I.
parashat Emorissa esitetyn ”juhlien syklin” loppupuolella on edessä vaikeus. Itse osa noudattaa aikajärjestystä: ensin se käsittelee sapattia ja sitten juhlajärjestystä alkaen Pesakista (koska Nisan on Regalimin vuoden alku) ja päättyen Sukkotiin. Sitten päättyy osa: ”nämä ovat Herran juhlat, jotka teidän on julistettava pyhiksi kokoontumisiksi … Herran Sapattien lisäksi …” (Vayikra 23: 37-38).
ja sitten, yllättävää kyllä, Toorassa puhutaan taas Sukkotista: ”seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä, kun olette koonneet maan hedelmiä, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää… ja ottakaa ensimmäisenä päivänä ”pri Etz hadar”… asukaa lehtimajoissa seitsemän päivää… jotta sukupolvenne tietäisivät, että minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa…” (ibid 39-43). Ja sitten loppuhuipennus jälleen: ”ja Moshe julisti israelilaisille Herran määräajat” (ibid 44).
tapa, jolla Toora jakaa keskustelun Sukkotista, on jokseenkin yllättävä: osa siitä sisältyy juhlia käsittelevään osaan ja loput jälkikäteen eräänlaisena lisäyksenä. Olemme käsitelleet tätä kysymystä aiemmin ja ehdottaneet joitakin mahdollisia ratkaisuja (KS. Shema ’ Tin, vol. 67-68). Tässä yritämme tarkastella asiaa uudesta näkökulmasta.
II.
näyttää siltä, että Sukkot ovat osa kahta erillistä sykliä:
a. Regalim-eli pyhiinvaellusjuhlien sykli
b. Tishrei-kuukauden juhlat.
toisaalta Sukkot on Regalimeista kolmas (Pesachin ja Shavuotin jälkeen).1 toisaalta Sukkot on tishrei-kuukauden juhlien huipentuma: Rosh Hashana, Jom Kippur ja Sukkot (ja Shmini Atzeret).
saattaa olla, että juhlien osuus, Parashat Emor, koostuu kahdesta jaksosta. Kolme Regalia muodostavat suuren syklin, kun taas tishrein juhlat muodostavat mollin syklin. Suuri sykli, toisaalta, käsittää koko parsan, joka alkaa sanoilla,” Ja Herra puhui Moshelle sanoen:Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhlat… ”(Vayikra 23: 1-2) ja päättyy” ja Moshe julisti israelilaisille Herran määräajat ” (ibid 44). Mollikierto taas sijoittuu keskelle, suluissa ikään kuin pesukimiin 23-38. Tässäkin on loppulause: ”nämä ovat Herran juhlat…”, jota seuraa loppulause, jossa palataan Sukkot-aiheeseen. Näin ollen parshat hamo ’ adotin rakenne on seuraava:
- Pesach
- Shavuot
- (Rosh Hashana, Jom Kippur, Sukkot)
- Sukkot
III.
näin voidaan ehkä selittää Sukkot-juhlan eri puolia. Toisaalta se on erityisen juutalainen juhla: ”jokaisen Israelin kansalaisen tulisi asua sukkotissa, jotta teidän sukupolvenne tietäisivät, että minä varasin israelilaisille suojan sukkotissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta…” (Vayikra 23:42-43).
toisaalta Sukkotissa on myös universaali aspekti, joka ilmenee päivän uhrauksissa. Rabbi Elieser selittää: ”keitä nämä seitsemänkymmentä härkää edustavat? Seitsemänkymmentä kansaa ” (Sukka 55b). Tämä juhlan piirre ilmenee Sakarjan näyssä maailman kansoista, minkä luemme päivän haftarasta: ”ja on tapahtuva, että jokainen, joka on jäljellä kaikista pakanakansoista, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, menee vuosi vuodelta ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään Sukkot-juhlaa. Ja joka ei tule kaikista maan sukukunnista Jerusalemiin kumartamaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ei tule heille sadetta. Ja jos Egyptin sukukunta ei lähde eikä tule, niin ei heillä ole yltäkylläisyyttä. Tämä on oleva vitsaus, jolla Herra rankaisee kansoja, jotka eivät tule Sukkot-juhlaa viettämään. Tämä on oleva rangaistus Egyptille ja rangaistus kaikille kansoille, jotka eivät tule viettämään Sukkot-juhlaa” (SAK.14:16-19).
Sukkotin ”Juutalainen” aspekti on se, mikä luonnehtii sitä osaksi Šalošin Regalimin kiertokulkua. Tämä kierre koskee erityisesti Israelia. Pesach on Israelin vapauden juhla Egyptin orjuudesta, ja meitä varoitetaan: ”muukalainen älköön syökö siitä …” (Shemot 12: 43-47). Shavuot on Tooran antamisen juhla, ja se annetaan nimenomaan Israelille. Samalla tavalla Sukkot on juhla Israelille, jotta kaikki tulevat sukupolvet tietäisivät, että Jumala antoi Israelin lapsille Sukkotin.
Sukkot on kuitenkin myös yksi ”Tishrein juhlista”, tuomion juhlista, ja tuomio langetetaan koko maailmalle, kuten Mishna opettaa: ”Rosh Hashanassa kaikki maailman olennot kulkevat edessäsi kuin lampaat” (Rosh Hashana 1:2). Rosh Hashanan ajoitus on myös seurausta siitä, että se on ”luomisesi alku, ensimmäisen päivän muisto…”.2
Sukkotin seitsemäs päivä edustaa Rosh Hashanalle langetetun tuomion lopullista sinetöintiä (Zohar, Vayikra 31; Shibbolei HaLeket, siman 371; Sefer HaManhig, Hilchot Etrog, 38). Ehkä jopa tänä päivänä annettu tuomio vedestä on jatkuvuutta Rosh Hashanalta, koska vesi on elämän perustarve. Tuomiopäivänä ja osana tisrei-kuun eli luomiskuukauden juhlia Sukkot on yleismaailmallinen juhla.
IV.
tämän juhlan kaksi käskyä – mokka ja arba minim – symboloivat näitä kahta puolta.
Mokkan käsky on muisto Sukkotista, jossa Bnei Yisrael asui oleskellessaan aavikolla. Tannaimien keskuudessa on erimielisyyttä näiden ”sukkojen” luonteesta, ja vallitsevan käsityksen mukaan tämä on viittaus Ananei Hakavodiin (jumalallisiin kirkkauden pilviin): ”Toorassa mainitut sukkot, joissa Israel asui, ovat viittaus Ananei Hakavodiin, joka ympäröi heitä suojellakseen heitä luonnonvoimilta” (Tur, Orah Haim, siman 725). Mutta nämä pilvet palvelivat myös sitä tarkoitusta, että ne tarjosivat suojaavan esteen Israelin ja muiden kansojen välille, ja siten toteutuivat – jo heidän autiomaassa oleskelunsa aikana – ennustus: ”he tulevat olemaan kansa, joka asuu yksin eikä heitä lueta pakanakansoihin.”Ja niin mokka edustaa kansallista ainutlaatuisuutta ja erillisyyttä. Siksi Toora korostaa, ” jokainen Israelin kansalainen asuu sukkotissa.”
kaikkiin suuntiin heilutetut arba-minimallit sen sijaan edustavat ulospääsyä, maailman kansojen suuntaan. Arba minim On todellakin erityisen sidoksissa tämän juhlan tuomitsemiseen – veden tuomitsemiseen. Kaikki liittyvät Simchat Hamayimiin. Arba minimin käskyn ydin on temppelissä: ”ja sinä vietät seitsemän päivää Herran, sinun Jumalasi, edessä” (Vayikra 23: 40). Temppelillä on myös universalistinen aspekti, sillä sen on tarkoitus toimia kaikkien kansojen Rukoushuoneena (Yishayahu 56:7).3 jopa tämän juhlan uhrit sisältävät maailman kansojen edustuksen.
erityisesti Juutalainen puoli saa ilmaisunsa juhlan uhreista; Shmini Atzeretillä uhrataan vain yksi härkä: ”miksi yksi ainoa härkä? Edustamaan yhtä kansaa ” (Sukka 55b).
V.
juhlan kahden mitzvotin esittämä todiste sen kahden puolen ilmauksina ja se, että neljän lajin mitzvan ydin toteutuu vain, jos se toteutetaan temppelissä, voi olla avain ongelmamme ratkaisemiseen.
Yalkut Shimoni kommentoi pasukia: ”et saa istuttaa aseraa mistään puusta lähelle Herran, sinun Jumalasi, alttaria” (Devarim 16: 21) seuraavasti: ”ei edes taloa, ei edes sukkaa.”Jos alttarin lähellä ei voinut olla sukkaa, niin miten kohanim sai syödä Menakhotin jäännökset Hol Hamoedissa (koska syöminen on kielletty sukan ulkopuolella)? 4 olemme vieläkin hämmästyneempiä seuraavan kuvauksen Gemara: ”R’ Yehoshua ben Hananya sanoi, kun juhlimme Simchat Beit HaShoeva, meillä ei olisi unta. Miten tämä oli mahdollista? Ensimmäinen tunti omistettiin Shacharitin Tamidille, sieltä jatkoimme tefillaan… sieltä Bein Haarbayimin Tamidiin, ja siitä eteenpäin oli Simchat Beit HaShoeva ” (Mokka 53b).
Gemara kyseenalaistaa tämän osoittaen, että ihminen ei selviä edes kolmea päivää peräkkäin ilman unta (kuten tiedämme Rabbi Yohananin valaa koskevasta lausunnosta) ja vastaa: ”se merkitsee pikemminkin sitä, että emme nukkuneet kunnolla, vaan nukuimme toistemme olkapäillä.”Ei ollut kunnon unta, mutta oli torkahtelua. Mutta eikö torkkumista pidetä eräänlaisena lyhyenä unena? Lyhyetkin yöunet on kielletty mokan ulkopuolella (Mokka 26)!
yksi vastaus tarjoaa ratkaisun molempiin ongelmiin: temppelin esipihalla ei tarvittu mokkaa nukkumiseen eikä syömiseen. Siinä korostuu vain yksi Sukkotin aspekti-ei erillinen ja yksilöllinen aspekti, vaan raja-aitojen murtaminen, juhlan universalistinen aspekti.
ehkä tarkoitetaan kuitenkin jotain muuta: Temppeli on itse kuin sukka, koska temppeli (ja sen esipiha) täyttää Israelin kansalle saman tehtävän, jonka sukka täyttää jokaiselle yksilölle Israelissa. Mokassa istumista kutsutaan Zoharissa (Vayikra 103) ”yeshiva betzila demehimnutaksi” – uskon varjossa istumista. Eikä ole paikkaa, joka olisi arvokkaampi kuin Beit HaMikdash.
VI.
” yksi sukkojen ominaisuuksista on simha (ilo: Vaikka meitä käsketään iloitsemaan jokaisena juhlana, Sukkotissa oli temppelissä ylimääräistä iloa, kuten on kirjoitettu: ”iloitse Herran, sinun Jumalasi, edessä seitsemän päivää” … se on mitzva olla ylenpalttisesti iloinen … ” (Rambam, Hilkhot Lulav, 8:12ff)
juhlan ylimääräinen ilo näyttää olevan peräisin muiden kuninkaallisten kertyneestä ilosta yhdessä Yamim Noraimin ilon kanssa (koska jälkimmäisetkin ovat juhlia, ja niitä juhlitaan ilolla). Opimme tämän sekä Toorasta että Hasalista. Ezra ja Nechemia kertoivat kansalle Rosh Hashanalla: ”Menkää, syökää hyvin ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää annoksia niille, joille ei ole valmistettu mitään… sillä Herran ilo on teidän voimanne.”(Nechemia 8:10). Ja niin se oli:” ja kaikki kansa meni syömään ja juomaan, lähettämään annoksia ja pitämään suurta juhlaa… ” (ibid 12).
ja Hazal opettaa Jom Kippurin suhteen: ”Israelissa ei ollut riemullisia päiviä… niin kuin Jom Kippur” (Mishna, taanitin loppu).
näin Sukkot-päivät ovat kaikkien vuoden juhlien ruumiillistuma, ja näiden päivien ilo on kaikkien juhlien ilon huipentuma.
alaviitteet:
(1) vaihtoehtoisesti voi olla, että kaksi juhlaa, jotka käsittävät Sukkot – Sukkot ja Shmini Atzeret – rinnakkaiset Pesach ja Shavuot, kuten pesikta deRabi Kahana, piska 28, on pasuk: ”BaYom ha-Shmini Atzeret” (Bamidbar 29:35): ”aivan kuten Pesachin atzeret on viidenkymmenen päivän päässä Pesachista, niin tämän atzeretin pitäisi olla viidenkymmenen päivän päässä. Joten miksi se on Sukkotin vieressä … koska Sukkotin jälkeen alkavat sateet ja tiet ovat vaikeakulkuisia.”Tämän mukaan Sukkotin seitsemän päivää ovat rinnakkaisia Pesachin seitsemän päivän kanssa, ja Shmini Atzeret parallels Shavuot.↩
(2) Jom Kippur on päivä, jolloin anteeksianto huipentuu Israelille (Rambam, Hilchot Teshuva, 2: 7), sillä se on päivä, jolloin Moshe laskeutui har Siinailta mukanaan toiset taulut ja sanoma siitä, että Jumala oli antanut kansalle anteeksi. Se on myös päivä, jolloin Toora (masechet Taanitin loppu) annetaan uudelleen, mikä on erityisesti Israelille. Mutta päivän velvollisuus, Teshuvan velvollisuus, on koko maailman velvollisuus, kuten ilmenee minchassa luettavassa haftarassa, joka käsittelee ei-juutalaisten Teshuvaa – Niniven väestöä.↩
(3) Myös Sukkotia juhlittiin jo aavikolla, ja me muistamme ne sukkotit. Arba minimin mitzva taas näyttää tulleen pakolliseksi vasta, kun Bnei Yisrael tuli heidän maahansa. Autiomaassa kulkiessaan he olivat ”yksinäinen kansa”, mutta maahan päästyään heidän edessään oli haaste tulla pappisvaltakunnaksi ja valoksi kansoille. Tästä syystä Toora kirjoitettiin seitsemälläkymmenellä kielellä (katso Sotah 36a).↩
(4) tästä kysymyksestä katso Lubavitcher Rabbe, Erev Shabbat Ki tetze 5751: n keskustelu Dvar Malchutissa.↩