Pidgin-kielet

Pidgin-kielet ovat” paikan päällä ” -kieliä, jotka kehittyvät, kun ihmiset, joilla ei ole yhteistä kieltä, joutuvat kosketuksiin toistensa kanssa. Kukaan ei puhu pidginiä äidinkielenään. Yleensä pidgin-kieli on sekoitus yhden pääkielen sanastoa yhden tai useamman muun kielen kieliopin kanssa. Pääkielinä ovat yleensä entisten suurten siirtomaavaltojen kielet, kuten Englanti, ranska ja Portugali. Esimerkiksi plantaasitalouksien perustaminen Karibianmerelle, jossa oli suuria ryhmiä eri kielitaustaisia orjia, jotka tulivat Länsi-Afrikasta, synnytti useita pidginejä, jotka perustuivat Englantiin, Ranskaan, Espanjaan, Hollantiin ja Portugaliin. Osassa Afrikkaa, Etelä-Amerikkaa ja Kaakkois-Aasiaa puhutaan kuitenkin myös pidginsejä, jotka perustuvat muihin kuin siirtomaavaltojen kieliin. Hyvä esimerkki ei-eurooppalaisesta pidginistä on Chinook-Jargon, jota aikoinaan käyttivät Amerikan intiaanit ja eurooppalaiset kauppiaat Tyynellämerellä luoteeseen.

termillä pidgin ei ole mitään tekemistä lintujen kanssa. Sana, joka vahvistettiin ensimmäisen kerran painettuna vuonna 1850, on arveltu olevan Kiinan virheellinen ääntäminen englannin sanasta business. Termin alkuperästä on muitakin teorioita.

Status
suppean funktionsa vuoksi pidgin-kielet eivät yleensä kestä kovin kauan, harvoin useita vuosikymmeniä pidempään. Ne katoavat, kun kommunikaation syy vähenee, kun yhteisöt joko etääntyvät toisistaan, toinen yhteisö oppii toisen kielen tai molemmat yhteisöt oppivat yhteisen kielen (yleensä maan virallisen kielen). Esimerkiksi Mantšuriassa puhuttu Pidgin-Venäjä katosi, kun venäläiset uudisasukkaat lähtivät Kiinasta toisen maailmansodan jälkeen. sama pätee Pidgin-Ranskaan, joka katosi Vietnamista ranskalaisten lähdettyä maasta. Aina näin ei kuitenkaan ole. Kiinalainen Pidginenglanti (Chinglish) kehittyi 1600-luvulla kantonissa (Guandong) Kiinassa ja säilyi lähes kolmen vuosisadan ajan. Sen käyttö levisi mestari-palvelija-suhteista englantilaisten ja kiinalaisten kauppiaiden ja byrokraattien välisiin suhteisiin. Se jatkui käytössä noin 1800-luvun lopulle asti, jolloin kiinalaiset alkoivat siirtyä käyttämään standardienglantia.

Ethnologue luettelee 18 eri puolilla maailmaa käytettyä pidginiä. Neljä niistä on kuollut sukupuuttoon ja monet ovat katoamassa. Puhujamäärästä ei ole montaa arviota.

jos pidgin selviää ja seuraava puhujasukupolvi oppii sen ensimmäiseksi kielekseen tai jos siitä tulee vakaa lingua franca, siitä tulee kreoli.

murteet

rakenne

Äännejärjestelmä
useimmilla pidgineillä on suhteellisen yksinkertaiset äännejärjestelmät, joille on ominaista viisi vokaalia (/i/, /e/, /a/, /u/, /o/) eikä yhtään konsonanttiklusteria.

kielioppi
Pidgineillä on yleensä pienempiä sanastoja, yksinkertaisempi rakenne ja suppeammat funktiot kuin luonnollisilla kielillä. Joitakin tyypillisiä piirteitä ovat pidgin-kielet ovat seuraavat:

• subjekti-verbi-objekti – sanajärjestys
• kieliopillisten merkkien puuttuminen sukupuolen, luvun, asian, aikamuodon, aspektin, mielialan jne.osalta.
• Aikamuodot ilmaistaan leksikaalisesti eli käyttämällä aikadverbejä kuten huominen, eilinen jne.
• kieliopilliset suhteet ilmaistaan yleensä yksinkertaisella rinnastuksella.
• reduplikaation käyttö moniarvoisten ja superlatiivien edustamiseen, esim. Hawai ’iian Pidgin wiki-wiki ”very quick”.

Sanasto
koska sanasto on suppea, pidgin-kielen sanoilla on monenlaisia merkityksiä. Esimerkiksi Chinook-ammattikielessä sana klahawaya tarkoitti ’mitä kuuluu?”, ”Hyvää päivää” tai ”Hyvästi”.

kirjoittaminen

Pidgin-kieliä käytetään yksinomaan suulliseen viestintään. Vasta kun ne kehittyvät kreoleiksi, syntyy tarve kirjoitusjärjestelmälle.

vaikeus