protokolla voidaan määritellä tietoverkon sääntökokonaisuudeksi, jota käytetään datan käsittelyyn ja muotoiluun. Tietokoneissa nämä protokollat toimivat kuin yhteinen kieli, joka saattaa käyttää hyvin erilaisia laitteistoja sekä ohjelmistoja, jotta ne voivat keskustella keskenään. Kahden tietokoneen välinen tiedonsiirto onnistuu vain, jos ne käyttävät IP-protokollaa (Internet Protocol).
mutta jos jokin tietokoneista käyttää internet-protokollaa, ne eivät pysty keskustelemaan. Internetissä on saatavilla erityyppisiä protokollia, joita käytetään eri tarkoituksiin. Tässä artikkelissa käsitellään yleiskatsausta Verkkoprotokollasta ja sen toiminnasta.
mikä on verkkoprotokolla?
verkkoprotokollat ovat vain joukko sääntöjä, tietorakenteita & konventioita, joiden avulla määritellään, miten laitteet vaihtavat dataa samassa verkossa. Nämä protokollat mahdollistavat kahden eri laitteen keskustella keskenään lukuun ottamatta mitään eroja niiden sisällä prosesseja, suunnittelu, tai rakenne.
nykyisessä digitaalisessa viestinnässä verkkoprotokollat ovat avainasemassa, ja ne ovat myös tärkein syy siihen, että voimme keskustella helposti maailman ihmisten kanssa. Kommunikointi kahden laitteen välillä voi olla mahdollista näillä protokollilla, koska sisäänrakennetut esiohjelmoidut säännöt sisältyvät laitteiden laitteistoon ja ohjelmistoon.
verkkoprotokollat toimivat
ennen kuin ymmärrämme verkkoprotokollien käsitteen, meidän on ensin tunnettava OSI (Open Systems Interconnection) – malli. Avointen järjestelmien yhteenliittämisen malli jakaa tietoliikenneprosessin kahden verkkolaitteen kesken seitsemään kerrokseen. OSI-mallin 7-kerroksissa jokaiselle kerrokselle voidaan määrittää tehtävä, jossa seitsemän kerrosta on itsenäisiä, joten jokainen tehtävä voidaan suorittaa itsenäisesti.
OSI-mallissa seitsemän verkkokerrosta erotetaan kahteen ryhmään: ylemmät kerrokset, kuten 7, 6 & 5, kun taas alemmat kerrokset, kuten 4, 3, 2, & 1. Ylemmät kerrokset käsittelevät pääasiassa sovelluskysymyksiä, kun taas alemmat kerrokset käsittelevät pääasiassa tiedonsiirtokysymyksiä.
alla käsitellään verkkoprotokollien toimintaa OSI-mallin jokaisessa kerroksessa.
verkkoprotokollat OSI: ssä
Taso 7 (sovelluskerroksen verkkoprotokollat)
tämä on ihmisten ja tietokoneiden vuorovaikutuskerros, jossa sovellukset voivat käyttää verkkopalveluja.
Kerros 6 (esityskerroksen verkkoprotokollat)
tämä taso varmistaa, että datan muoto on käyttökelpoinen tai ei ole käytettävissä ja missä tietoja salataan
Kerros 5 (Session Layer-verkkoprotokollat)
Kerros 4 (Transport Layer-verkkoprotokollat)
tämä taso lähettää tiedot siirtoprotokollien, kuten UDP: n, kautta& TCP
Kerros 3 (verkkokerroksen protokollat)
tämä taso päättää ottaa fyysisen kaistan tietojen perusteella
Layer 2 (Data Link Layer Network Protocols)
tämä taso määrittää tietomuodon verkon yli
Layer 1: (Physical Layer Network Protocols)
tämä taso lähettää raakaa bittivirtaa fyysiselle välineelle
verkostoitumisen toiminnot ovat mahdollisia protokollien kautta. Esimerkiksi (IP) vastaa datan reitittämisestä edustamalla datapakettien lähdettä ja määränpäätä. Internet-protokolla mahdollistaa yhteydenpidon verkosta verkkoon. Niin, tämä protokolla pidetään kerros 3 tai verkkokerroksen protokolla.
TCP – tai Transmission Control-protokolla varmistaa, että datapakettien siirtäminen verkon yli kulkee vaivattomasti. Niin, TCP pidetään kerros 4 tai transport layer protokolla. Paketti on pieni osa dataa, jossa kaikki verkossa välitettävä data voidaan erottaa paketeiksi.
verkkoprotokollien luettelo
on olemassa useita verkkoprotokollia, jotka suorittavat seuraavat kolme päätoimintoa. Jokainen tyyppi on välttämätöntä käyttää verkkolaitteita nopeasti ja turvallisesti.
- viestintä
- verkonhallinta
- turvallisuus
viestintä
näiden protokollien tehtävänä on mahdollistaa erilaisten verkkolaitteiden vuorovaikutus keskenään. Viestintäprotokollien sovellukset sisältävät pääasiassa sekä analogista & digitaalista viestintää eri tarkoituksiin, kuten tiedostojen siirtämiseen eri laitteiden välillä internetyhteyttä varten. Tietoliikenneprotokollat luokitellaan eri tyyppeihin, kuten
- automaatio
- Internet-protokolla
- pikaviestintä
- tiedostonsiirto
- reititys
- Bluetooth
verkonhallinta
Verkonhallintaprotokollat määrittelevät eri menetelmiä tarvitaan toimimaan Tietokoneverkon tehokkaasti. Tämäntyyppiset protokollat vaikuttavat useisiin laitteisiin yhden verkon yli, kuten palvelimiin, reitittimiin & tietokoneisiin varmistaakseen, että jokainen suorittaa optimaalisesti. Näiden protokollien päätehtävät ovat pääasiassa
- yhteys
- linkin yhdistäminen
- vianmääritys
turvallisuus
suojausprotokollat tai salausprotokollat toimivat lähinnä sen varmistamiseksi, että tietokoneverkossa & sen kautta siirretyt tiedot on suojattu laittomilta käyttäjiltä. Turvallisuusverkkoprotokollien päätehtävät ovat;
- salaus
- Entity Authentication
- Transportation
Network Protocol esimerkki
verkkoprotokollat voidaan tunnistaa käytettäessä joitakin elektronisia laitteita. Yleisimmin käytetyt verkkoprotokollaesimerkit on lueteltu alla.
HTTP (Hypertext Transfer Protocol)
HTTP on Internetprotokolla, joka määrittelee, miten tietoja voidaan siirtää internetissä & päättää, miten selainten ja WWW-palvelimien on reagoitava käskyihin. Tällainen protokolla tulee näkyviin URL-osoitteiden avaamisen yhteydessä.
SSH (Secure Socket Shell)
tämä SSH-protokolla antaa turvallisen pääsyn tietokoneeseen, vaikka se käyttääkin vaarallista verkkoa. Tätä protokollaa käyttävät pääasiassa verkon ylläpitäjät, jotka vaativat erilaisten järjestelmien käsittelyä etäisesti.
SMS (lyhytviestipalvelu)
tämän tyyppinen protokolla muodostettiin lähettämään & vastaanottamaan tekstiviestejä matkapuhelinverkoissa. Tällainen protokolla viittaa täysin tekstiin perustuviin viesteihin. Videoita ja kuvia varten tarvitaan MMS (Multimedia Messaging Service).
eri verkkotasojen käyttämät verkkoprotokollat
verkkoprotokollat on käsitelty alla.
sovelluskerroksen verkkoprotokollat
sovelluskerroksen verkkoprotokollat ovat pääasiassa DHCP, DNS, FTP, IMAP, HTTP, POP, SMTP, Telnet & SNMP.
DHCP
DHCP: n kaltainen tietoliikenneprotokolla tulee sanoista ”Dynamic Host Configuration Protocol”, jonka avulla verkon ylläpitäjät voivat tietokoneistaa Internet-protokollaosoitteiden tehtävän verkossa
internet-protokollaverkossa, jokainen internetiin yhdistettävä laite tarvitsee yksinomaisen IP: n.
DHCP: n kaltaisen protokollan avulla verkon ylläpitäjät voivat jakaa IP-osoitteita keskipisteestä & rutiininomaisesti lähettää uusimman IP-osoitteen, kun laite on kytketty verkon eri paikoista. Tällainen protokolla toimii asiakas-palvelin-mallissa.
DNS
DNS-tai Verkkotunnusjärjestelmäprotokollaa käytetään apuna palvelinnimien kartoittamisessa tai muuttamisessa IP-osoitteita kohti. Tällainen protokolla toimii pääasiassa asiakas-palvelin-mallissa ja käyttää hajautettua tietokantaa nimipalvelinten hierarkiassa.
isännät tunnistetaan niiden IP-osoitteiden perusteella, mutta IP-osoitteen muistaminen on vaikeaa sen monimutkaisuuden vuoksi. IP-osoitteet ovat myös dynaamisia, minkä vuoksi verkkotunnusten kartoittaminen IP-osoitteisiin on entistä tärkeämpää. DNS auttaa tämän ongelman ratkaisemisessa muuntamalla verkkosivustojen verkkotunnukset numeerisiksi IP-osoitteiksi.
FTP
Tiedostonsiirtoprotokolla tai FTP mahdollistaa tiedostojen jakamisen kauko-ohjattavien & paikallisten isäntien kesken, joka toimii transmission control Protocolin päällä. Tällainen protokolla luo pääasiassa kaksi TCP-yhteyttä eli datan ja ohjauksen. Datayhteyttä käytetään oikean tiedoston siirtämiseen, kun taas kontrolliyhteys siirtää kontrollitietoja, kuten ohjeita, salaisia koodeja jne. Kun siirrät koko tiedoston, nämä yhteydet toimivat rinnakkain.
IMAP-Version4
IMAP (Internet Message Access Protocol) on sähköpostiprotokolla, jonka avulla loppukäyttäjät voivat käyttää & palvelimelle tallennettuja kontrolliviestejä.
IMAP-protokolla seuraa asiakas-palvelin-mallia, jotta eri asiakkaiden viestit voidaan käyttää yleisellä sähköpostipalvelimella samanaikaisesti. Tämän tyyppinen protokolla sisältää erilaisia toimintoja, joilla poistetaan, nimetään postilaatikot & luodaan; tarkistetaan viimeisimmät viestit; poistetaan viestit pysyvästi; merkitään ja poistetaan jne. Nykyinen IMAP-versio on 4 revisiota 1.
POP-Versio3
POP – tai Post Office-protokolla on myös yhdenlainen sähköpostiprotokolla. Tätä protokollaa käytetään loppukäyttäjän sähköpostien lataamiseen sähköpostipalvelimelta omalle sähköpostiohjelmalleen. Kun sähköpostit Ladataan, ne voidaan tutkia ilman internet-yhteyttä. Lisäksi, kun sähköpostit siirretään lähelle, niin ne voidaan poistaa palvelimelta. Tämä protokolla ei ole suunniteltu suorittamaan laajoja manipulaatioita palvelimen viestien kautta, ei kuten IMAP4. Tämän popin uusi versio on 3.
SMTP
SMTP tai yksinkertainen Mail Transfer Protocol on pääasiassa suunniteltu lähettämään sähköpostia johdonmukaisesti ja tehokkaasti. Tällaista protokollaa käytetään sähköpostin lähettämiseen, kun taas muita protokollia, kuten IMAP & POP, käytetään sähköpostien hakemiseen loppukäyttäjän puolelta.
tällä protokollalla on suuri merkitys saapuvien sähköpostien välittämisessä ja ilmoittamisessa järjestelmien välillä. Käyttämällä tätä protokollaa asiakas voi lähettää sähköpostiviestin uudelle asiakkaalle samanlaisessa verkossa rele muutoin gateway entréen kautta, joka on käytettävissä molempiin verkkoihin.
Telnet
sovelluskerroksen protokolla, kuten Telnet tai Terminaaliemulaatio, antaa käyttäjälle mahdollisuuden keskustella eristetyn laitteen kanssa. Telnet-asiakasohjelman asennus voidaan tehdä käyttäjän koneella. Se mahdollistaa yhden etäkoneen komentorivin käyttöliittymän Telnet-palvelinohjelman ajamiseen.
Telnet-protokollaa käytetään tyypillisesti verkonvalvojien kautta & etälaitteiden hallintaan. Etälaitetta voidaan käyttää syöttämällä IP-osoite muuten etälaitteen isäntänimi verkon ylläpitäjällä.
SNMP
SNMP tai Simple Network Management Protocol on sovelluskerroksen protokolla. Tämän protokollan päätehtävä on käsitellä erilaisia solmuja, kuten työasemia, reitittimiä, palvelimia, kytkimiä internet-protokollaverkossa. Tällaisen protokollan avulla verkon ylläpitäjät voivat tarkkailla verkon suorituskykyä, tunnistaa verkon viat & vianmääritys. Tämä protokolla sisältää kolme osaa: SNMP-aine, hallittu laite & SNMP-hallinta.
SNMP: n aine voidaan sijoittaa hallittuun laitteeseen. Tässä agentti ei ole mitään muuta kuin ohjelmistomoduuli, joka sisältää johdon tiedot & purkaa nämä tiedot muihin, hyvin sopiviin muotoihin SNMP: n johtajan kautta. Tämä johtaja esittelee saadut tiedot agentti SNMP, ylläpitäjät auttaa verkon käsitellä solmuja tehokkaasti.
tällä hetkellä saatavilla on erilaisia SNMP-versioita, kuten SNMP v1, v2 & v3. Kaksi ensimmäistä versiota sisältävät joitakin yhteisiä ominaisuuksia, paitsi versio 2 antaa ylimääräisiä protokollaoperaatioita. Tämä versio 3 tarjoaa turvallisuus & etäasetuskapasiteetit aikaisempiin versioihin.
Presentation Layer Network Protocol
OSI-mallin esittelykerroksessa käytetty verkkoprotokolla on LPP tai Lightweight Presentation Protocol. Tämäntyyppinen protokolla tukee verkon OSI-sovelluspalveluja. LPP on suunniteltu pääasiassa tiettyyn OSI-sovellusten luokkaan, joka sisältää yksinkertaisesti ACSE: n (Association Control Service Element) & a Rosen (Remote Operations Service Element).
tätä pöytäkirjaa ei sovelleta henkilöön, jonka sovelluskokonaisuus on laajempi eli se sisältää luotettavan Siirtopalveluelementin.
Session Layer-verkkoprotokolla
OSI-mallissa istuntokerroksessa käytetty verkkoprotokolla on RPC tai Etäprosessikutsuprotokolla. Tällainen protokolla pyytää palvelua etätietokoneen ohjelmalta käyttäen verkkoa, jota käytetään ymmärtämättä verkon perustekniikoita.
RPC-protokolla käyttää UDP: tä tai TCP: tä viestien pitämiseen viestittävien ohjelmien joukossa. Tällainen protokolla toimii myös asiakas-palvelin-mallissa, jossa asiakas on pyytävä ohjelma & palvelin on palvelun tarjoamiseen tarkoitettu ohjelma.
siirtokerroksen verkkoprotokollat
OSI-mallin siirtokerroksessa käytetty verkkoprotokolla on TCP & UDP
TCP
TCP-tai Siirtovalvontaprotokolla, joka tarjoaa tasaisen virtaustoimituksen sekä perusliitäntäpalvelun eri sovelluksiin sekvensoidun kuittauksen avulla. Tämä protokolla on yhteyspohjainen, mutta ennen tietojen lähettämistä se tarvitsee sovellusten välisen yhteyden.
tämä protokolla tarjoaa laajan virhetarkistuksen virtauksenohjauksella & tiedon kuittaamisen. Tässä protokollassa datapaketit voivat saapua peräkkäin vastaanottimen päähän. Käyttämällä tätä protokollaa, edelleenlähetys datapaketteja, jotka ovat kadonneet voi myös olla mahdollista.
UDP
UDP tai User Datagram Protocol on siirtokerroksen yhteyskäytäntö, joka tarjoaa yksinkertaisen viestipalvelun. Verrattuna TCP, tämä protokolla sisältää virtauksen ohjaus, ei luotettavuutta muuten toiminnot virheiden palauttamista.
tämä soveltuu olosuhteisiin, joissa siirto-ohjausprotokollan luotettavuusmekanismeja ei tarvita. Niin, ei ole mahdollisuutta menetetty tietopakettien uudelleenlähetys.
verkkokerroksen protokollat
verkkokerroksen protokollat ovat IP, IPv6 & ICMP
IP
verkkokerroksessa käytetään Internet-protokollaa tai IP: tä, joka sisältää valvonta-ja osoitetietoja. Nämä tiedot ovat erittäin hyödyllisiä pakettireitityksessä verkon sisällä. Tämä protokolla toimii TCP: n kautta kulkevassa syklissä lähettääkseen tietopaketteja Tietokoneverkon poikki.
tämän protokollan alla jokaiselle isännälle annetaan 32-bittinen osoite, joka sisältää kaksi pääosaa, kuten isännän ja verkkonumeron. Tässä verkkonumero tunnistaa verkon, joka on jaettu Internetin kautta, kun taas isäntänumero tunnistaa verkon päällä olevan isännän, joka on määritetty verkon ylläpitäjän kautta. Tämä protokolla on vastuussa datapakettien lähettämisestä & TCP auttaa sijoittamaan ne takaisin oikeaan järjestykseen.
IPv6
IPv6 tai Internet-protokollan versio 6 on verkkokerroinprotokollan uusi versio. Tämän protokollan päätehtävänä on hallita osoitteita ja tietoja, joiden avulla paketteja voidaan reitittää verkon sisällä. Tällainen protokolla luotiin toimimaan IPv4: n kanssa. Se parantaa IP-osoitteiden kokoa 32-128 bittiä korkeiden osoitetasojen tukemiseksi.
ICMP
ICMP tulee sanoista Internet Control Message Protocol, joka tukee eri verkkolaitteiden kautta virheilmoitusten sekä operatiivisten tietojen välittämiseen.
IP-tietopakettien sisällä lähetettäviä ICMP-viestejä käytetään pääasiassa verkon toimintaan liittyvissä kaistan ulkopuolisissa viesteissä. Tällaista protokollaa käytetään verkon vikojen ilmoittamiseen, esto & auttaa vianmäärityksessä.
Tiedonsiirtokerroksen verkkoprotokollat
tiedonsiirtokerroksen verkkoprotokollat ovat ARP & SLIP.
ARP
ARP-tai Osoiteresoluutioprotokollaa käytetään apuna paikallisesta verkosta tunnistettavien internetprotokollan fyysiselle koneelle osoitteiden kartoittamisessa.
ARP-välimuisti on taulukko, jota käytetään pääasiassa jokaisen internetprotokollaosoitteen ja sitä vastaavan MAC-osoitteen välisen yhteyden käsittelyyn. Tämän tyyppinen protokolla antaa lait näiden yhteyksien tekemiseksi, & auttaa osoitteiden muuntamisessa molempiin suuntiin.
SLIP
SLIP – tai sarjalinja-IP: tä käytetään pääasiassa sarjaliitännöissä pisteestä pisteeseen TCP/IP: n kautta. Tällaista protokollaa käytetään pääasiassa tiettyihin sarjalinkkeihin sekä dial-up-tarkoituksiin. Tämä protokolla on vastuussa siitä, että reitittimet ja isäntien sekoitukset voivat kommunikoida muiden kanssa.
LIUKUPROTOKOLLAN yleiset verkkokonfiguraatiot ovat isäntä isännälle, isäntä reitittimelle & reitti reitittimelle. Tämä on paketin kehystysprotokolla ja se määrittelee sarjan merkkejä, jotka jäsentävät IP-datapaketteja peräkkäisen rivin päälle. Se ei tarjoa pakettityypin tunnistamista, osoittamista, korjausta & virheen havaitsemista jne.
oikean protokollan valinta riippuu lähinnä sovelluksista. Joten keskusteltuaan ja tarkistettuaan kaikki protokollat tietokoneverkoissa, parhaat protokollat voidaan valita vaatimuksen perusteella, kuten seuraavat.
- startup-yrityksille käytetään TCP/IP: n kaltaista tietoliikenneprotokollaa.
- FTP-protokollaa käytetään tehokkaiden tiedostojen nopeaan siirtoon.
- HTTPS: tä käytetään tietoturvatarkoituksiin ja se siirtää tiedot verkon yli.
kun SNMP ja verkkojen hallinta ovat edelleen laajalti käytössä, sitä tehostetaan aina, kun ne toimivat yhdessä UDP: n kanssa.
Verkkoprotokollastandardit
eri laitteiden väliseen tiedonsiirtoon käytettäviä sääntöjä kutsutaan verkkoprotokollastandardeiksi. Näitä standardeja luovat erilaiset standardiorganisaatiot, kuten ISO, IEEE, ANSI ja monet muut. Verkkoprotokollassa käytettyjä standardeja on kahta tyyppiä, jotka sisältävät seuraavat.
- de Facto-standardi
- de Jure-standardi
De Facto-standardissa termi de Facto ei ole muuta kuin ”by Fact or by Convention”. Nämä standardit eivät ole hyväksyneet missään organisaatiossa, mutta he hyväksyivät standardit, koska niiden laaja käyttö. Joskus, nämä ovat usein perustettu valmistajat.
esimerkiksi monikansalliset yritykset, kuten Google ja Apple, ovat laatineet omia käytäntöjään tuotteilleen. Valmistaessaan tuotteitaan he käyttävät joitakin verkkoprotokollastandardeja.
De Jure-standardissa sanan ”de Jure” merkitys on ”asetuksilla tai lailla. Nämä standardit ovat hyväksyneet tunnustetut yritykset, kuten ISO, ANSI, IEEE jne. Näitä normeja on välttämätöntä noudattaa, jos se on tarpeen.
esimerkiksi kaikki tietoliikenteen standardiprotokollat ovat välttämättömiä seurata ja käyttää vaadittaessa, kuten UDP, SMTP,TCP, IP jne.
lisätietoja tietoverkkojen Siirtovälineistä löytyy tästä linkistä.
Katso tästä linkistä lisätietoja tietoverkkoja koskevasta kysymyksestä & vastaukset
näin ollen tässä on kyse yleiskatsauksesta verkkoprotokollan tyyppeihin & verkkoprotokollan käyttöön. Nämä protokollat luokitellaan kolmeen tyyppiin: verkonhallinta, verkkoviestintä & verkon turvallisuus. Tietoliikenneprotokollat koostuvat pääasiassa perustietojen viestintävälineistä, kuten HTTP ja TCP / IP. Suojausprotokollia ovat SFTP, SSL & HTTPS. Hallintaprotokollat käsittelevät & hallitsevat verkkoa käyttämällä erilaisia protokollia, kuten SNMP & ICMP. Tässä on kysymys sinulle, mikä on verkkoprotokollan virhe?