Hi Tish,
It ’s a fakta that I’ ve literally been there since you was born, and I ’ ve sure, being my sister and all, you know that somewhere sulled inside In my head is a story we both tietoisesti tried to forget.
minkä takia olen yllättynyt, että valitsit minut tähän työhön.
katuminen ei ole vaihtoehto.
koko tämän prosessin ajan yritän parhaani jakaa ikimuistoisimmat hetkemme ja suihkuttaa sinulle ”iloisia ajatuksia”.
mutta minun on myönnettävä, että se tulee olemaan erittäin vaikeaa ottaen huomioon, että olin siellä, kun vielä juoksimme ympäri taloa alle alusvaatteisillamme, hyväntahtoisesti taistelemassa siitä duckysta potasta.
älä teeskentele, ettet muista.
Tish ja minä emme olleet aina niin läheisiä veljiä ja siskoja kuin nyt.
kasvaessamme olimme kuin kuka tahansa tavallinen veli ja sisko.
muistan kotitalouden, joka koostui paljolti loputtomista Tomin ja Jerryn tappeluista, lukemattomista rikkinäisistä leluista, joita heiteltiin toisiaan kohti, ja loputtomista huudoista ”MOOOOOOOOOM!! TESHAH VARASTI TAAS DIGIMONINI!”
niin kliseistä kuin se olikin, näin tapahtui.
hän sai vauvana lempinimen Lampaankyljys lihavista reisistään.
suuri osa nuoruudestani, jonka muistan, koostuu Tishin Sisun vihasta. Kun aloimme riidellä, hän ei koskaan myöntänyt tappiotaan. Riippumatta siitä, kuka oli oikeassa, hän tuli aina huoneeseeni sotkemaan kaappejani ja käveli ulos kuin pomo.
huutaa ” äiti!”oli kuin loputon huuto” Wolf!”. Se lakkasi toimimasta jonkin ajan kuluttua.
Tish oli sydämetön! Kaiken lisäksi hän oli moreso itsepäinen!
oli aikoja, jolloin hänen itsepäisyytensä meni hieman liian pitkälle.
lapsena yksi suurimmista taisteluista ylpeyden puolesta oli haulikon soittaminen etupenkillä. Kilpailu alkoi heti, kun laitoimme kengät jalkaan.
ikään kuin mikään ei olisi tärkeämpää kuin ottaa tuo etupenkki, me ryntäsimme autoon, asetimme käden kahvalle ja panimme toisen peppuun edes etäisesti tulemasta lähellekään-ensimmäisenä auton ovelle ehtineellä oli ilo projisoida tosielämän Hymiö ilman seurauksia!
😛
äiti teki yksinkertaisen säännön vinkumisemme vastapainoksi:vaihdoimme haulikot. Minä ratsastan sinne, Tish tulee takaisin. Ja päinvastoin.
No oli yksi kerta, kun olimme menossa paikalliselle keilahallille. Ulkomailta vierailulla ollut tätini kertoi haluavansa hankkia meille joululahjaksi omat keilapallot.
olimme haltioissamme.
juoksimme rutiininomaisesti ja saimme molemmat kiinni ovenkahvasta samaan aikaan. Tish työnsi minut pois ovesta, meni etupenkille ja lukitsi sen kiinni.
Tish ratsasti haulikolla viimeisenä. Oli minun vuoroni istua infront.
siinä me oltiin, huudettiin kuin kissat ja koirat. Tätini, joka tiesi äitini yksinkertaisen säännön, asettui puolelleni ja antoi Tishille uhkavaatimuksen.
”If you don’ t let Adam sit infront, you won ’ t get your own Christmas bowling ball.”
itsepäisyys on aina ollut yksi Tishin monista virheettömistä piirteistä. Ehkä istuminen infront oli tärkeämpää kuin keilapallo; ehkä hän ajatteli tätini bluffaa; ehkä hän ei vain voinut antaa hänen ylpeys.
kummallakaan tavalla hän ei hätkähtänyt.
sain sen keilapallon joululahjaksi.
Tish ei.
hän ei saanut minua unohtamaan sitä.
No en oikeastaan vihannut Tishiä. Viha on liian vahva sana. Sanoisin, että se oli kuolematon, mutta paljastava vastenmielisyys pikkusiskoani kohtaan.
tämän sanottuani kiitän vanhempiani siitä, että he loivat tämän siteen, jonka nyt jaamme.
Tish ja minä kävimme lukukausimaksun jälkeen yhdessä. Harrastimme samaa urheilua yhdessä. Jaoimme jopa unelman liittyä jonain päivänä Barney-dinosauruksen näyttelijäkaartiin.
vuonna 1998 äiti ja isä suunnittelivat, että me jäisimme tädin luo koulun lomille (sama täti, joka kielsi tishiltä keilapallonsa).
hän asui Saipanissa-pienellä saarella Guamin rannikolla.
kyseessä oli 18 tunnin lento Malesiasta, mukaan lukien ohilennot.
I oli 9; Tish oli 8.
siitä lähtien olemme olleet toistemme turvapeitteitä.
yksi muisto erottui muita enemmän.
se oli ensimmäinen vierailumme Walmartissa.
I kid you not, Walmart in Christmas oli luultavasti parempi kuin Toys R Us! Kaikki oli kauniisti koristeltua, valot kimaltelivat kaiuttimien laulaessa juhlasävelmiä.
parasta kaikista – jättimäiseen varastoon oli siroteltu leluja!
Walmartiin astellessamme silmiimme kiinnittyi ensimmäisenä käytävään keskitetty massiivinen Barney the Dinosaur-nukke.
epäröimättä juoksimme ylös ja nappasimme suurimman löytämämme Barney-nuken.
tämä Barney-nukke oli päätä pidempi kuin minä. Luultavasti kaksi päätä pidempi kuin Tish!
Barney oli tuplasti isompi!
kaksi tuntia elettiin unelmaa.
meillä oli ikioma lifesize Barney-nukke-raahaamassa sitä ympäri Walmartia kuin Barneyn itsensä tekemää nukkea.
olimme niin päättäväisiä, että lennätimme nuken mukanamme takaisin Malesiaan. Valitettavasti se tarkoittaisi lisäpaikkaa koneessa, mitä tätini kielsi jyrkästi.
sen sijaan alennimme luokitusta ja ostimme pienoisversiot.
siitä huolimatta olimme vielä riemuissamme!
Tish on aito ruokamies.
Tish rakasti aina ruokaansa.
hänen suosikkinsa oli ja on aina ollut paistettu kana.
KFC: ssä käynti oli aika tavallinen!
Om nom nom …
ruoasta puheen ollen, oli yksi kerta, kun Tish ja minä leikimme puutarhassa. Tish jahtasi toisiaan tarmokkaasti edestakaisin, eikä ollut vieras sille, että hänen kämmenensä ja sormensa väliin oli puristettu jotain syötävää.
tässä nimenomaisessa skenaariossa Tish kompastui jahdatessaan minua, kaatui maahan ja raapaisi poskeaan jalkakäytävälle asukkaan viemärikaivon viereen.
hän alkoi repiä, synkistellä, nyyhkyttää ja mutista sanoja, joita en osannut tulkita.
” Are you OK? Mikä hätänä?”Kysyin.
Glary eyed, hän katsoi ylös minua, sitten takaisin alas kaivoon – hänen sormensa osoittivat pieni esine alareunassa.
”VIIMEINEN KALAPALLONI!!!”hän itki.
jotkut saattavat sanoa Tishin olevan kova evästäjä. Lyö häntä päähän, niin hän lyö takaisin.
mutta minä tiedän todellisen Tishin. Vie hänen ruokansa häneltä ja odota eeppistä vesityötä.
asiat eivät juuri muuttuneet koko teinivuosinamme. Hän oli aina taustallani ärsyttämässä minua ja ystäviäni. (Naiivi kuin olin, vuosia myöhemmin Tish myönsi, että hän itse asiassa flirttaili useimpien kanssa).
ei vain sitä, vaan mitä tahansa siistiä uutta asiaa sain itselleni, hänen piti saada yhtä hyvin mitätöityä sen ”cool” – tekijä.
kuin kerran ostin tämän suloisen repun. Sellainen, jossa sidotaan hihna toisen olkapään yli ja Velcro sen rinnan yli. Se oli aika makea, täytyy sanoa – Musta selkälaukku, jossa on neonoranssi vuori.
luulin olevani paska. Tiesin olevani paska.
kun kävelin ulos kaupasta, pää pystyssä ylpeän uuden ostokseni kanssa, Tish kävelee ulos 5 minuuttia myöhemmin täsmälleen samalla laukulla, täsmälleen samalla tarranauhalla, joka pujottaa täsmälleen saman olkapään yli kuin minä.
oranssin vuorauksen sijaan se oli vaaleansininen.
” It ’s not the same Ko, mine’ s blue!”oli hänen syynsä.
en tainnut enää käyttää oranssia laukkuani.
siitä lähtien, kun laskeuduimme Australiaan, pakolliset velkakirjat, jotka tekivät meistä sisaruksia, ovat vuosien mittaan vain vahvistuneet.
se, että olimme erossa vanhemmistamme, opetti meitä luottamaan toisiimme muuhunkin kuin turvallisuuteen-silloin meillä oli toisemme vain perheenä.
lähdin vuotta ennen häntä. Olin silloin 14-vuotias. Loppuhetkillä kotimaassa oli vaikea päästää irti. Tish oli aina hymy kasvoillaan, sanomalla asioita, kuten ” You ’ re going to have so much fun in Australia!”tai” varmista, ettet tule takaisin sanoen MATE!”
*yskä * Look who ’ s talking now… *yskä*
en tiennyt, että voisin tuntea samanlaista surua kuin tunsin, kunnes olin lentokentällä viimeisinä minuutteina ennen lähtöä.
kun sanoin hyvästit äidille ja isälle, kyyneleet äidin silmissä turposivat äidin hyvästellessä ainoan poikansa. Pysyin vahvana. Silmiini tulee vain pisaroita.
vasta Tish tuli syleilyynsä, etten voinut olla huutamatta silmiäni.
Tish antoi minulle yhden elämäni suurimmista halauksista.
hänen silmänsä alkoivat kostua. Hänen ruumiinsa tärisi. Aivan kuin hän olisi sanonut fyysisesti: ”älä mene, minun tulee sinua niin ikävä” – mutta sanoja ei koskaan sanottu.
siinä vaiheessa tajusin jättäväni taakseni muutakin kuin perheeni.
olin jättämässä pikkusiskoni taakseen.
kasvoimme Tishin kanssa rinta rinnan.
olen nähnyt siskoni kasvavan nupusta kukkapenkkiin, kauniiksi ruusuksi hän, joka erottuu ylitse muiden, piikit mukaan lukien!
toivon, että tiedät, kuinka paljon järkeä olet tehnyt elämässäni ja kuinka paljon se merkitsee.
osoittaakseni kiitollisuuteni siitä, että olen ollut siellä viimeiset 21 vuotta, valmistin pienen yllätyksen.
hyvää 21-vuotissyntymäpäivää Tish!