Henrik VIII ruokaili mieluummin kabineteissaan lähimpien hovimiehiensä kanssa; vähäisemmät olennot söivät muualla. Kaikkivoipan Lord Stewardin ohjauksessa noudatettiin sääntöjä siitä, mitä syötiin ja missä sitä syötiin.
päivän ensimmäinen ateria tarjoiltiin noin kello 10 ja toinen kello 16 Niin paljon väkeä, joka osallistui kuninkaan jokaiseen päähänpistoon, että tarvittiin kaksi istuntoa. Sulhasia ja vartijoita ruokittiin suuressa salissa ja he saivat kaksi ruokalajia.
Henrik VIII käytti ruokaa valtansa osoittamiseen. Vaikka tavallisten ihmisten oli tultava toimeen keittolevyllä, keitolla, joka oli tehty mistä tahansa, Henry halusi saattaa vieraansa kunnioittamaan juhliensa ylenpalttisuutta. Ruokalajeja saattoi olla jopa 14, ja show ’ n tulppa oli mausteiden käyttö. Neilikka, kaneli, pippuri ja muut mausteet olivat niin kohtuuttoman kalliita, että vain kaikkein rikkaimmilla ihmisillä oli niihin varaa. Ruoan päälle ripoteltiin muskottimehua tai muskottipähkinää, ja kuluttajalle sanottiin: ”kumarra hallitsijasi suuren Majesteetin edessä.”
jokaista kurssia edelsi ” alatyylin käyttöönotto.”Tämä saattaa olla marsipaanista rakennettu linna tai kehrätystä sokerista ja vahasta tehty fantastinen peto. Näitä ei saanut syödä, vaan ainoastaan tehdä vaikutuksen.
Sylkipaahdettu liha oli aterian keskiössä. Tavallisina päivinä kyseessä oli todennäköisesti sianlihaa tai lampaanlihaa. Erikoistilaisuuksissa tarjoiltiin riikinkukkoja, haikaroita, haikaroita ja joutsenia. (Vielä nykyäänkin Englannissa on lainvastaista syödä joutsenenlihaa, ellei kuningatar Anna siihen erityistä lupaa). Tai sitten oli hanhia, sinisorsia, jäniksiä, caponeja ja jäniksiä.
perjantaisin valaat ja pyöriäinen, Katariina Aragonialaisen suosikki, saattavat olla sinileväerikoisia. Kuninkaan ruokakomeroon lisättiin ankeriaita, turskaa, silliä, rapuja, taimenia, lohta ja joka toinen vedessä elävä peto.
jos sillä olisi höyheniä, jalkoja tai eviä, se päätyisi Henrikin pöydälle.
peurat, härät ja vasat kuuluivat lihapitoiseen ruokavalioon. Vihanneksia pidettiin talonpoikien ruokana, mutta ne esiintyivät Henrikin juhlissa, vaikka kuningas itse niitä tuskin koskaan söi. Kuten Readingin yliopisto totesi ,Tudor-ruokailijoille tarjoiltiin kaalia, herneitä, härkäpapua, purjoa ja sipulia.”Suunnattomat määrät olutta ja viiniä seurasivat jokaista ateriaa. ”Historioitsijat arvioivat, että Hampton Courtin palatsissa juotiin vuosittain 600000 litraa olutta (joka riittäisi täyttämään Olympian kokoisen uima-altaan) ja noin 75000 litraa viiniä (joka riittäisi täyttämään 1500 Kylpyammetta).”
Thomas Starkey, jota on kuvailtu Tudor-politiikan teoreetikoksi, vieraili Hampton Courtissa ja kirjoitti: ”ja jos heillä ei ole 20 erilaista liharuokaa illallisella ja illallisella, he pitävät itseään väheksyttyinä.”
sokeri oli hyvin niukka hyödyke, joten jälkiruoat kakkujen ja piirakoiden muodossa eivät yleensä kuuluneet Tudor-ruokavalioon, vaikka hedelmät olivatkin.
Henrik VIII: lla oli valtava hovi, jossa oli neuvonantajia, hoitajia, privy Chambersin herrasmiehiä ja monia muita henkivartijoita, jotka kaikki oli ruokittava kahdesti päivässä. Satojen hovimiesten mielihalujen tyydyttäminen vaati laajan keittiö-ja henkilökuntakokonaisuuden. Kaikki tämä sopi miehelle, joka tunnettiin ” ruoan ja naisten kuluttajana.”
Kansallisarkiston mukaan ” yksi suuruuden mittari tuohon aikaan (Henrikin valtakaudella) oli se, kuinka monta ihmistä ympäröi sinua, mitä enemmän ihmisiä, sitä tärkeämpi olit. Kun Henry jäi Hampton Court hän oli läsnä lähes 1000 ihmistä.”
niin, ruokkiminen että mob vaati erittäin suuren keittiön ja noin 200 hengen henkilökunnan, joille kaikille oli myös tarjottava aterioita.
eräs espanjalainen vierailija totesi: ”tavallisesti kahdeksantoista keittiötä on täydessä iskussa, ja ne näyttävät todellisilta helveteiltä, sellaista on niiden sekasorto ja hälinä … täällä on paljon olutta, ja he juovat enemmän kuin täyttäisi Valladolid-joen.”
Suuri keittiö ylpeili kuudella avotakalla, jotka kirnusivat kuumuutta paistaessaan sikoja ja hirvenlihaa sylkyjen päällä. Pojilla oli kaikkein vähiten houkutteleva työ; heidän täytyi istua helvetin vieressä kääntämässä sylkyjä.