romanttisen runouden piirteitä, jotka tekevät siitä erilaisen kuin uusklassinen Runous

romanttinen runous alkoi englantilaisessa kirjallisuudessa uusklassista ajan runoutta vastustavana liikkeenä. Sellaiset runoilijat kuin William Wordsworth, Percy Bysshe Shelley, Samuel Taylor Coleridge, John Keats, Lord Byron ja jotkut muut esittelivät runoutta, joka oli tyyliltään, aiheeltaan ja herkkyydeltään erilainen kuin John Drydenin ja Alexandar Popen. Romanttisen runouden aikakautta käsitellään myös nimellä ”paluu luontoon”, joka kesti noin 1800-1850. Romanttiset runoilijat painottivat mielikuvitusta, intohimoa, tunnetta, luontoa ja tavallisten ihmisten elämää, joista tuli romanttisen runouden piirteitä. Siinä missä Uusklassiset runoilijat painottivat järkeä ja sanailua, vastakohtana romanttisille runoilijoille.

tämän ajan romanttinen runous painotti myös erityisesti humanitaarisuutta, veljeyttä, tasa-arvoa, vapautta ja yksilön vapautta. Romanttisen runouden toinen tärkeä piirre on vapautuksen hakeminen 1700-luvun levottomasta rauhattomuudesta keskiajan elämään. Romanttisen runouden alkua leimaa William Wordsworthin vuonna 1798 julkaisema Lyrical Ballad’. ”Lyyriset balladit oli Wordsworthin ja Coleridgen säveltämä kokoelma uutta runotyyliä. Nämä runot kirjoitettiin arkikielellä ja niihin liittyi monenlaisia aiheita, kuten lintuja, merimiehiä, maisemaa ja muita. Esipuheessa Wordsworth huomautti, että hänen mukaansa:

Runous on voimallisten tunteiden spontaania ylivuotoa: se saa alkunsa rauhallisuudessa muistelluista tunteista.

romanttisen runouden piirteitä-

suuri runoilija esitti monia kohtia, joista tuli romanttisen runouden piirteitä.

(a) reaktio uusklassismia vastaan-

romanttisen runouden alku oli uusklassista runoutta vastustava liike. Sitä leimasi voimakas reaktio ja protesti asetettujen normien ja tapojen kahlitsemista vastaan. Uusklassinen runous oli älyn ja järjen tuote, kun taas romanttinen runous on enemmän tunteen tuote. Romanttinen runous on siis vastakohta uusklassiselle runoudelle.

(b) tunteet-

romanttinen runous pursuaa tunnetta. Romanttiset runoilijat painottivat subjektiivisten tunteiden ilmaisemista, ja runon muoto on yleensä runoilijoiden henkilökohtainen kokemus ja itsetutkiskelu. Esimerkiksi Wordsworthin kuvaus yksinäisestä, kauniista tytöstä, joka laulaa kansanlaulua niittäessään peltoja, tulee hänen kuuluisaksi runokseen ”the Solitary Reaper”. Samoin” narsisseja ” on Wordsworthin runo, joka kuvaa venyvien kauniiden kukkien kauneutta, josta runoilija muistuu mieleen istuessaan huoneessaan, monta päivää sen jälkeen, kun hän oli vieraillut näissä maisemissa. Romanttiset runoilijat päättivät ilmaista runojensa kautta monenlaisia tunteita, mikä puuttui kokonaan uusklassisesta runoudesta.

(c) melankolinen sävy-

se on yksi romanttisen runouden oleellisista elementeistä. Romanttiset runoilijat panevat sen usein runoihinsa. Se on myös tärkeä inspiraation lähde romanttisille runoilijoille. Kirjassa ’ ”Oodi satakielelle, Keats kirjoitti:

……………………………………………for many a time

I have been half in love with easeful Death,

Call’ d him soft names in many a mused rhyme,

To take into the air my quiet breath;

Now more than ever seems it rich to die,

To stop upon the midnight with no pain.

(d) mielikuvitus-

tunteiden lisäksi myös romantiikan Runoilija0 langettavat runoissaan runsaasti mielikuvitusta ja mystiikkaa. Coleridgea arvostetaan hänen voimakkaiden mielikuvituksellisten voimiensa vuoksi. Runoilija kutsui sitä ”epäuskon halukkaaksi keskeyttämiseksi”, joka sai hänet luomaan runoja oudoista, yliluonnollisista ja hämäristä. Hänen teoksensa, kuten ”The Rime of Ancient Mariners ”ja Kubla Khan”, esittelevät runoilijan nerokkuutta luoda uudelleen mielikuvitusmaailma, jossa6 on pakottavia hahmoja ja uskomattomia asetuksia. John Keatsin sanoin:

sen, mitä mielikuvitus pitää kauneutena, täytyy olla totuus.

Romanttiset runoilijat käyttivät” tiettyä mielikuvituksen väritystä ” esittääkseen tavalliset aiheet epätavallisina, mystisinä ja joskus yliluonnollisina.

(e) luonto

toinen tärkeä piirre romanttisessa runoudessa on luonto. Romanttiset runoilijat siirtyivät pois betonisilta ja ahtailta kaupunkikaistoilta niityille, merille, vuorille ja laaksoihin. Runoilijat poimivat luonnon eri puolia ja panevat sen joka kerta uuteen muotoon. Mutta luonto on edelleen kaiken romanttisen runouden henki. Wordsworth tunnetaan yleisesti ”luonnon runoilijana” hänen runonsa edustavat hengellistä sidettä luontoäidin kanssa, joka on lempeä, hoivaava voima koko ihmiskunnalle. Keats näkee luonnon kauneudentajun ja hänen monet ”Oodinsa” heijastavat hänen runollista herkkyyttään. Luonnon maailma on Shelleyn runoudessa villimpi ja joskus julmempi. Romanttiset runoilijat hakevat luonnosta inspiraatiota, opetusta ja mielikuvitusta.

(f) Supernaturalismi

Yliluonnollinen elementti on helposti jäljitettävissä useimmissa romanttisissa runoilijarunoissa. Esimerkiksi-Samuel Taylor Coleridge on johtava romanttinen runoilija tässä suhteessa, ja” kubla khan ” on täynnä yliluonnollisia elementtejä.

(f) yleinen sanoitus (helposti ymmärrettävä)-

romanttinen runous erottuu myös sanoituksellaan. Runoilijat kirjoittivat ”valikoidulla kielellä, jota ihmiset todella käyttävät”. Enimmäkseen melankoliseen sävyyn kirjoitettua romanttista runoutta leimaa ”ilmaisun yksinkertaisuus”. Runoilijat käyttivät runsaasti henkilöitymistä, kuvastoa ja vertailua, mutta kieli oli sellainen, jota tavalliset ihmiset saattoivat ymmärtää. Romanttiset runoilijat väittivät, että uusklassisen runouden sanoitus oli ylittämätöntä rahvaalle ja muuttui proosalliseksi suuressa määrin. Niinpä Romanttiset runoilijat hylkäsivät Drydenin ja Popen tarpeettomat kielenkannat ja made alkoivat käyttää kieltä ja mittaria suoraviivaisesti. Runoilijat kuitenkin varmistivat, ettei Koruton kieli ollut ala-arvoista tai vulgaaria melko rytmisen ilmaisuvoimaista.

lopuksi voidaan sanoa, että se oli yritys paeta Augustan ajan mahtailevaa intellektualismia. Runoilijat sisällyttivät ” luonnomme ensisijaiset lait ”korostaakseen” sydämen olennaisia intohimoja ”käyttämällä”matalaa ja maalaismaista elämää”. Sitä yhdistivät Ranskan vallankumouksen (1789) liberaalit ideologiat. Niinpä romanttinen runous toi mukanaan uuden aikakauden pelkistettyjä, mystisiä ja lyyrisiä runoja, jotka tarjosivat lukijoille ”välitöntä mielihyvää”.

FAQ romanttisen runouden piirteistä