koulukunnat ovat yhtä mieltä siitä, että rukousten lyhentäminen (qasr) matkan aikana rajoittuu pakollisiin neljän rak ’ än rukouksiin. Siksi zuhr -, ’asr-ja’ isha ’- rukoukset suoritetaan Aamurukouksen tavoin kahtena rak ’ ah-rukouksena. Koulut ovat eri mieltä siitä, onko qasr pakollinen matkan aikana vai onko sen ja complete Salatin välillä vaihtoehto?
Hanafit ja imaamit tarkkailevat: Se on pakollinen ja se on suoritettava.
muut koulukunnat toteavat: on olemassa vaihtoehto ja henkilö voi joko suorittaa sen qasr tai suorittaa sen loppuun.
Qasr-ehdot
Qasr-ehdot edellyttävät seuraavia ehtoja:
1. Yksimielisyys vallitsee siitä, että tietyn matkan matkustaminen on ehto. Etäisyys hanafien mielestä on 24 parasangia matkasuunnassa; tämän alapuolella qasr ei ole sallittu.
imaamit katsovat sen olevan 8 parasangia matkasuunnassa tai edestakaisin yhdessä.1
Hanbalit, Malikit ja Shafi ’ isit pitävät sitä 16 parasangina vain matkasuunnassa, vaikka ei ole väliä, onko kuljettu matka pienempi kuin tämä matka kahdella maililla (malikien mielestä kahdeksan mailia).
a parasang on yhtä kuin 5,04 km (al-Fiqh ’ala al-madhahib al – ’arba’ ah, vol. 4, ”mabhath shurut al-qasr”).
näin ollen hanafien, kolmen muun koulun ja imaamien mielestä vähimmäisetäisyys on 120,96 kilometriä, 80,64 kilometriä ja 40,32 kilometriä.
2. Koulut ovat yhtä mieltä siitä, että aikomuksen matkustaa koko matka olisi oltava läsnä matkan alussa ja että ”seuraajan” – kuten vaimon, palvelijan, vangin tai sotilaan – aikomus on riippuvainen hänen seuraamansa ”komentajan” aikomuksesta, edellyttäen, että komentajakapteeni tietää tämän komentajan tai johtajan aikomuksen; tietämättömyyden sattuessa hän suorittaa salat kokonaisuudessaan.
3. Qasr ei ole neljän koulun mielestä Pätevä muuten kuin jätettyään kaupungin rakennukset taakseen.
imaamit tarkkailevat: Rakennetuilta alueilta poistuminen ei riitä, vaan on välttämätöntä, että joko kaupungin muurit katoavat näkyvistä tai sen adhan ei kuulu. Raja, jonka he ovat asettaneet matkan alkamiselle, on myös raja sen päättämiselle; eli jos henkilö on palaamassa takaisin kotiin, hänen oletetaan rukoilevan qasria, kunnes hän näkee kaupunkinsa muurit tai pystyy kuulemaan sen adhanin.
4. Matkan pitäisi olla oikeutettu tarkoitus. Siis jos se on laitonta tarkoitusta varten, kuten matka vuoksi tehdä varkaus, jne. hän ei saa rukoilla qasria kaikkien koulujen mielestä, lukuun ottamatta Hanafeja, jotka toteavat: hän rukoilee qasria kaikilla matkoilla, vaikka matka olisi laiton; korkeintaan hän tekee syntiä tekemällä lainvastaisen teon.
5. Neljän koulukunnan mielestä matkaaja ei saa rukoilla jama ’ ässa, jota johtaa paikallinen imaami tai muu Matkaaja, jonka salat ovat täydelliset. Jos hän tekee niin, se on wajib hänelle suorittaa täydellinen salat.
imaamit eivät hyväksy tätä ehtoa ja pitävät pätevänä, että henkilö, jonka salat ovat täydelliset, rukoilee qasr-rukousta rukoilevan henkilön takana ja päinvastoin, edellyttäen että kukin suorittaa oman velvollisuutensa. Jos siis matkailija rukoilee paikallisen asukkaan takana Zuhr -, ’asr-ja’ isha-rukouksia, hän esittää kaksi rak ’ ää ja tashahhudia imaamin kanssa ja sanoo taslimin erikseen imaamin jatkaessa salatiaan sen loppuun asti. Ja jos paikallinen henkilö rukoilee matkaajan takana, hän suorittaa kaksi rak ’ää Jama’ ah: ssa ja suorittaa salatinsa jäljellä olevan osan yksitellen.
6. Qasrin niyyah on välttämätön salatille. Siksi jos henkilö rukoilee tekemättä niyyah qasr, hän suorittaa että salat täydellinen mielestä Hanbalis ja Shafi ’ is.
Malikis-tila: riittää, että Qasrin niyyah tehdään matkan ensimmäisessä qasr-salatissa, eikä sitä tarvitse toistaa jokaisessa salatissa.
Hanafit ja imaamit tarkkailevat: Qasrin niyyah ei ole edellytys sille, että qasrista tulee wajib, joten jos hän ei tee sitä, hänen on suoritettava se täydellisesti, koska aikomukset eivät muuta velvollisuuden todellista asemaa. Lisäksi tällainen henkilö on tarkoittanut matkan alusta asti. Imaamit kuitenkin sanovat: jos matkailija aikoo yöpyä tietyssä paikassa ja muuttaa myöhemmin mielensä, hän tarjoaa qasrille niin kauan kuin tämä ei ole suorittanut yhtään täydellistä salat-esitystä. Jos hän siis suorittaa edes yhden täydellisen Salatin ja muuttaa sitten suunnitelmaansa jäädä sinne, hän jatkaa Salatin suorittamista kokonaan.
7. Hänen tarkoituksensa ei tulisi olla olla yhtäjaksoisesti yhdessä paikassa: viisitoista päivää Hanafien mielestä, kymmenen päivää imaamien mielestä ja neljä päivää Malikien ja Shafi ’ isien mielestä, ja ajanjakso, jonka aikana yli 20 salaattia tulee Hanbalien mielestä wajibeiksi. Imaami lisää vielä: jos hän ei pysty päättämään, kuinka kauan hän viipyy tietyssä paikassa, hän jatkaa Qasr: n suorittamista kolmenkymmenen päivän ajan, ja tämän jakson jälkeen on wajibin vuoro suorittaa täydellinen salat, vaikka se sattuisikin olemaan yksittäinen.
8. Matkustajan työn luonne ei saisi edellyttää jatkuvaa matkustamista – esim.sellaisen, joka palkkaa kuormajuhtansa, tai sellaisen elinkeinonharjoittajan, jonka ammatti vaatii jatkuvaa matkustamista – niin, ettei hän voi olla kotona määrättyä päivää. Vain Hanbalit ja imaamit ovat noudattaneet tätä ehtoa.
9. Matkailijan ei pitäisi olla kiertolainen, jolla ei ole kiinteää taloa ja joka liikkuu jatkuvasti paikasta toiseen. Vain imaamit ovat nimenomaisesti ilmaisseet tämän ehdon.
10. Hanafit, Hanbalit ja Malikit tarkkailevat: Jos matkustaja muuttaa mieltään ja aikoo palata paikkaan, josta hän aloitti matkansa, jos hän ei ole kulkenut Qasr: n suorittamiseen vaadittavaa matkaa, hänen matkansa katsotaan päättyneeksi ja hän suorittaa salat loppuun. Mutta jos hän on kulkenut Shari ’ Ahin määräämän matkan, hän rukoilee qasria kunnes palaa takaisin synnyinpaikkaansa.
Shafi ’ isit sanovat: aina kun henkilö päättää matkansa aikana tumata takaisin, hän suorittaa salat-kokonsa (al-Ghazali, al-Wajiz, ”salat al-musafirin”). Tämä merkitsee sitä, että hän alkaa suorittaa salat täydellisenä paluumatkalla huolimatta siitä, että hän on matkustanut määrätyn matkan, koska maininnan puuttuminen kaikista ehdoista osoittaa osallisuutta ja yleisyyttä.
Imaamivaltio: jos joku luopuu matkastaan tai epäröi ennen kuin ehtii kulkea määrätyn matkan, hänen on wajibin tehtävä esittää rukouksensa kokonaan; ja jos määrätty matka on kuljettu, hän rukoilee qasr. Matkan tarkoituksen jatkuva läsnäolo on edellytys niin kauan kuin määrättyä matkaa ei ole kuljettu, mutta kun se on käyty läpi, kohde on pakostakin realisoitunut eikä sen olemassaolo enää riipu aikomuksesta.
koulujen kesken vallitsee yksimielisyys siitä, että jokainen Qasr: ään liittyvä ehto on myös edellytys paaston rikkomisen pätevyydelle matkan aikana, vaikka jotkut koulut ovat lisänneet muita ehtoja paaston rikkomisen pätevyydelle, joka mainitaan paastoa koskevassa luvussa. Imaamit eivät lisää muita ehtoja; he toteavat:
مران أار الران الرامان الران الران المان المان الرير
eli se, joka rikkoo paaston (matkustamisen seurauksena), suorittaa salat qasrina, ja se, joka suorittaa salat qasrina, rikkoo paastonsa.
kahden Salatin perättäiset suoritukset (Jam’)
Malik, al-Shafi ’i ja Ahmad pitävät matkustaessaan sallittuna Zuhr-ja ’asr-rukousten sekä maghribin ja’ Ishan ’ esittämistä peräkkäin joko edistämällä toisen suoritusta tai viivyttämällä toisen suoritusta. Abu Hanifah huomauttaa: Ei ole hyväksyttävää suorittaa kahta salatia peräkkäin matkan tekosyynä missään olosuhteissa.
’ edistämällä ’heidän perättäistä suoritustaan tarkoitetaan zuhrin ja ’asr-rukousten suorittamista zuhrille tarkoitetussa ajassa, ja’ viivyttämisellä ’tarkoitetaan heidän perättäistä suoritustaan’ asr: lle määritellyssä ajassa.
tietämättömyys ja unohdus
imaamit toteavat: sellaisen henkilön salat, joka tekee tarkoituksellisesti täydellisen salat matkan aikana, on batil, ja hänen oletetaan toistavan sen ada ”jos sen aika ei ole kulunut, ja qada”, jos se on kulunut. Mutta jos henkilö, joka on tietämätön siitä, että qasr on wajib, tekee niin, hän ei toista salat, riippumatta siitä, onko sen aika kulunut vai ei. Jos henkilö suorittaa sen täydellisenä unohduksesta ja muistaa sitten, kun sen aika ei ole kulunut, hän toistaa Salatin, ja jos hän muistaa sen sen jälkeen, kun sen aika on kulunut, hän ei toista sitä.
Imaami toteaa edelleen: jos Salatin aika asettuu, kun henkilö on kotona ja kykenee suorittamaan sen ja hän lähtee matkalle ennen sen suorittamista, hän suorittaa sen qasr. Mutta jos Salatin aika tulee henkilön ollessa matkoilla ja hän suorittaa sen vasta saavuttuaan kotimaahansa tai paikkaan, jossa hän aikoo viipyä kymmenen päivää, hän suorittaa Salatin kokonaisuudessaan. Näin ollen kriteerinä on aika, jolloin salat suoritetaan, eikä aika, jolloin siitä tulee wajib.
- 1. Edellyttäen, että hän palaa yhden päivän ja yhden yön aikana, koska tässä tapauksessa hänen matkansa on vienyt koko hänen päivänsä. Jotkut heistä sanovat: yksi pitäisi suorittaa qasr jos hän aikoo palata 10 päivän kuluessa.