”myötätunto” on useimmin Koraanissa esiintyvä sana. Jokainen sen 114 luvusta, lukuun ottamatta yhdeksättä lukua, alkaa rukouksella ’ Jumalan, Sääliväisen, armollisen…’, kuitenkin suuri osa lisääntyvästä väkivallasta ja terrorismista, jonka kanssa elämme nykyään, voidaan lukea muslimien syyksi. Miten voimme hyväksyä tämän selvän ristiriidan?
vihaiseen, rankaisevaan Jumalaan uskovia uskonnollisia ääriaineksia, jotka näkevät itsensä tämän Jumalan asiamiehinä, löytyy valitettavasti sekä islamilaisesta että kristillisestä perinteestä, minkä amerikkalainen kirjailija ja oppinut Wendell Berry on hyvin todennut….. (eräät Koraanin ja Raamatun opetuslapset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka nimittävät itsensä jumalallisen vihan asiamiehiksi, ja niihin, jotka ymmärtävät itsensä kutsutuiksi jumalallisen armon asiamiehiksi……
on tavattoman viehättävää ajatella itseään Jumalan vihan välittäjänä; vihassa on joitakin voimakkaita nautintoja, varsinkin jos Oman vihan voidaan olettaa olevan yhtäpitävä Jumalan vihan kanssa, ja myös vihaisen omavanhurskauden käyttäminen mittapuuna toisten ihmisten tuomitsemiseksi. Tämä nautinto perustuu välttämättä matalimpaan itsetuntemukseen.”
suurin osa Tietämyksestämme islamista tänä päivänä tulee meille Muslimiterroristien tekemien kauhutekojen raportoinnin sekä ääriliikkeiden ja kiihkomielisten ainesten julistusten kautta. Mutta me lännessä olemme usein tietämättömiä siitä, että myötätunto ja rakkaus ovat islamin ydin sellaisena kuin se ilmaistaan Koraanissa. Onko Koraanissa väkivaltaisia tekstejä? Joosuan kirja ja jotkin psalmit ovat tosiaan erinomaisia esimerkkejä raamatullisesta väkivallasta, kuten on juutalais-kristillisen perinteen raamatussakin. Uskonnollisen fundamentalismin pääsyitä on juuri näiden tekstien kirjaimellinen lukeminen kaikissa kolmessa Abrahamilaisessa perinteessä: corruptio optimae pessima, ’ parhaiden turmeluksesta tulee kaikista pahin.”
muslimien uskon ytimessä on tawhidin eli ykseyden Pää. Tätä ykseyttä eli ykseyttä on kuvailtu sellaiseksi, joka hallitsee islamissa mieltä, kun taas sydän liittyy olennaisesti myötätunnon käsitteeseen. ”Armoni kattaa kaiken” (Koraani 7:156). ”Armoni menee vihani edelle” (hadith qudsi, sanonta, jossa Jumala puhuu profeetan kautta). Islam näkee rakkauden ja myötätunnon tunteet, ’com passio’ – kyvyn tuntea toisen kanssa, ilmauksina kaikkien ihmisten yhteenliittyneestä ykseydestä, heijastaen Jumalan ykseyttä ja ykseyttä.
Koraanissa puhutaan usein Jumalan suunnitelmasta erilaisuuden suhteen ja erilaisuuden hyvyydestä osana tätä suunnitelmaa. ”Oi ihmiskunta, me olemme todellakin luoneet teidät mieheksi ja naiseksi ja tehneet teistä kansakuntia ja heimoja, jotta te oppisitte tuntemaan toisenne ”(49:13); ” ja jokaisella yhteisöllä on suunta, josta hän antaa niiden kääntyä sitä kohti. Kilpailkaa sen tähden keskenänne hyvien tekojen tekemisessä. Missä ikinä olettekin, Jumala kokoaa teidät kaikki hänen luokseen.” (2:148)” uskonnossa ei ole pakkoa ”(2: 256);”Totisesti, ne, jotka uskovat, ja Juutalaiset, ja kristityt ja sabalaiset – jokainen, joka uskoo Jumalaan ja tuomion päivään ja toimii hyveellisesti, saavat palkkansa Herraltaan; mikään murheen pelko ei kohtaa heitä”. (2: 62) ja ”joka pelastaa yhden ihmisen hengen, on oleva kuin hän olisi pelastanut koko ihmiskunnan” (5:32)
islamin suuret mystiset kirjoittajat, suufit, kirjoittivat jatkuvasti rakkaudesta ja myötätunnosta välttämättöminä Muslimin hengelliselle polulle. Rakkautta he kuvailevat kaikkien epäkohtien lääkkeeksi ja olemassaolon alkemiaksi; rakkaus muuttaa köyhyyden rikkaudeksi, sodan rauhaksi, tietämättömyyden tiedoksi ja helvetin taivaaksi.
Jalal al-Din Rumi, joka syntyi nykyisen Afganisthanin alueella vuonna 1207 jKr.on kiistatta länsimaissa tunnetuin kaikista suurista Suufilaisista kirjailijoista. Rumi toteaa, että vaikka rakkaus on suufilaisuudessa keskeistä, se on jotain, joka täytyy kokea tullakseen ymmärretyksi. ”Rakkaus ei voi sisältyä puhumiseen eikä kuuntelemiseen. Rakkaus on valtameri, jonka syvyyksiin ei voi laskeutua……Rakkautta ei voi löytää oppineisuudesta eikä tieteestä, kirjoista ja sivuista…..rakkauden ydin on mysteeri, jota ei voi paljastaa”. (Diwan-i-Shams-i Tabrizi)
Rumi muistuttaa meitä myös siitä, että rakkauden sanoma sisältää erilaisuuden ja minuuden transsendenssin omaksumisen; tämä transsendenssi on paitsi islamilaisen hengellisyyden, myös kaiken todellisen hengellisyyden ydin.
” Tulkaa, jotta voimme puhua toisillemme hengestä henkeen, puhua toisillemme tavalla, joka on piilossa silmiltä ja korvilta.
Naurakaamme ilman huulia ja hampaita aivan kuten ruusutarha.
puhukaamme ilman huulia ja suuta aivan kuten ajatus.
kertokaamme maailman salaisuus kokonaan suu kiinni ’Aql al-Awwalin (ensimmäinen äly) tasona ja tietoisuudessa Jumalan olemassaolosta.
kukaan ei puhu itsekseen kovalla äänellä. Koska olemme kaikki yhtä, huutakaamme toisillemme lämmöstä ilman suuta ja huulia………….Luopukaamme kielellämme käydystä keskustelusta ja värisyttäkäämme sydäntämme.”(Divani-I Kabir)
olen pannut pois kaksinaisuuden: olen nähnyt kaksi maailmaa yhtenä……
(Divan-i-Shams-i-Tabriz)
rommia lähes sata vuotta edeltänyttä Abu Bakr Muhammad Ibn Arabia (1165-1240), joka syntyi Andalusiassa Etelä-Espanjassa, pidetään yhtenä islamilaisen mystisen perinteen suurimmista kirjailijoista. ”Kosmisen sydämen ”runoilijana tunnettu hän puhuu meille’ kärsimyksen syvempien perusteiden löytämisestä sydämen avaamisesta’…. ”Näin ihminen, joka ymmärtää kärsimyksen merkityksen, lisää rakkaudellista myötätuntoaan tuskaista kohtaan, niin hänet palkitaan….tämä johtuu siitä, että (kuten arabialainen sananlasku asian ilmaisee)”jokainen kostea sydän on jumalallinen palkinto”.
”mystinen Ka’ ba on olemisen sydän. Hänelle on sanottu: ”temppeli, joka sisältää minut, on sinun sydämessäsi.”Jumalallisen olemuksen mysteeri ei ole mikään muu kuin sydämen temppeli, ja hengellinen pyhiinvaeltaja kiertää sydämen.” (Tarjuman al-ashwaq)
”rakastetusta tulee peili, joka heijastaa mystisen rakastajan salaisia kasvoja, kun taas rakastajasta, joka on puhdistettu egonsa peittävyydestä, tulee vuorostaan rakastetun ominaisuuksien ja tekojen peili.”(Futtihtt al-Makkiyya)
(ajatusta sielusta peilinä, joka heijastaa Jumalan kuvaa, olivat aiemmin käyttäneet varhaiskristilliset mystikot, erityisesti Efraim Syyrialainen ja Evagrius.)
” Oi marvel! puutarha liekkien keskellä … sydämeni on tullut kykeneväksi kaikkiin muotoihin. Se on gasellien niitty ja luostari kristityille munkeille, temppeli epäjumalille ja Pyhiinvaeltajan Ka ’ balle, lain Pöydät ja Koraanin kirja. Tunnustan rakkauden uskonnon, ja mihin suuntaan sen ratsu ottaakaan, rakkaus on minun uskontoni ja uskoni.”(Tarjuman al-Ashwaq)
lopulta Abū Ḥāmid Muḥammad ibn Muḥammad Al Ghazali (1058– 1111) syntyi Persiassa. Teoksessaan ” veljeyden velvollisuudet ”Al Ghazali puhuu rakkauden välttämättömyydestä” toista” kohtaan ja siitä, kuinka rakkauden kautta koko ihmiskunta on Jumalan ykseyden syleilyssä kaikessa luomakunnassa:
” tiedä, että maailma on yksi vaihe matkalla Korkeimman Jumalan luo. Kaikki tällä asemalla ovat matkustajia. Koska tämän matkailijakaravaanin matkan kohde on sama, he ovat kaikki yhtä. Heidän keskuudessaan täytyy olla ystävyyttä ja ykseyttä sekä keskinäistä apua……………. ne, jotka rakastavat toisiaan Jumalassa, he ovat Jumalan, Korkeimman, ystäviä.”(The Duties of Brotherhood, in the alchemy of Happiness, Book XV)
omana aikanamme voimme löytää samankaltaista hengellistä ajattelua suufilaisten kirjailijoiden teoksista, kuten Reza Shah-Kazemi, ”the Other in the Light of the One”; ”polut sydämeen ”ja” Seeing God Everywhere ”tai Seyyed Hossein Nasr,”tieto ja pyhä” ja ”islamilainen Hengellisyys”.
Egyptin viimeaikaiset tapahtumat, huolimatta koptilaiseen katedraaliin tehtyyn iskuun liittyvän väkivallan kauhuista, ovat antaneet meille esimerkin islamilaisesta rakkaudesta ja myötätunnosta toiminnassa. Vaikka kristityt yhteisöt Egyptissä olivat ennen islamin saapumista, muslimiväestö on nyt selvä enemmistö. Aivan viime aikoihin asti yhteisöt ovat eläneet ja palvoneet rinnakkain lähes 1400 vuoden ajan, minkä uskonnollisen fundamentalismin suhteellisen äskettäinen nousu on vaarantanut. Kun itsemurhapommittaja kuitenkin hyökkäsi uudenvuodenpäivänä Aleksandriassa sijaitsevaan koptilaiseen kahden pyhän katedraaliin aiheuttaen 23 ihmisen kuoleman, Muslimiviranomaiset tuomitsivat iskun ja vetosivat yhteisöihinsä kristittyjen naapureidensa suojelemiseksi. Tämän seurauksena tuhannet Egyptin muslimit laskeutuivat Koptikirkkoihin suojellakseen kristittyjä palvojia joulunvieton aikana; muslimiväestön poikkeuksellinen asenne lahkolaisväkivaltaa vastaan.
meneillään olevan demokratiamyönteisen vallankumouksen väkivallattomissa mielenosoituksissa Egyptin lipun rinnalla liehui vihreä lippu, jossa näkyy risti ja puolikuu, joka symboloi kristittyjen ja muslimien yhtenäisyyttä taistelussa brittihallinnon kumoamiseksi. Muslimi imaami ja Koptilainen pappi ovat yhdessä puhuttaneet mielenosoittajia aukiolla julistaen ”yhdessä me seisomme, me olemme kaikki egyptiläisiä.”
elämme vaarallisia aikoja, jolloin uskontojen välinen vuoropuhelu ei ole enää ylellisyyttä vaan välttämättömyys. On tullut kiireelliseksi tehdä yhteinen asia Muslimiveljiemme ja-siskojemme kanssa, jotka ovat yhtä kauhistuneita ja peloissaan tästä väkivallasta kuin mekin. Väkivallalle ei ole yhtä yksinkertaista selitystä, eikä se rajoitu islamiin, mutta kuten eräs huomattava muslimi äskettäin selitti, meidän länsimaissa pitäisi ymmärtää, että islamilainen maailma tuntee olevansa saarrettu ja kohtaavansa monia esteitä ja haasteita; haasteita, kuten kolonialismin vaikutukset, joita seuraa nykyinen lännen Ylivalta; tiettyjen muslimien militanttimuotojen ja modernisaation polarisoituminen; ja pyhien tekstien tulkitsemisen vaikeat ongelmat.
ehkä yksinkertaisin ja tehokkain vuoropuhelun muoto on ystävyys; lähestyä ”toista” avoimin mielin ja aidon tiedustelun hengessä. Suhteet voivat jäädä jopa puhtaasti yhteiskunnalliselle tasolle, jossa voidaan tutkia yhteisiä intressejä, kuten perheasioita tai urheiluharrastuksia. Hyvä esimerkki tästä on imaamien ja pappien krikettiottelu, joka järjestetään vuosittain Bradfordissa Pohjois-Englannissa. Koska olen asunut joitakin vuosia muslimiyhteisön kanssa Bradfordissa, olen oppinut tuntemaan ja rakastamaan islamilaista perinnettä. Muslimiystäväni ovat kilttejä, hartaita ja uskovaisia. Suureksi yllätyksekseni huomasin, että mitä enemmän opin tuntemaan islamilaista perinnettä, sitä enemmän se vahvisti kristillistä uskoani. Tämä vaikutti täysin paradoksaaliselta, kunnes kysyin neuvoa muilta kristityiltä kollegoilta, jotka työskentelevät uskontojen välisessä vuoropuhelussa, ja totesin heidän olevan samaa mieltä. Jotta todellinen vuoropuhelu olisi tehokasta, sen on perustuttava lujaan oman identiteetin tunteeseen, siihen ei kuulu jonkin parantuneen keskitien etsiminen, vaan siinä tunnustetaan moninaisuus ja kunnioitus ”toista kohtaan kuin toista” kohtaan.
Mahatma Gandilla oli loistava suunnitelma vuoropuhelulle muiden kuin omien perinteiden kanssa, mikä mahdollisti ”toisen” lähestymisen ilman ylemmyydentunnetta tai piilotettua agendaa. On myös tärkeää olla etsimättä aina yhtäläisyyksiä, joissa perinteet tuntuvat koskettavan.
Ghandin ohjeet olivat yksinkertaisesti:
1 Yritä löytää muista uskonnoista, mikä on tärkeää perinteellesi, esimerkiksi Koraanista, katso Exodusta, tarinaa Joosefista, Mariasta, Jeesuksesta jne.
(me kristityt olemme usein tietämättömiä Jeesuksen ja Neitsyt Marian merkityksestä muslimeille. ”Muista, kun enkeli sanoi:’ oi maria! Totisesti Jumala ilmoittaa sinulle sanan häneltä: hänen nimensä on Kristus Jeesus, Marian poika, joka on kuuluisa tässä ja seuraavassa maailmassa ja yksi niistä, jotka pääsevät lähelle Jumalaa.”(3:45); ” Jeesus, Marian poika, on Jumalan apostoli, ja hänen sanansa, joka välittyy Mariaan, ja henki lähtee itsestään.”(4:171)
2 Etsi toisesta perinteestä jokin puoli, jonka kanssa olet eri mieltä tai et ymmärrä. Etsi asiantuntija, joka selittää sen sinulle.
3 keskitä kaikki kritiikki ensin omaan perinteeseesi.
vuonna 2007 suuri joukko Muslimioppineita julkaisi tutkielman ”a Common Word Between Us and You”. Tämä asiakirja on kädenojennus kristinuskolle ja valtava edistysaskel näiden kahden uskonnon välisissä suhteissa. Se voi vierailla osoitteessa: http://www.acommonword.com/
ne meistä, jotka harjoittavat mietiskelevää rukousta ja tutkivat mystistä perinnettämme, ovat etuoikeutetussa asemassa kohdatessaan transsendentaalisen islamin sen Suufilaisessa perinteessä. Sydämen rukous on olennainen osa sekä kristillistä että islamilaista mystistä perinnettä. Jos ryhdytään vuoropuheluun, joka ajautuu umpikujaan näennäisesti sovittamattomien teologisten kantojen vuoksi, niin se merkitsee Jumalan salaisuuden kieltämistä tai sivuuttamista. Kuten Pyhä Augustinus ilmoitti meille, näemme Jumalan ’sydämen silmän’ kautta ja tänään, enemmän kuin koskaan, koko maailma tarvitsee kipeästi ’sydämen tietoa’,
Sheelah Treflé Hidden
Lontoo