minua aina hätkähdyttää, että opetuslapset eivät koskaan sanoneet Jeesukselle: ”Herra, opeta meitä saarnaamaan.”He kuulivat suurimman saarnan, mitä suurin koskaan elänyt ihminen on saarnannut, Vuorisaarnan, eikä yksikään heistä kuitenkaan koskaan sanonut: ”Herra, opeta minua saarnaamaan.”He eivät koskaan sanoneet:” Herra, opeta meitä tekemään ihmeitä.”
he kyllä sanoivat: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan.”
ja kerron teille, Jos Jumalan seurakunnassa tänään on rukoiltavaa, niin mitä minuun tulee, se on: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan.”(Leonard Ravenhill)
en enää rukoile niin kuin lapsena. Apostoli Paavalin tavoin, kun minusta tuli mies, luovuin lapsellisista tavoista (I Kor.13:11). Rukouksen yhteydessä tämä merkitsi luopumista” nyt minä panen minut nukkumaan… ”vuoteeseen ja” Jumala on suuri… ” aterian aikaan Henkilökohtaisemmista sanoista Kaikkivaltiaan kanssa.
silti toisinaan huomaan olevani hukassa rukousten vuoksi, joita kaipaan nähdäkseni pakenevan huuliltani. Kun rukoilen, minun on ponnisteltava tietoisesti välttääkseni toistamisen, johon takerruin lapsena ulkoa opettelun ja tavan avulla.
onneksi Jeesus opettaa Vuorisaarnassa (Matteus 6) yksinkertaisen mutta syvällisen kehyksen Jumalan kanssa puhumiselle silloin, kun emme tiedä, mitä rukoilla.
miksi rukoilemme
opetuksensa alussa Jeesus aloittaa sanomalla: ”ja kun rukoilette,” Ei ”Ja jos rukoilette.”Jumala omaksuu jatkuvan suhteen kansaansa rukouksen välityksellä. Rukouksesta pidättyminen, vaikka ”isäsi tietää, mitä tarvitset, ennen kuin pyydät Häneltä” (jae 8), helpottaa itsekeskeisyyttä ja riippumattomuutta Jumalasta. Rukouksen laiminlyöminen irrottaa meidät tietoisesta riippuvuudesta Jumalaan. Lyhyesti sanottuna rukous ei ole monologi—vaan dialogi.
kuten Jean Calvin asian ilmaisee,
uskovat eivät rukoile sillä silmällä, että he kertoisivat Jumalalle hänelle tuntemattomista asioista tai innostaisivat häntä suorittamaan velvollisuutensa tai kehottaisivat häntä ikään kuin hän olisi vastahakoinen. Päinvastoin, he rukoilevat, että he heräisivät etsimään häntä, että he uskoisivat mietiskelläkseen hänen lupauksiaan, jotta he vapautuisivat huolistaan vuodattamalla ne hänen syliinsä, sanalla sanoen, että he julistaisivat, että he yksin häneltä toivovat ja odottavat, sekä itselleen että toisille, kaikkea hyvää.
Kuinka rukoilla
Ylistys Jumalalle
”Isä meidän, joka olet taivaissa. pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.”(vv. 9-10)
Isä meidän-rukous alkaa niin sanotulla projektiolla, eli ylistämällä Jumalaa hänen pyhästä (pyhästä, pyhitetystä) luonteestaan ja suvereenista vallastaan koko elämässä (Kol.1:16-17).
itsekkäinä olentoina olemme taipuvaisia laukomaan vaatimuksia rukouksen alussa. Mutta palvonnasta aloittaminen Nollaa sydämen nöyryyteen, kun se sallii mielen viipyä lukemattomissa huomaavaisuuksissa, joita Jumala on jo osoittanut.
psalmista Daavid kirjoittaa,
kiitän Herraa koko sydämestäni; Kerron kaikki ihmeelliset tekonne. Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta, minä veisaan kiitosta sinun nimellesi, korkein. (Psalmi 9:1-2)
näissä kahdessa jakeessa Daavid antaa meille Jeesuksen tavoin esimerkin ja aloittaa rukouksensa kiitollisena Jumalaa kohtaan. Seuraavaksi hän muistelee Jumalan” ihmeellisiä tekoja ” häntä kohtaan. Mutta toisen jakeen lähestyessä loppuaan hän kääntää huomionsa takaisin ilon löytämiseen yksin korkeimmassa.
Jeesus opettaa meitä Isä meidän-rukouksessa rukoilemaan Jumalaa Hänen Pyhyytensä puolesta, ja halu nähdä hänen hallitsijansa avautuu täällä maan päällä niin kuin taivaassa.
vetoomus jokapäiväisen leivän puolesta
”anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme…” (v. 11)
kun Jeesus korostaa ylistystämme Jumalalle, hän anoo Jumalan varausta kahdella tavalla jakeissa 11-12.
Jeesus viittaa tässä ensin leipään, joka viittaa takaisin leipään, joka putosi taivaasta israelilaisille. Exodus 16, kirjailija kirjoittaa,
Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Katso, minä annan sataa teille leipää taivaasta, ja kansa lähteköön ja kokoakoon joka päivä päivän osan, että minä koettelisin heitä, vaeltavatko he minun lakini mukaan vai eivät.”(v. 4)
”Jokapäiväinen leipä” ja ”päivän annos” kertovat meille selvästi, että Jumala antaa sen, mitä tuona päivänä tarvitaan. ”Minun Jumalani täyttää kaikki tarpeenne rikkautensa mukaan kirkkaudessa Kristuksessa Jeesuksessa”, lisää Paavali Filippiläiskirjeen 4:19: ssä.
lyhyesti sanottuna, luota Jumalan loputtomiin rikkauksiin päivän tarpeissa ja kierrä illalla takaisin iloiseen palvontaan kiittäen häntä siitä, että hän on se, joka pitää huolen ehdottomasti.
anteeksipyyntö
”…ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin olemme antaneet anteeksi velallisillemme.”(v. 12)
päivittäisen leivän anomuksen lisäksi Jeesus opettaa meitä anomaan anteeksiantoa muistuttaen samalla, että meidän täytyy antaa anteeksi toisille.
siihen, miksi tarvitsemme anteeksiantoa Jumalaa vastaan tekemästämme synnistä, voidaan vastata monin tavoin, mutta Toht. John Piper antaa ytimekkään vastauksen:
kyse on siitä, että pääsen Jumalan luo . Minut on luotu Jumalalle. Minut on tehty tuntemaan hänet ja rakastamaan häntä ja olemaan hänen kanssaan toveruudessa, joka tuottaa tyydytystä sielulleni, ja koska se tuottaa tyydytystä sielulleni, se kirkastaa hänen nimeään. (Haluten Jumalaa)
Anteeksianto Jeesuksen ristinkuoleman kautta on ainoa tapa saada meidät takaisin tähän suhteeseen Jumalan kanssa.
kuinka tämä jae koetteleekaan kykyämme päästää irti vääryyden kokemisesta! Harvoin menee päivä, jolloin en huutaisi Jumalalta syntieni anteeksiantoa, mutta minulla on taipumus olla hiljaisempi toisille anteeksi antamisesta. ”Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin teidänkin täytyy antaa anteeksi”, Paavali kirjoittaa kolossalaiskirjeen 3:13: ssa. Päätettyään Isä meidän-rukouksen Jeesus jatkaa sanoen, että Jumala ei anna syntejämme anteeksi, jos emme anna anteeksi muille, jotka tekevät meille vääryyttä (6:14-15).
viesti on selvä: anna paljon anteeksi, sillä olet saanut paljon anteeksi.
suojaa pahalta
”Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.”(v. 13)
Isä meidän-rukous päättyy kehotukseen saada sekä opastusta että vapautusta—opastusta pois synnin houkuttelemisesta ja pelastusta pahasta. Itse asiassa, ” paha ”on sana, joka vain vahvistetaan malevolence lisäämällä” d ” alussa.
mutta tämä Isä meidän-rukouksen viimeinen säkeistö tuo mieleen kuuluisan psalmin: psalmin 23. Siinä Daavid kirjoittaa:” Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani ” (jae 4).
Jean Calvin esittää ytimekkään yhteenvedon jakeesta 13 kirjoittaen: ”joka anoo Jumalan apua kiusausten voittamiseksi, tunnustaa, että ellei Jumala vapauta häntä, hän epäonnistuu jatkuvasti.”
apostoli Jaakob vahvistaa Calvinin sanat ja lisää, että omat itsekkäät himomme kiusaavat meitä tekemään syntiä (Jaak.1:13-14). Mutta miehille ja naisille, jotka kestävät tällaisissa kiusauksissa ja koettelemuksissa, luvataan elämän kruunu (Jaak.1:2-18).
Jeesus opettaa meitä rukoilemaan Jumalan apua hänen suojelemisekseen kaikelta pahalta, oli se sitten paholainen tai oma syntinen sydämemme.
siunaus
useimmat raamatunkäännökset eivät sisällä siunausta Isä meidän-rukouksen lopussa , mutta olisi hyvä palata Kuningas Jaakon käännökseen, jotta palaisimme vielä kerran ylistämään Herraa: ”sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen ” (Matteus 6:13, KJV).
jos olet joskus epävarma, mitä rukoilla, palaa Isä meidän-rukoukseen. Se on lyhyt, mutta niin ihanan syvällinen ja palauttava. Aloita ylistämällä Jumalaa siitä, kuka hän on. Seuraavaksi ano Häneltä anteeksiantoa ja huolenpitoa. Etsi lopuksi hänen neuvoaan karttamaan maailman ansoja ja omaa syntiäsi, sillä hän on mahtavin vapauttaja.
toimittajan huomautus: mene syvemmälle rikkauksiin tämän kohdan rikkauksiin tässä pastori Colin Smithin Isä meidän-rukousta käsittelevässä Saarnasarjassa.