koristeltu kehto
Kehtoseremonia eli telugunkielinen ”uyyalo lo veyyatam” tarkoittaa kirjaimellisesti vastasyntyneen vauvan sijoittamista kehtoon. Tämä on yksi vastasyntyneen vauvan ensimmäisistä tehtävistä, jota seuraa naama karanam eli nimeämisseremonia.
vanhoina aikoina vauva synnytettiin kotona keskivaimon avustuksella ja vastasyntynyt vauva pantiin suotuisana päivänä kehtoon. Elämäntapamuutoksen myötä vauvan synnytys tapahtuu synnytyssairaalassa ja hoitaja asettaa juuri syntyneen vauvan kehtoon muutaman tunnin sisällä synnytyksestä. Tätä ei kuitenkaan oteta huomioon. Perinteisesti kehtoseremoniaa vietetään 11.päivänä tai 21. päivänä toimituspäivästä. Toisin kuin perinteiset hindulaiset avioliitot ja kotia lämmittävä seremonia eli grihapravesam, kehtoseremoniaa ei tarvitse viettää suotuisana päivänä / aikana (eli sumuhurtham). On kuitenkin varmistettava, että vauvaa ei laiteta kehtoon, kun aika on epäedullinen, kuten ”durmuhurtam” / ”varjyam”.
Kehtoseremoniaa ei tarvitse välttämättä viettää vain 11.tai 21. päivänä, vaan sitä voidaan viettää mukavuuden mukaan / sopivana päivänä 3. kuukauteen asti. Perinteisesti tämä on sosiaalinen tehtävä, kun ystäviä ja sukulaisia kutsutaan siunaamaan vastasyntynyt vauva.
