat sävellystensä kautta tätä musiikkimuotoa ja rikastuttavat sitä. Ne vaikuttavat myös vakiinnuttamalla kielioppia ja ottamalla käyttöön uusia ragoja ja runoutta.
Karnaattinen musiikkimaailma on laajentanut näköalojaan useiden valovoimaisten säveltäjien kautta. Purandara Dasa tunnetaan nimellä Sangeetha Pitamaha tai karnaattisen musiikin Isä, sillä hänen ansiokseen lasketaan karnaattisen musiikin perusopetuksen suunnittelu. Hän on myös säveltänyt satoja keerthanoita enimmäkseen Kannadan kielellä nimimerkillä ”Purandara Vittala”.
Thyagarajaa, Muthuswami Dikshitaria ja Shyama Shastria kutsutaan karnaattisen musiikin kolminaisuudeksi heidän esimerkillisen panoksensa vuoksi. Muita säveltäjiä, joilla on ollut valtava vaikutus tässä genressä, ovat Jayadeva, Venkatamakhi, Muthaiah Bhagavathar, Annamacharya, Oothukkadu Venkata Kavi, Swati Tirunal, Papanasan Sivan, Bhadrachala Ramadas, Mysore Vasudevacharya ja Patnam Subramanya Iyer. Nykysäveltäjistä merkittävimpiä ovat G n Balasubramanian, Lalgudi Jayaraman ja M Balamuralikrishna.
nimekkäät muusikot
muusikoiden, kuten säveltäjienkin, rooli on karnaattisessa musiikissa valtava. He ovat soihdunkantajia ja levittäjiä tällä alalla. Jokainen muusikko tuo mukaan omalaatuisen esitystyylinsä ja improvisaationsa. Muusikko saattoi tehdä musiikkia äänen tai soittimien kautta, kuten nadaswaram, viulu, veena, huilu, chitra veena, mandoliini, saksofoni, jaltarang, mridangam, ghatam, thavil, khanjira ja morsing.
Karnaattista musiikkimaailmaa koristavat huomattavat muusikot kuten D K Pattammal, M L Vasanthakumari, M S Subbulakshmi, Veena Dhanammal, Semmangudi Srinivasa Iyer, G n Balasubramaniam, M D Ramanathan, Lalgudi G Jayaraman, Palghat Mani Iyer, T R Mahalingam, T Chowdiah, s Balanchander, Doraiswamy Iyengar, R K Srikantan and others from the past and T V Sankaranarayanan, Vikku Vinayakram, Sudha Raghunathan, bombay Jayashree, Mysore Nagaraj-Manjunath, t m Krishna, H K Venkatram, Sanjay Subramanian, n Ravikiran, Shashank Subramaniam, Jayanti Kumaresh, Ranjani-Gayatri and many more from läsnä.
Konserttimuoto
Karnaattisella musiikkilavalla pääesittäjä istuu keskellä säestäjien ympäröimänä yhdellä tai useammalla soittimella, kuten viululla, huilulla, mridangamilla, thavililla, ghatamilla ja khanjiralla. Pääjuontaja voisi esittää soolon, dueton tai trion. Konsertit saattoivat olla puhtaasti Karnaattisia tai Jugalbandheja (yhdistelmä Karnaattista musiikkia ja Hindustanilaista musiikkia). Ne voivat olla säännöllisiä konsertteja tai teemakonsertteja.
kaikenlaisissa Karnaattisissa musiikkikonserteissa esitetään sävellyksiä ja melodista improvisaatiota sellaisten tekniikoiden kuin alapana, kalpanaswarams ja raga, thana, pallavis kautta.
karnaattisen musiikin oppiminen
karnaattisen musiikin tuntemus ja kielioppi periytyvät gurujen kautta shishyalle perinteiseen tapaan. Koska musiikkiharjoittelu tapahtuu enimmäkseen sävellysten kautta, Guru aloittaa harjoittelunsa sävellysten kautta, joita seuraavat monimutkaiset sävellykset, jotka tunnetaan nimellä varnams ja kritis. Koska suurin osa sävellyksistä on sävelletty vokaalimusiikille, laulukoulutus korostuu Karnaattisessa musiikissa.
kun SHISHYA sai vanhemmalla iällä opetusta gurulta gurukula-järjestelmässä, nykyään oppilaat käyvät Gurun luona fyysisesti tai verkkokurssien kautta. Oppilaat saavat nykyään myös merkintöjä ja äänitteitä oppitunneilleen.
Yhteenveto
musiikki on ihmiselle tärkeää. Se rikastuttaa ihmisen kognitiivisia taitoja, emotionaalista terveyttä ja tunteita. Ihmiset eri puolilla maailmaa suosivat erilaista musiikkia. Vaikka jotkut pitävät melodiasta, jotkut suosivat biittejä ja jotkut nauttivat sanoituksista. Kaikenlaisille kuuntelijoille Karnaattisella musiikilla on siivu tarjottavanaan. Se on kokonaisvaltainen musiikin muoto, joka koostuu kaikista musiikin osista.