Afganistanin sosiaalinen ja taloudellinen kehitys etenee hitaasti, sillä viimeiset 36 vuotta kestänyt sota, konflikti, miehitys ja miehitys ovat vaikeuttaneet sitä merkittävästi.
vuoden 2002 jälkeen on kuitenkin tapahtunut merkittävää yhteiskunnallista edistystä erityisesti koulutuksessa, terveydenhuollossa ja viestinnässä. Afganistan kehittyy kohti nykyaikaisempaa yhteiskuntaa, mutta kehitysvauhti vaihtelee maan eri osissa, erityisesti kaupunkien ja maaseudun välillä.
yhä useammin ihmiset ovat päässeet sosiaalipalvelujen piiriin, ja naiset ja tytöt ottavat paikkansa julkisessa elämässä, vaikka prosessi on hidas ja on pitkä matka tasa-arvoiseen osallistumiseen kodin ulkopuoliseen elämään.
on monia tulevaisuuden huolenaiheita. Kuinka suuri osa eri aloilla saavutetusta edistyksestä voidaan säilyttää tulevaisuudessa, kun ulkomaista apua vähennetään?
Maailmanpankin mukaan vuonna 2013 Afganistanin julkisista menoista 96 prosenttia rahoitettiin ulkomaisilla rahoittajilla. Tammikuussa 2014 Yhdysvaltain kongressi teki päätöksen puolittaa Yhdysvaltain apu, jonka osuus Afganistanille annettavasta taloudellisesta tuesta on huomattava.
kaikki Afganistania koskevat tilastot ovat parhaimmillaankin likimääräisiä pääasiassa kahdesta syystä. Ensinnäkään emme tiedä, kuinka monta ihmistä maassa asuu. Ero voi olla lähteestä riippuen 7-8 miljoonaa, mikä tarkoittaa, että kaikissa tilastoissa, joissa yksi muuttuja on populaatio, automaattinen virhetaso on 20-25 prosenttia. Toiseksi, tilastojen keruumenetelmät ovat erittäin riittämättömiä-ne koostuvat usein vain 8-10 piiristä (360 piiristä) tehdyistä kyselyistä, jotka sitten ekstrapoloidaan koko maan kattaviksi.
suurin osa (70%) väestöstä asuu maaseudulla kaupunkien ja taajamien ulkopuolella. Hallituksen 2000-luvun puolivälissä tekemän tutkimuksen mukaan maatalous on tärkein tulonlähde noin kolmannekselle väestöstä (maaseudulla asuvista noin puolet). Noin puolet maataloutta harjoittavista viljelijöistä on kotitarveviljelijöitä. Monet harjoittavat myös karjanhoitoa. Lisäksi on noin 2,5 miljoonaa paimentolaista, joista osa on asettunut pysyvästi asumaan.
Afganistan on YK: n kehitysohjelman (UNDP) inhimillisen kehityksen indeksin mukaan maailman 169: nneksi köyhin maa 187: stä, ja se on luokiteltu Aasian köyhimmäksi maaksi.
Maailmanpankin mukaan kolmasosa väestöstä elää alle 100 dollarin kuukausituloilla, ja vuonna 2014 keskitulo oli 670 dollaria ja Afganistan oli 171: s maailman 191 maasta. Ruotsissa keskitulo vuonna 2014 oli 61 600 dollaria ja naapurimaassa Pakistanissa 1 410 dollaria.
valtakunnallisesti vakava köyhyys on hieman vähentynyt viime vuosina. Koillis-Afganistanissa se on kuitenkin lisääntynyt dramaattisesti (noin kolmanneksesta puoleen väestöstä), kun taas köyhyys on vähentynyt pohjoisessa ja lännessä.
yhteiskunnallisia oloja koskevissa vertailevissa tutkimuksissa vuosina 2008 ja 2012 sekä köyhissä että ei-köyhissä perheissä monien elinolot ovat parantuneet puhtaan veden ja puhtaanapidon, sähkön saatavuuden, yhä useamman perheenpään osaavan lukea ja kirjoittaa, ja kaikki alaikäiset lapset käyvät koulua. Samaan aikaan kuilu köyhien ja paremmin toimeentulevien perheiden sosiaalipalvelujen saajien määrän välillä kasvoi. Tämä kun oli lisääntynyt pääsy molemmissa ryhmissä. Köyhien ja paremmin toimeentulevien välinen kuilu yhteiskunnassa on hyvin ilmeinen koulutukseen pääsyssä.
Maailmanpankin mukaan tuloerot kasvoivat. Vuosina 2008-2012 köyhimmän 20 prosentin tilanne väestöstä heikkeni, kun taas varakkaimman 20 prosentin elinolot paranivat.
kaupunkien köyhien määrä on kasvanut, vaikka kaupunkien ja maaseudun välinen kuilu on pysynyt tasaisena. Yksi syy on se, että monet köyhät muuttivat kaupunkeihin.
noin 4 viidestä köyhästä asuu maaseudulla. Köyhimmät alueet ovat vuoristossa Koillis -, itä-ja länsikeskisillä alueilla, joilla asuu puolet maan köyhistä.
alueiden välillä ei ole välittömiä köyhyyseroja ja monet köyhät asuvat varakkailla alueilla.
määrällisesti erittäin köyhiä on yhtä paljon keskisessä kuin koko koillisessa. Pelkästään Kabulin maakunnassa asuu miljoona erittäin köyhää ihmistä.
kehitys vuoden 2001 jälkeen on osoittanut, että myönteinen talouskehitys ei itsessään riitä vähentämään köyhyyttä maassa, vaan kehityksen on oltava osallistavampaa, todetaan Maailmanpankin raportissa syksyltä 2015.
noin kolmasosa väestöstä elää niin vakavassa köyhyydessä, etteivät he pysty hankkimaan elämän välttämättömyyksiä, kuten riittävää ravintoa. Miljoonat muut ihmiset elävät niin lähellä köyhyysrajaa, että he saattavat myös vaipua vakavaan köyhyyteen.
vuonna 2012 noin 40% työvoimasta työskenteli maataloudessa, noin 30% palvelusektorilla ja 10% rakennusteollisuudessa.
yli 40 prosenttia työvoimasta katsotaan joko työttömäksi tai alityölliseksi.
joka vuosi työmarkkinoille tulee noin 400 000 ihmistä.
vuoden 2001 jälkeen on luotu monia uusia työpaikkoja, mutta ne ovat jakautuneet epätasaisesti maantieteellisesti ja 80 prosenttia niistä on erittäin epävarmoja (päivätyöläisiä).
Naisten työmarkkinoille osallistuminen on erittäin vähäistä erityisesti kaupunkialueilla ja nuorisotyöttömyys on korkea.
väestönkasvu on ollut voimakasta ja laajat pakolaisten paluut Talebanin kukistumisen jälkeen vuonna 2001 (yli 5,5 miljoonaa ihmistä, pääasiassa Pakistanista ja Iranista) ovat vaikeuttaneet monien toimeentuloa, koska peltoala (noin 12% maasta) ei ole kasvanut. Kaupunkeihin on muuttanut miljoonia maaseudulla asuvia paluumuuttajia ja muita ansiovaikeuksista kärsiviä perheitä. Kabul kasvoi vuoden 2001 noin miljoonasta ihmisestä arviolta 5: een.5 miljoonaa vuonna 2008.
turvattomuus ja sotilasoperaatiot maan eri osissa sekä erilaiset luonnonkatastrofit ovat johtaneet noin miljoonaan maan sisäiseen pakolaiseen.
Pakistanissa on edelleen noin 2,5 miljoonaa Afgaanipakolaista (joista noin miljoona on rekisteröimättömiä pakolaisia tai laittomia maahanmuuttajia) ja noin 2 miljoonaa Iranissa (vähintään 1 miljoona rekisteröimättömiä pakolaisia tai laittomia maahanmuuttajia). Jo ennen sotaa Iranissa työskenteli laillisesti ja laittomasti yli puoli miljoonaa afgaania.
elättääkseen perheensä monet maaseudun miehet ja pojat tekevät kesäisin kausityötä kaupungeissa. Toiset matkustavat ulkomaille vierastyöläisiksi, lähinnä Iraniin ja Persianlahden maihin.
Afganistanin väestö on hyvin nuorta. Noin 70 prosenttia on alle 25-vuotiaita.
laajasta köyhyydestä, koulutetun työvoiman puutteesta ja valtion rajallisista resursseista huolimatta koulutusalan kehitys on ollut räjähdysmäistä. Todennäköisesti vertaansa vailla maailmassa. Koululaisten määrä on kasvanut vuoden 2001 noin miljoonasta (joista lähes 100 000 oli tyttöjä) noin 7-8 miljoonaan, joista noin 35 prosenttia on tyttöjä.
opetusministeriön mukaan koulussa oli vuoden 2015 alussa noin 11,5 miljoonaa oppilasta (joista 4,5 miljoonaa oli tyttöjä). Luvut sisältävät kuitenkin oppilaat, jotka ovat olleet poissa jopa kolme vuotta.
sodan alkaessa (1979) oli hyvin vähän tyttöjä kaupunkien ulkopuolisissa kouluissa. Monissa maakunnissa vain 1-3 prosenttia tytöistä kävi koulua. Vuonna 1979 maaseudulla alle prosentti yli 25-vuotiaista naisista oli käynyt koulua. Kukaan heistä ei ollut käynyt kansakoulua loppuun. Kaupungeissa lähes 12 prosenttia naisista oli käynyt koulua.
yliopistojen määrä on noussut vuoden 2001 noin tusinasta nykyiseen 124: ään, joista 34 on valtion ylläpitämiä, laadultaan vaihtelevia yliopistoja. Korkeakouluopiskelijoita on tällä hetkellä yli 120 000, kun vuonna 2001 heitä oli noin 8 000.
tämän nopean kasvun vuoksi laatu ei ole ollut hyvää sen paremmin kouluissa kuin yliopistoissakaan. Pätevistä opettajista, erityisesti naisopettajista, on huutava pula. Opettajia on pyritty kouluttamaan ja jo pätevöityneiden taitoja parantamaan, mutta menee vielä monta vuotta ennen kuin opetus on hyväksyttävällä tasolla kaikissa maan kouluissa.
maassa arvioidaan olevan noin 14 000 alakoulua, mutta taistelut, uhat ja turvattomuus ovat johtaneet monien koulujen sulkemiseen. Tammikuussa 2014 kerrottiin, että 550 koulua oli suljettu eri puolilla maata. Määrä muuttuu koko ajan riippuen eri alueiden paikallisesta tilanteesta.
aikuisten (yli 15-vuotiaiden) lukutaitoaste nousi 23,5%: sta (naiset 12%, miehet 32,4%) vuonna 2007 34%: iin (naiset 18%, miehet 50%) vuonna 2013. Maaseudulla on arvioitu, että 10% naisista ja 37% miehistä on lukutaitoisia.
terveydenhuolto on laajentunut merkittävästi vuodesta 2002 lähtien Bphs: n (Basic Packages of Health Services) kautta, joka on eräänlainen Afganistanin lääketieteellinen neuvosto, joka pyrkii tarjoamaan yhtenäiset terveysstandardit maakunnissa. Avustusjärjestöt tekevät tarjouksen kaksivuotisista sopimuksista voidakseen jatkaa sairaanhoitoa bphs: ssä. Joko koko maakunnassa tai piirikuntien ryppäissä. Vuonna 2001 noin 10 prosenttia väestöstä pääsi terveydenhuoltoon, kun nykyään arvioidaan, että yli 60 prosenttia väestöstä pääsee terveydenhuoltoon noin tunnin matkan päässä kotoa. Terveyskeskusten määrä kasvoi vuoden 2003 496: sta nykyiseen yli 22 000: een. Tuntematon määrä klinikoita ylläpitää erittäin heikkoa tasoa (mukaan lukien naishenkilökunnan puute) tai on joutunut sulkemaan toimintansa taistelujen vuoksi.
kätilöiden määrä on kasvanut vuoden 2002 467: stä nykyiseen noin 3 000: een. Ruotsin Afganistan-komitea on vastannut 300 kätilön koulutuksesta. Tarpeen arvioidaan olevan noin 8 000 kätilöä.
virallisten tilastojen mukaan vuoden 2001 jälkeen lapsikuolleisuus on laskenut joka neljännestä alle viisivuotiaana kuolleesta lapsesta 16 prosenttiin ja lapsikuolleisuus (alle 1-vuotiaat lapset) 165: stä 1 000 syntynyttä kohti 77: ään 1 000: ta kohti. Myös synnytykseen liittyviin sairauksiin kuolleiden naisten määrän sanotaan laskeneen jyrkästi. Vuonna 2002 1 600 kuolleesta 100 000 syntynyttä kohti 327 kuolleeseen 100 000 syntynyttä kohti. Näitä tietoja on käsiteltävä varoen virhemarginaalin ja käytettyjen tilastollisten keruumenetelmien vuoksi.
laajalle levinnyt köyhyys on johtanut siihen, että noin 40 prosenttia alle viisivuotiaista lapsista on kroonisesti aliravittuja (puolet vakavasti aliravittuja) ja yli kolmannes alipainoisia. Noin kolme neljäsosaa kärsii erilaisista mineraalipuutteista.
vuoden 2002 jälkeen tieinfrastruktuuria on korjattu ja laajennettu merkittävästi, mikä on parantanut terveydenhuollon saatavuutta ja maanviljelijöiden tuotteiden markkinoita.